Ihmiset, jotka elävät pysyvässä päättämättömyyden tilassa

“Minä teen sen, mitä teen, sillä minun täytyy tehdä niin.” Olet ehkä kuullut nämä sanat muutamia kertoja elämäsi aikana. Kyseinen toteamus koskeekin yhtä maailmamme voimakkaimmista motiiveista: velvollisuutta. Asetamme itsemme siihen, jotta ryhtyisimme toimiin. Se on mitä voimakkain syy saada itsemme tekemään jotain mielemme täyttyessä epäilyksistä, jotka voivat pahimmillaan kasvattaa apatian ja epäpyhyyden siemeniä.

Pasifistijohtaja Indira Gandhi kertoi kerran, ettei päättämättömyyden vangiksi voi joutua, sillä se jättää kaikki ovet avoimiksi. Tämä viittaa teoriaan, jonka myös psykologia myöhemmin osoitti: mitä enemmän vaihtoehtoja sinulla on, sitä epävarmempi sinusta tulee. Päättämättömyyden tila voi johdatella sinut epämiellyttäville teille. On tärkeää muistaa, että pitkällä aikavälillä päättämättömyys ei koskaan ole hyvästä. Alhaalla esitämme muutamia argumentteja, jotka osoittavat tämän.

Todellisuus on täynnä päätöksiä

Ehkä jonain päivänä päätät opintosi. Jossakin elämäsi vaiheessa sinulla on lapsia, menet naimisiin tai päätät olla jakamatta elämääsi kumppanin kanssa. Jossain vaiheessa valitset työsi ja ystäväsi… Kaikki nämä päätökset ovat jotenkin kaiverrettuina elämääsi ja muokanneet nykyistä todellisuuttasi. Jos olet eri mieltä, ajattele millaista elämäsi nyt olisi, jos et koskaan olisi tehnyt näitä päätöksiä. Ajattele millaista elämäsi olisi, jos joku muu olisi tehnyt päätökset puolestasi.

Pohditaanpa myös toisenlaista ajatusta. Entä jos päätöksesi jälkeen mielesi muuttuisi kiehuvaksi kuopaksi, jossa jokaisella tekemälläsi päätöksellä olisi oma kuplansa? Ajattele esimerkiksi nuorta henkilöä, joka on valinnut opiskella psykologiaa. Miltä hänestä tuntuisi, jos hän jälkikäteen keskittäisi kaiken huomionsa kriittisiin ajatuksiin, kuten käytännöllisemmän, pienemmillä työttömyysluvuilla ja paremmilla palkoilla valitun työn valitsemiseen?

Mitä tapahtuu, kun joudut pysyvään päättämättömyyden tilaan?

Jotta voisimme vastata esitettyihin kysymyksiin, on hyvä kääntyä Tony Robbinsin teorioihin. Tämä kuuluisa puhuja ja valmentaja toteaa epäonnistumisen pääasiallisen syyn olevan selkeyden puute. Kun Robbins puhuu epäonnistumisesta, hän ei viittaa huonosti menestyneeseen työpaikkaan tai liiketoimintaan. Hän toteaa, että jos emme ole päättäväisiä, tulemme epäonnistumaan kaikessa, olipa kyse sitten ystävyyssuhteesta, romanttisesta rakkaudesta, projektista, unelmasta…

Niinpä Robbins kysyy, mikä tekee meistä kykenemättömiä tekemään päätöksiä? Kysymykselle on kaksi mielenkiintoista vastausta. Tarkastellaanpa niitä hieman lähemmin:

Kritisoinnin pelko

Yksi syy sille, miksi kärsimme pysyvästä päättämättömyydestä, on kritisoinnin pelko. Sosiaalisina olentoina ajattelemme miellyttävätkö tekemisemme toisia vai ei.

“Jos otat kaikki vaikutteesi toisten mielipiteistä, sinulla ei tule koskaan olemaan omaa tahtoa.”

-Napoleon Hill-

Muistakaamme, että maailmassamme on 7 miljardia ihmistä, joista jokainen on ainutlaatuinen ja omaa henkilökohtaiset mielipiteensä. Et tietenkään voi miellyttää kaikkia noita ihmisiä! On kuitenkin olemassa ihmisiä, jotka nauttivat ja ovat kiinnostuneita siitä, mitä sinä teet. Joten, toisten ihmisten mielipiteet eivät koskaan saisi olla syy toimettomuudellesi. Meksikolainen miljonääri Carlos Slim tiivistää ajatuksen juhlallisessa lauseessa: “Kun elät muiden ihmisten mielipiteistä, olet kuollut.”

Epäonnistumisen pelko

Robbinsin mukaan toinen tärkeä syy päättämättömyydellemme on epäonnistumisen pelko. Niinpä, se on itse asiassa epäonnistumisen ennakointia, mikä saa monet ihmiset välttämään tiettyjä toimintoja.

Mutta oikeasti, mikä on epäonnistumista? Onko epäonnistuminen menestyksen vastakohta? Rehellisesti sanottuna ei, se ei ole sitä. Meidän tulee oppia elämään sen kanssa, sillä tulemme tekemään virheitä ja kaatumaan läpi elämämme. Jokainen epäonnistuminen opettaa meille kuitenkin tärkeitä oppitunteja, jotka saavat meidät yrittämään uudelleen voimakkaammalla innolla ja tietämyksellä.

Robbinsille epäonnistuminen tarkoittaa yrittämättä jättämistä. Epäonnistut, kun et opi tai nouse takaisin jaloillesi. Hänen mukaansa todellinen epäonnistuminen on sitä kun ihminen ei yritä, ei opi, ei huolehdi jokaisesta yksityiskohdasta, ei ota huomioon inhimillisiä erehdyksiä suunnitelmia tehdessään, ei toteuta omaa osaansa, jne.

Tästä syystä Robbins päättelee pysyvän päättämättömyyden olevan vakava virhe. Liikkumattomuus johtaa keskinkertaisuuteen, pelkoon ja tyytymättömyyteen. Joskus voitat ja joskus et. Mutta kun ihmissuhde tai yritys menee pieleen, se ei tarkoita että asiat tulevat olemaan aina samoin. Menneisyys vaikuttaa tulevaisuuteen, mutta se ei määrittele sitä. Joten lakkaa keksimästä tekosyitä, aloita päätöksenteko ja anna sille kaikkesi jotta voit nauttia matkasta, mihin ikinä kohtalosi sinut tuleekaan viemään.