Ihmisten leimaamisen vaarat

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 10 marraskuuta, 2022

Jos sinun pitäisi käyttää yhtä sanaa määritelläksesi itsesi, mikä se olisi? Ei ole kovin helppoa tiivistää käsitystäsi itsestäsi yhteen termiin, eihän? On kuitenkin ihmisiä, joille se ei ole niin vaikeaa. Tämä johtuu yleensä siitä, että heidät itsensä on leimattu jo pienestä pitäen. He määrittelevät jopa itsensä sen mukaan, miten muut heidät näkevät.

“Charles on kuin isänsä, todella vakava ja sulkeutunut.” “Andrea on älykäs, mutta ei niin puhelias”, “John on epäjärjestynyt ja hidas”, “Beatrice on ilkikurinen ja vähän hullu”. Ihmisten leimaaminen jo lapsena on haitallinen tapa. Lapsilla ei vielä ole suodattimia ja he uskovat kaiken, mitä heille sanotaan.

Leimaamisen on ennakkoluuloista ja se asettaa ihmiselle odotuksia, joihin hän saattaa lopulta mukautua, vaikka ne eivät olisikaan totta. Sisäistämme ulkoiset narratiivit ja teemme niistä omiamme, nielaisemme ne ja laimennamme persoonallisuutemme lähes huomaamatta.

Psykologeilla on vastaanotoillaan monia ihmisiä, joilla ei ole vaikeuksia määritellä itseään. “Olen masentunut henkilö, jolla ei ole kunnianhimoa”, monet sanovat. Varmasti heidän asenteensa, tunnetilansa ja käyttäytymisensä todistavat tämän, mutta niiden alkuperä löytyy usein ympäristöstä heijastuvista haitallisista viesteistä.

Monet meistä määrittelevät itsensä adjektiiveilla, joita muut ovat heijastaneet meihin tai jotka me itse olemme sisäistäneet. Tämä aiheuttaa itsemme rajoittamista.

Ihmisten leimaaminen muuttaa heidän käsitystään itsestään

Leimaaminen on primitiivinen mekanismi, jonka avulla voimme rajata (yksinkertaistaa) todellisuuden. Leimat ovat käytännöllisiä ja tärkeitä aivoillemme, sillä auttavat meitä ymmärtämään maailmaa, joka on melkein aina monimutkainen ja hajanainen. Leimaaminen antaa meille myös selkeän hallinnan tunteen. Ne ovat kuin tiettyjä kardinaalipisteitä, joiden avulla voimme orientoitua erilaisissa skenaarioissa.

Ongelmana on kuitenkin se, että aina kun leimaamme jotain tai jonkun, meillä on tapana asettaa se joko hyväksi tai huonoksi. Tämä johtuu siitä, että kieli ei ole neutraali, sillä on merkitystä ja myös seurauksia. Jos henkilö on esimerkiksi leimattu myrkylliseksi, yritämme vältellä häntä. Tai jos lapsi on merkitty “hitaaksi”, oletamme, että hän ei pysty oppimaan kunnolla.

Valitettavasti emme ole täysin tietoisia siitä, kuinka helppoa on leimata tai saada sellainen ensivaikutelma, joka meillä on myöhemmin taipumus vahvistaa. Näitä nopeita vastauksia, joilla yritämme hallita todellisuutta, on tutkittu vuodesta 1930 lähtien. Kielitieteilijä Benjamin Whorf selitti, että sanat, joita käytämme kuvaamaan näkemäämme, ovat harvoin objektiivisia, mutta täynnä ennakkoluuloja.

Tällä käytännöllä on vakavia seurauksia. Sillä kun leimaamme ihmisiä, kiellämme heidän moninaisuutensa, heidän oikeutensa muuttua ja heidän rikkautensa ihmisinä.

Itsekäsitysten tuhoaminen vs. Pygmalion-ilmiö

Kuten jo mainitsimme, meillä on tapana alkaa leimata lapsia jo pienestä pitäen. Ajattele esimerkiksi äitiä tai isää, joka sanoo lapselleen, että “Olet todella ärsyttävä, kulta. Olet valittaja… valitat kaikesta”. Tässä lauseessa näkyy kaksi otsikkoa: olet ärsyttävä ja olet valittaja.

Ärsyttävän leima voi saada lapsen tuntemaan, etteivät hänen tarpeensa ole tärkeitä. Hänet jätetään huomiotta, koska hän valittaa liikaa, joten hän alkaa olettaa, että hänen ei tule ilmaista sitä, mitä hän tarvitsee. Lisäksi hänen itsekäsityksensä saa käänteen ja hän saattaa jopa alkaa alentaa itseään sen seurauksena.

Asia voi olla myös päinvastoin. Todiste tästä löytyy lääkäreiden Robert Rosenthalin ja Lenore Jacobsonin suorittamasta tunnetusta tutkimuksesta. Ryhmälle opettajia kerrottiin, että tietyt oppilaat heidän luokissaan olivat keskimääräistä älykkäämpiä. Tästä ei kuitenkaan ollut näyttöä.

Annettuaan nämä tiedot opettajille, tutkijat palasivat kouluvuoden lopussa. He havaitsivat, että lasten, jotka oli nimetty älykkäimmiksi, älykkyysosamäärä oli 10-15 pistettä korkeampi kuin heidän ikätoverinsa.

Pygmalion-ilmiö ja positiivinen leimaus aiheuttivat tämän. Opettajat vahvistivat tutkijoiden antamat väärät ajatukset ja leimat. Se tarkoitti, että opettajat kohtelivat näitä opiskelijoita eri tavalla. Heidän suosimisensa, huomio ja luottamus kannatti.

Leimat voivat toimia itseään toteuttavana ennustuksena. Kun uskomme, että jokin toisten meistä sanoma on totta, päädymme vahvistamaan sen uskomuksillamme ja käyttäytymisellämme.

Leimat ovat tunneleita, jotka sulkevat todellisuutemme

Kun leimaamme henkilön, voimme vahvistaa tai alentaa häntä. Valitettavasti nyky-yhteiskunnassa ihmisten leimaaminen on epäystävällistä ja hyödytöntä. Loppujen lopuksi jokapäiväisessä elämässämme meidät on jo leimattu rodun, sukupuolen, luokan ja seksuaalisen suuntautumisen mukaan, ja meidän on käsiteltävä myös muita leimoja, kuten herkkä, heikko, naiivi, itsekäs jne.

Useimmat leimat satuttavat, koska ne ovat täynnä ennakkoluuloja ja vääristymiä. Nämä terminologiat kertovat enemmän henkilöstä, joka ne sanoo, kuin niistä, jotka ne ottavat vastaan. Nimittäin niillä, jotka käyttävät niitä, on erittäin rajallinen näkemys todellisuudesta. Yrittessään hallita muiden moninaisuutta he vääristävät kaiken ja vähentävät sen siihen, mitä se ei ole.

On parasta yrittää suhtautua elämään, ihmisiin ja tapahtumiin hieman avoimemmin ja joustavammin. Meidän tulee välttää helppoja ja nopeita leimoja ja pitää huolta kielenkäytöstämme, joka voi aiheuttaa niin paljon vahinkoa ilman, että edes huomaamme sitä. Toisaalta, yritetään myös poistaa meille asetetut leimat.