Intuitiiviset teoriat vastaan kouluopetus

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Alejandro Sanfeliciano

Viimeisin päivitys: 28 elokuuta, 2024

Selittäkäämme ensiksi, mitä intuitiiviset teoriat ovat. Ennen kuin lapsi menee kouluun, hänen mielensä ei suinkaan ole tyhjä. Ennen kuin lapsi alkaa oppimaan koulussa, hän on mielessään jo luonut lukuisia teorioita, jotka selittävät hänen todellisuuttaan. Näitä kutsutaan ”intuitiivisiksi teorioiksi.”

Mitä intuitiivisia teorioita lapsilla on? Nämä teoriat eivät perustu täydelliseen todellisuuden analyysiin: päinvastoin. Intuitiiviset teoriat perustuvat nopeaan niiden asioiden järkeilyyn, joita lapset näkevät todellisuudessa. Tätä voitaisiin kutsua lapsen maalaisjärjeksi. Esimerkki tästä on se, kun lapsi ajattelee maapallon olevan litteä.

Koska näitä pidetään maalaisjärkenä, nämä teoriat voivat olla vääriä tai todella epätarkkoja. Jos haluamme lasten oppivan mitä todellisuus todella on, meidän on murrettava nämä intuitiiviset teoriat ja korvattava ne niillä, jotka selittävät faktat oikeaoppisesti. Uskomme, että tämä on koulun tehtävä, mutta onko todella näin?

Vaikka olemmekin puhuneet näistä intuitiivisista teorioista lapsuuden aikana, muodostamme näitä teorioita koko elämämme ajan. Milloin tahansa jotain tapahtuu, oli se sitten fyysinen, sosiaalinen tai poliittinen tapahtuma, josta meillä ei ole lainkaan tietoa, meidän aivomme pyrkivät antamaan sille terveen järjen mukaisen teorian. Mutta kun on kyse laajoista ilmiöistä, oma maalaisjärkemme on usein väärässä tai epätarkka, vaikka se auttaisikin meitä päivittäisessä olemassaolossamme.

Intuitiiviset teoriat ja koulu

Meidän ongelmamme on tässä: koulutusjärjestelmä kohtelee oppilaita usein passiivisesti. Koulun mukaan oppilaat ovat kuin tyhjiä laseja, jotka heidän on täytettävä tiedolla. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa – oppilas on kuin kasvi, jota on kasteltava usein, jotta se voi kasvaa vapaasti.

Puhukaamme ensiksi siitä, miksi koulut näkevät oppilaat tyhjinä laseina. Jos otamme osaa tyypilliseen oppituntiin, voimme nähdä 20-30 oppilasta, jotka istuvat opettajan edessä, joka luennoi käyttäen liitutaulua. Opettajat puhuvat monista asioista, jotka oppilaiden on muistettava ulkoa ja kirjoitettava ne kokeessa. Tässä oppimismallissa on ilmiselvää, että oppilaat ovat vain passiivisia oppijoita – heidän ainoa tehtävänsä on kuunnella opettajaa ja tehdä mitä hän sanoo.

Kun oppilaat ovat passiivisia, he eivät saavuta eri aineiden syvää ymmärrystä, vaan he yksinkertaisesti opettelevat ulkoa opettajan opettaman asian kirjallisen merkityksen. Mitä sitten tapahtuu, jos oppilaalla on virheellinen intuitiivinen teoria, ja he saavat vain passiivisesti informaatiota, joka kumoaa heidän teoriansa? Vastaus on, että oppilas jatkaa omaan teoriaansa uskomista, samalla muistaen oikean teorian, vaikka ne olisivatkin ristiriidassa.

Kaksi ristiriitaista teoriaa samassa paikassa

Kuinka on mahdollista, että oppilaalla on kaksi teoriaa päässään samaan aikaan, ristiriidassa? Koska oppilaalla ei ole syvää ymmärrystä oikeasta teoriasta, hän jättää olemassa olevat ristiriidat huomioimatta intuitiivisella teoriallaan.

Kun oppilas on koulussa, ja opettaja kysyy häneltä kysymyksen, hän vastaa oikealla teorialla, jonka hän kaivelee muististaan. Muunlaisessa tilanteessa, luokan ulkopuolella, hän käyttää kuitenkin omaa intuitiivista teoriaansa, joka on ainoa teoria johon hän uskoo. 

Ymmärtääksemme tämä hieman paremmin, suoritetaan pieni harjoitus. Pohdi seuraavaa kysymystä jonkin aikaa. Jos hyppäämme korkealle ylöspäin mennessämme ylös liukuportailla, mille portaalle laskeudumme: samalle josta hyppäsimme, sitä ylemmälle portaalle, vai sitä alemmalle?

Intuitio kertoo meille, että kun hyppäämme, pysymme samassa kohdassa ilmassa, kun taas portaat jatkavat etenemistään, joten me laskeutuisimme alemmalle portaalle. Mutta tämä on väärin. Newtonin laki kertoo, että mikä tahansa liikkuva kappale pysyy liikkeessä, jos sitä vastaan ei ole mitään vastustavaa voimaa, ja siksi me laskeudumme samalle portaalle, sillä me pitäisimme yllä liukuportaiden liikettä hypyn aikana.

Jos vastasit tähän kysymykseen oikein, onnittelut! Jos vastasit väärin, ei hätää, sillä hiljattain J. Clementin suorittamassa testissä fysiikan tutkinnon suorittaneilta kysyttiin tämän kaltaisia kysymyksiä, ja 88 % heistä vastasi väärin. Tällä tavalla voimme osoittaa, että oppilaat kuuntelevat omia intuitiivisia teorioitaan tällaisten kysymysten edessä, vaikka he voisivatkin suoriutua täydellisesti eri fysiikan kokeissa käyttäen heidän oppimiaan teorioitaan.

Onko tähän ongelmaan olemassa ratkaisua?

Ratkaisu siihen, että todellisuutta selittävät teoriat saavutettaisiin, olisi että oppilailla oli syvä ymmärrys oikeista teorioista ja ristiriidoista intuitiivisten teorioiden kanssa. Valitettavasti nykyinen koulutusjärjestelmä ei kykene suorittamaan tätä. Näin on siitä syystä, että se ei kohtele oppilaita heidän oman oppimisensa aktiivisena edustajana. 

Saavuttaaksemme syvän ymmärryksen ja voidaksemme hylätä virheelliset teoriat, luokkahuoneiden pitäisi olla paikkoja sellaiselle keskustelulle, jossa oppilaat voivat paljastaa omat teoriansa, ja joissa opettaja voi auttaa heitä oikaisemaan niitä, jotta he voisivat olla lähempänä oikea teoriaa. 

Kysymys, johon meidän on saatava vastaus: kuinka voimme muuttaa luokkahuoneet paikoiksi keskustelupaikoiksi?