Ihomme ei kärsi Alzheimerista, vaan muistaa kaikki hyväilyt ja julmuudet ikuisesti

· 23.8.2018

naisen kasvot ovat kukkiva puu

Validointi on menetelmänä yksilökeskeistä terapiaa

Viimeisen vuosikymmenen aikana ollaan hoivassa ja kommunikoinnissa palattu hiljalleen takaisin yksilökeskeiseen malliin. Tällaiset terapeuttiset ja relationaaliset mallit ovat tärkeitä Alzheimerista kärsivien kannalta, jotta heillä on parempi mahdollisuus päätyä ympäristöön joka tarjoaa tarvittavaa validointia ja stimuloi heitä.

Tämä tarkoittaa käytännössä pyrkimystä ymmärtää dementiasta kärsivää ihmistä, ylläpitäen näin hänen identiteettiään ja auttaen häntä muodostamaan ymmärtäväisen asenteen sitä “muuttunutta käyttäytymistä” kohtaan, joka saa hoitajat ja ihmiset tuntemaan olonsa hieman tai enemmän epämukavaksi hänen kanssaan.

Tätä hoivan mallia suosittelevat tutkijat ovat alleviivanneet tarvetta ylläpitää kaikkien ihmisten perustavanlaatuista omanarvontuntoa. Näin ollen meidän tulee käyttää empatiaa apunamme voidaksemme asettua oikealle taajuudelle dementiasta kärsivän ihmisen sisäisen todellisuuden ymmärtämiseksi.

Tavoitteena on tarjota heille turvaa ja voimaa. Tällä tavoin he voivat kokea tulleensa validoiduiksi ja pystyvät ilmaisemaan omia ajatuksiaan. Sillä vasta silloin kun yksilö voi alkaa ilmaista itseään uudelleen, hän voi saada omanarvontuntonsa takaisin.

Miksi? Koska hänen validointinsa tarkoittaa hänen tunteidensa tunnistamista. Validointi tarkoittaa sen viestittämistä hänelle, että hänen tunteensa ovat oikein. Jos puolestaan torjut nämä tunteet, torjut kyseisen ihmisen ja tuhoat hänen identiteettinsä. Samalla tämän tehdessäsi luot valtavan tunnetasoisen aukon.

kumpi ei kärsi Alzheimerista

Validointimenetelmän olennaiset periaatteet

Tutustutaan siis joihinkin tämän menetelmän olennaisista periaatteista:

  • Ihminen hyväksytään häntä tuomitsematta (Carl Rogers).
  • Häntä kohdellaan kuin ainutlaatuista ihmistä (Abraham Maslow).
  • Mikä tahansa hänen ilmaisemansa tunne, jonka tunnistaa ja validoi joku johon hän luottaa, menettää osan voimastaan. Kun jätämme huomiotta tai torjumme näitä tunteita, ne voimistuvat. “Laiminlyöty kissa muuttuu tiikeriksi” (Carl Jung).
  • Jokainen ihmisyksilö on arvokas, siitä huolimatta miten hukassa hän sitten onkaan (Naomi Feil).
  • Kun heidän lähimuistinsa pettää, voimme auttaa heitä pysymään tasapainossa palauttamalla mieleen viimeaikaisia muistoja. Kun heidän näkönsä alkaa pettää, he voivat käyttää mielensä silmää nähdäkseen. Ja kun heidän kuulonsa pettää, he kuuntelevat menneisyyden ääniä (Wiler Penfield).

Alzheimerista tai jostain muusta dementian muodosta kärsivät ihmiset tarvitsevat uuden yhteyden ulkoiseen maailmaan

Eräs Disney-Pixarin tuottama elokuva, Coco, on todella upea ja tunteikas esimerkki siitä, miten Alzheimerin tautia sairastavaan ihmiseen voi luoda uudestaan yhteyden, ja miten heidän ihoonsa ja syvimpiin tunteisiinsa voi saada taas kosketuksen. Juuri tällä tavoin käy kohtauksessa, jossa kappale “Muistathan minua” tarjoaa ihanan suloisen vivahteen kuvaukseen emotionaalisesta yhteydestä, jonka sen sävelet elokuvassa herättää.

Se, että joku menettää kykynsä ilmaista asioita verbaalisesti, ei tarkoita etteikö hänellä olisi edelleen tarve ilmaista itseään. Tästä johtuen on niin ensiarvoisen tärkeää kiinnittää huomiota ihmisiin jotka kärsivät muistihäiriöiden kaltaisista haasteista. Meidän tulee luoda yhteys heidän mielialoihinsa ja sukeltaa näihin samaisiin tunteisiin sumeilematta.

Concetta M. Tomaino (2000) sanoi, että “On aina yllättävää nähdä jonkun Alzheimerin taudin tai muun vastaavan sairauden vuoksi täysin sulkeutuneen ja maailmasta etääntyneen ihmisen palaavan uudestaan eloon, kun joku soittaa heille tutun kappaleen. Hänen reaktionsa voi vaihdella aina vähäisestä asennon muutoksesta innokkaaseen liikehdintään. Reaktio voi olla ääniä enemmän ja yltää jopa verbaalisiin vasteisiin.”

Lisäksi jonkinlainen reaktio seuraa lähes aina, sekä vuorovaikutusta. Monissa tapauksista nämä reaktiot voivat vaikuttaa harhaisilta. Mutta ne voivat silti paljastaa todella paljon siitä, miten ihmiset aina säilyttävät tällaisia pieniä osasia itsestään. Lisäksi tämä on mahtava muistutus siitä, että muistinsa toiminnan kanssa kamppailevat pystyvät edelleen herättämään omia henkilökohtaisia muistojaan henkiin mielensä voimin.