Itsensä tuntemisen vaikeus

Elääkseen vapaasti on tarpeen tuntea itsensä, enkä viittaa ainoastaan nimiin ja ruokailumieltymyksiin, jne. Viittaan kaikkiin niihin osiin, joiden tarkastelu on vaikeinta ja jotka voivat satuttaa eniten jos joku muu uskaltaa huomauttaa niistä.

Jokainen meistä tuntee ajoittain kateuden, ylimielisyyden ja pelkuruuden kaltaisia tunteita. On syytä tarkkailla itseään ja kysyä; mikä saa minut täyttymään raivosta? Laskenko raivoni vapaaksi ainoastaan saadakseni haluamani? Vai piilotanko sen ankaruuteni naamion taakse? Joskus järkeistämme tilanteita pinnallisella tavalla; jätämme huomioimatta ne tunteet, jotka voisivat kaataa vuosien kivun tuloksena rakennetun seinämme.

Mitä mielessäni liikkuisi, jos muut näkisivät minut tuossa tilassa? Voisinko vielä rakastaa itseäni, vaikka sallin itseni tuntea ja ilmaista negatiivisia tunteita? Vai voisiko tämä mahdollisesti täyttää minut syyllisyydellä, häpeällä ja pelolla?

Jatkamme vihaesimerkin parissa: ajattele, että olet yhdessä noista tilanteista, jonka pelkkä ajattelu saa kehosi täyttymään vihasta. Pidä kiinni tuosta tunteesta hetkisen aikaa ilman, että tuomiset tai alat taistelemaan; tarkkaile käytöstäsi, ajatuksiasi ja vihasi takana piileviä syitä.

Tuntuuko meistä usein, että toiset haluavat vahingoittaa meitä, tai koemmeko toisten pyytävän meiltä liikaa? Tai ehkä tunnemme olevamme tuomittuja epäoikeudenmukaisesti, ehkä tunnemme olevamme ylikuormittuneita vastuusta, voimattomia ja paheksuttuja. Millainen on sisäinen dialogisi? Mitä syvemmälle kykenet kaivautumaan, sitä parempia vastauksia löydät.

Tämän itsetutkiskelun prosessin aikana voimme selvittää miten syvälle käyttäymismallimme ja opitut tapamme juurtuvat. Usein vielä vanhempinakin reagoimme tavalla, joka on lähtöisin lapsuudestamme, jolloin meillä ei ollut riittäviä taitoja saamaan haluamaamme, joten tarvitsimme muita tekemään sen puolestamme. Ymmärtämällä reagointitapaamme sekä sen taustalla olevia pelkoja, löydämme lopulta uloskäynnin ansastamme.