Miten voimme auttaa lapsia ratkaisemaan ongelmia

· 3.5.2017

Lasten täytyy oppia ratkaisemaan ongelmansa itse. Ongelmien ratkaiseminen on itse asiassa yksi tärkeimmistä taidoista lastemme tulevaisuudelle. Jos siis autamme heitä tulemaan paremmiksi siinä, teemme heille suuren palveluksen. Älä odota että lapset saavuttavat teini-iän, vaan heidän tulisi aloittaa ongelmiensa kohtaaminen jo esikoulussa.

Jos puhumme lastemme puolesta ja yritämme ratkaista suurimman osan heidän ongelmistaan, kasvatamme riippuvaisia, heikkoja ja vastuuttomia lapsia. Tällainen ylisuojeleminen näkyy selvästi sellaisissa päivittäisissä asioissa kuten miten tehdä läksyjä tai hallita konflikteja joita heillä on ikäistensä kanssa.

Ongelma on kuitenkin siinä, että monet vanhemmat eivät tunne tätä ongelmien ratkaisemisen prosessia kovinkaan hyvin. He ratkaisevat sen siten kuin he itse osaavat tai tietävät ja se siitä, tuntematta oikeastaan käyttämäänsä prosessia sekä osaamatta täysin edes kuvailla sitä. Se ei ole huono asia, mutta se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä että he ovat omaksuneet prosessin mutta eivät vain osaa selittää sitä.

Miksi lasten tulee ratkaista omat ongelmansa

Lapset kohtaavat monia ongelmia joka päivä. Ongelmia, jotka liittyvät akateemisiin tai tehtävän loppuun suorittamisen aiheuttamiin vaikeuksiin, ongelmiin ikäistensä, peliensä tai urheilulajiensa kanssa tai jopa sen päättämiseen mikä asu sopii parhaiten tiettyyn tilanteeseen.

Kun lapsi ratkaisee itse ongelman, hän parantaa ohimennen myös itsetuntoaan ja sisällään olevaa varmuutta. Se tekee hänestä epäilemättä itsenäisemmän ja luottavaisemman.

Toisaalta, kun lapsella ei ole kykyä ratkaista ongelmaa ja hän tuntee itsensä huonommaksi asiaan nähden, hän alkaa välttelemään sitä. Jos lapsen ikätoverit esimerkiksi härnäävät häntä eikä hän tiedä miten vastata siihen, tilanteen kohtaamisen sijaan hän sanoo ettei pidä koulusta, opiskelee vähemmän tai valittelee terveysongelmia välttääkseen itsensä altistamisen tilanteelle.

Jotkut lapset joilla ei ole ongelmanratkaisutaitoja tulevat reagoimaan impulsiivisesti, ajattelematta, tehden jotain jota joku pyytää heitä olemaan tekemättä tai jopa väkivallan kautta.

Lasten auttaminen jotta he voisivat oppia etsimään ja löytämään parhaat vaihtoehdot ei tarkoita prosessin tekemistä heidän puolestaan, vaan heidän mukanaan olemista sen aikana.

Miten opettaa lapsia arvioimaan ongelmansa

Lasten täytyy aloittaa tunnistamalla että heillä on ongelma. Joskus he eivät tiedosta sitä tai he eivät ole uskaltaneet pukea sitä sanoiksi. Lapsen täytyy tunnistaa että hänellä on ongelma. Kuten Ludwig Wittgenstein sanoi, jos ongelma voi ilmetä, se voidaan myös ratkaista. Hän puhui todennäköisesti transsendentaalisen filosofian asioista, mutta lähestymistapa on yhtä lailla totta jokapäiväisten ongelmien kanssa.

Kun lapsi tunnistaa ongelman, hän voi aloittaa ratkaisujen luomisen ennen yhden lopullisen ratkaisun valitsemista. Yksi tapa jota he rakastavat käyttää, ja jota aikuiset käyttävät myös, on aivoriihi. Se koostuu kaikkien mahdollisten ratkaisujen joita voimme kuvitella sanomisesta tai kirjoittamisesta ylös, niin hulluilta kuin ne saattavat vaikuttaakaan. Tällainen ajattelutapa on fantastinen sillä juurikin nuo hullut ajatukset voivat myöhemmin pohtimisprosessin kautta antaa meille todella hyvän ratkaisun.

Kun lapsi tunnistaa että hänellä on useita vaihtoehtoja ja hän tietää jokaisen seuraukset, on aika päättää mikä vaihtoehto on paras. Tämän vaiheen aikana meidän täytyy opettaa lapsille että jos he valitsevat yhden vaihtoehdon joka ei päädy ratkaisemaan ongelmaa, he voivat aina yrittää jotakin muuta. Meidän pitäisi siis rohkaista heitä jatkamaan yrittämistä kunnes ongelma on ratkaistu.

Keskustele ongelmista aktiivisesti

Kun ongelmia ilmenee, ja ellei tilanne ole hyvin vaarallinen, meillä ei ole kiirettä niiden ratkaisemiseksi. Jos näet että lapsesi kamppailee jonkin vaikeuden voittamiseksi, anna heidän tehdä se vaikka se olisi suunnattoman paljon vaikeampaa heille kuin se on sinulle. Arvosta sitä tosiasiaa, että he laittavat innostuksensa ja rohkeutensa johonkin jossa he joko onnistuvat tai sitten eivät.

Vasta sitten kun näet että he todella eivät tiedä mitä on tapahtumassa tai mitä tehdä, tai he eivät ole valinneet oikeaa polkua, voit auttaa heitä. Mutta ei ongelman ratkaisemisessa vaan pikemminkin sen tunnistamisessa ja keskittymällä vaihtoehtojen etsimiseen.

Meidän pitäisi myös välttää lapsen rankaisemista tai haukkumista kun hän ei kykene ratkaisemaan ristiriitaa tai kun hän osoittaa merkkejä siitä että hänellä on ongelma. Jos hän esimerkiksi riitelee usein sisarustensa kanssa tai saa huonoja arvosanoja, auta häntä ajattelemaan ongelmaa ja löytämään ratkaisuja; ei ruokkimaan ristiriidan tai vaikeuksien alkuperää.

Salli lapsen kokea päätöstensä luonnolliset seuraukset

Kun lasten sallitaan kokea päätöstensä luonnolliset seuraukset, he todella oppivat ongelmanratkaisukykyjä. Tämä tarkoittaa sitä, että sallimme lasten tehdä valinnan ja sen jälkeen kohdata siitä aiheutuvat seuraukset olivat ne sitten myönteisiä tai kielteisiä.

Kun lapsi tai nuori kokee seuraukset jotka aiheutuvat heidän vapaasti tekemästään päätöksestä, voit käyttää tilanteen hyödyksi keskustelemalla mitä tapahtui, miksi niin tapahtui ja mitä muita vaihtoehtoja aiemmin oli.

Jos emme kuitenkaan salli lastemme aloittaa todelliseen maailmaan siirtymistä, he eivät opi tekemään hyviä päätöksiä vaan halveksivat jokaista riskiä koska heistä tuntuu siltä kuin he olisivat täysin kykenemättömiä. Älä siis unohda että he oppivat tekemään päätöksiä jos annamme heidän kokea koko prosessin ongelman määrittelemisestä heidän tekojensa seurausten kanssa selviytymiseen asti.