Isäni opetti minut kävelemään läpi elämän

Lapset eivät saavu ohjekirjan kanssa, mutta isäni pääsi yli kaikista esteistä ja vaikeuksista ja hänestä tuli viisain ja tärkein ihminen elämässäni. Hänen halauksensa, hänen jylisevä naurunsa ja hänen lämmin katseensa joka aina katsoi perääni, ne kaikki ovat syöpyneet sydämeeni.

On mielenkiintoista kuinka läpi koko historian suurin osa tutkimuksista jotka isistä on tehty, eivät ole antaneet heille sitä arvoa jonka he ansaitsevat. Joskus ainoa fokus on heidän roolinsa perheessä taloudellisena elättäjänä, tai “paikalla olevana mutta poissaolevana” hahmona joka ei osallistu lastenkasvatukseen.

“Isä on spesialisti joka ei koskaan opiskellut spesialiteettiaan.”

-Alexander Sutherland Neill-

Me kaikki tiedämme että on olemassa erityyppisiä isiä ja äitejä. On myrkyllisiä äitejä ja poikkeuksellisia äitejä. On epäpäteviä, tunteettomia isiä ja arkipäivän todellisia sankareita. On vanhempia jotka näyttävät esimerkkiä, jotka inspiroivat ja antavat lapsilleen koko maailman. Vastuuntuntoisia aikuisia jotka seuraavat omien vanhempiensa roolimalleja.

Nykyään isyyttä yritetään todella pelastaa. On monia eri tutkimuksia jotka laittavat sivuun putkinäköisyyden, joka sanoo että lapsi tarvitsee oikeastaan vain äitinsä läheisyyttä kasvaakseen ja kehittyäkseen. Näinä päivinä kiintymykseen liittyy monia hahmoja.

Vanhempamme ovat korvaamattomia hahmoja jotka ansaitsevat tunnustusta. Lähtivätpä he kauan aikaa sitten tai ovatpa he vielä rinnallamme, me tiedämme mistä heidän ihonsa ja sydämensä on tehty: rohkeudesta, hiljaisesta uhrautumisesta, ja innokkaasta ylpeydestä.

Isä psyykkisenä hahmona

Meidän ei tulisi katsoa lastenkasvatusta sukupuolirooleihin perustuvien tehtävien perusteella. Joskus kielemme voi olla nurkkakuntaista ja rajoittavaa. “Mieheni auttaa minua kaikessa. Hän on mahtava isä.” Isä ei auta; hän on perustava osa perheen dynamiikkaa. Koska lastenkasvatus ja kotitöiden tekeminen ei kuulu kummallekaan sukupuolelle; se on täysin vaihdettavissa olevaa.

Institute of Statistics Espanjassa kertoo, että yksinhuoltajaisien määrä on kasvussa. Itse asiassa, joissakin maissa kuten Iso-Britanniassa, ne muodostavat jo 23 % yksinhuoltajaperheistä. Vuonna 1993, koko maailman prosenttiluku yksinhuoltajaisissä oli 9 %, tänään se on 14 %. Nämä ovat yksinhuoltajaperheitä joissa isät kouluttavat ja kasvattavat lapsensa aivan yhtä tehokkaasti ja onnellisesti kuin yksinhuoltajaäiditkin.

Lapsen saapuminen ja biokemialliset muutokset isissä

Usko tai älä, myös isien aivot läpikäyvät useita muutoksia kun lapsi syntyy. Naiset eivät ole ainoita jotka läpikäyvät tärkeitä hormonaalisia muutoksia, kuten ne jotka stimuloivat imetystä tai luovat siteen vastasyntyneen kanssa. Isien aivoissa on myös monimutkaisia “vanhemmuuteen liittyviä verkkoja”. Tällä tavoin he omaksuvat samoja psyykkisiä ja kognitiivisia osallistumiskaavoja kuin äiditkin.

On tehty monia tutkimuksia jotka osoittavat nämä muutokset. Kun isä katsoo kumppaniaan joka pitelee vauvaa, hänessä käynnistyy sarja tiettyjä hormonaalisia muutoksia. Vauvan piteleminen tai haistaminen lisää oksitosiinin, prolaktiinin ja glukokortikoidien määrää kehossa ja vähentää testosteronia.

Tällä tavoin rikkoutumaton side muodostuu, perustuen aitoon läheisyyteen, ja se on ihan yhtä vahva kuin äidin ja lapsen välinenkin.

Jokainen uhraus, valvottu yö, se että olit siinä… kiitos, isä.

Isät eivät pukeudu viittoihin, he eivät ole supersankareita. Heillä ei ole taianomaisia kykyjä, eivätkä he saa meitä ylettymään kuuhun vaikka heijaisivat meitä aina vain korkeammalle. Mutta he saavat meidät ajattelemaan että he pystyvät kaikkeen tähän – ja tietenkin me uskomme sen. Sillä yksi heidän päähuolenaiheistaan on saada meidät uskomaan ettei mikään ole mahdotonta, ja että voimme saavuttaa lähes mitä tahansa jos vain paneudumme siihen kunnolla.

Kaikki isät eivät ole erityisen lahjakkaita ilmaisemaan verbaalisesti välittämistään, me kaikki tiedämme sen. Mutta he pitävät vartiota sängyn laidalla kun olemme sairaita. He tuovat hyvät unet kun painajaiset hyökkäävät, ja he pudottavat kaiken käsistään ottaakseen meidät syliin kun alkaa sataa. Heillä ei ole aikataulua kun pyydämme heiltä jotakin, huolimatta siitä kuinka vanhoja olemme… Sillä heidän silmissään olemme aina joku josta pitää pitää huolta, jota suojella.

Isän rakkaus muokkaa persoonallisuuttasi, se antaa sinulle arvoja joita matkia ja liittää elämääsi, tavalla kohdata elämä joka perustuu rohkeuteen uhrata ja rakastaa pyytämättä mitään takaisin. Tämä terve side ihmiseen joka tiesi kuinka kattaa psyykkiset tarpeesi on piirtänyt sen rohkean ja kypsän ihmisen rajat joka nyt olet.

Me kaikki kannamme suurta osaa isistämme mukanamme. Se on aarre joka kestää, joka nousee kaiken yläpuolelle ja työntää meitä eteenpäin. Joten jos isäsi on vielä kanssasi, vietä aikaa hänen kanssaan. Sillä eräänä päivänä heräät eikä enää ole aikaa jäljellä, jotta voisit kertoa hänelle kaikki asiat joita haluat ja tunnet. Tee se nyt.