Ihmisarvon tärkeys terveydenhuollossa
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gorka Jiménez Pajares
Ihmisarvosta tai arvokkuudesta ei voi neuvotella, tai ainakaan siitä ei pitäisi. Haluammekin ajatella, että ennen kaikkea ihmisen huomioiva hoito on ehdoton välttämättömyys, olipa kyseessä sitten mielenterveyden tai fyysisten ongelmien hoito. Mutta vaikka valtaosa ammattilaisista yrittää huomioida kaikkien potilaidensa ihmisarvon joka tilanteessa, tämä ei aina käy toteen.
Ihmisarvo terveydenhuollossa merkitsee kunnioitusta. Terveydenhuollon ammattilaisen puoleen käyvät ihmiset tekevät sen yleensä kahdessa tilanteessa: terveydentilastaan kokemansa haavoittuvuuden ja asiantuntijaan osoittaman luottamuksen vuoksi. Siksi on tärkeää, että ammattilainen käyttäytyy empaattisesti, vakuuttavasti ja myötätuntoisesti.
“Sairauksissa tulee pitää mielessä kaksi asiaa: olla hyödyllinen mieluummin kuin olla vahingoittamatta.”
-Hippokrates-
Ihmisarvon tärkeys terveydenhuollossa
Lääkärin luona käyvä henkilö on ihminen, vaikka hänet leimattaisiin potilaaksi. Itse asiassa termi “potilas” kyseenalaistetaan usein mielenterveyden alalla. Katsotaanpa, miksi.
Vastaus löytyy potilaana olemisen merkityksestä. Se tarkoittaa passiivista parannustoimen odottamista. Mielenterveyden alalla interventiolla tavoitellaan kuitenkin yleensä päinvastaista. Sen tarkoituksena on auttaa yksilöä aktiivisesti (passiivisen sijaan) löytämään uusia tapoja havaita kontekstiaan ja toteuttaa uusia käyttäytymismalleja, jotka saavat hänet tuntemaan olonsa paremmaksi.
Humanisointi tarkoittaa ihmisen luonteen käsittelemistä sen kolmesta aspektista: orgaanisesta, psyykeestä ja sosiaalisesta (Hernández, 2008). Mielenterveyden alalla ongelmia esiintyy yleensä tietyissä yhteyksissä, kuten perhe-, työ- tai ihmissuhteissa. Niillä on yleensä biologinen korrelaatio ja psykologinen korrelaatio.
Puhuessamme interventioiden humanisoinnista tarkoitamme käyttäytymistä, joka tekee ammattilaisesta läheisemmän, persoonallisemman ja luonnollisemman. Terveydenhuollon ammattilaisia pyydetään tarjoamaan kokemustaan ja tietoaan erotuksetta tai syrjimättä kaikille, jotka vierailevat heidän luonaan. Heidän tulee olla herkkiä ja huolehtia potilaistaan optimaalisella ja täsmällisellä tavalla (Olarte, 2011).
“Elämän, ihmisarvon ja heidän oikeuksiensa kunnioittaminen iästä, uskonnosta, sukupuolesta, rodusta, kansallisuudesta, kielestä, kulttuurista, sosioekonomisesta asemasta ja poliittisesta ideologiasta riippumatta.”
-Claudia Ariza Olarte-
Lähestymistapa ihmisarvoon terveydenhuollossa
Kaikki ammattilaiset ovat käyneet läpi vuosien koulutuksen ennen kuin he asettuvat potilaiden eteen. Mutta kuinka monta inhimillisen hoidon näkökohtaa he tutkivat koulutuksensa aikana? Todellisuudessa niitä on vähän. Meillä on tapana pitää arvokasta kohtelua itsestäänselvyytenä, sillä mielestämme se kuuluu lääkärin, sairaanhoitajan tai psykologin tehtävään. Mutta tämä näkökulma voi olla väärä.
Itse asiassa humanitaarinen kohtelu on kaikkea muuta kuin synnynnäistä. Se on opittava ja sitä on harjoiteltava. Sen tavoitteena on korjata automaattista (ja jossain määrin normaalia) käyttäytymistämme, joka meillä kaikilla on, mutta joka voi olla haitallista joillekin haavoittuville ihmisille, jotka luottavat ammattilaisiin.
“Varovaisuus on perustavanlaatuinen elementti kommenteissa, joita annetaan sairaalle ihmiselle.”
-Claudia Ariza Olarte-
Huomioon otettavat elementit
Aiempien pohdiskelujemme tuloksena listaamme nyt elementtejä, jotka ihmisarvoon keskittyvän terveydenhuollon tulisi sisältää. Niitä voi kuitenkin olla paljon enemmänkin.
- Koulutus kunnioittavaan ja humanitaariseen kohteluun, joka perustuu empatiaan ja myötätuntoon.
- Tiedon ja teknologian asianmukainen käyttö.
- Koulutus ammattimaisiin itsehoitokäytäntöihin. Näin potilas osaa huolehtia itsestään.
- Objektiivinen diagnoosin ja hoidon yhdistelmä. Ammattilaisten tulee kiinnittää subjektiivista huomiota potilaan mielialaan ja sosiokulttuuriseen epämukavuuteen.
- Assertiivisen viestinnän koulutus.
Lisäksi on välttämätöntä kutsua henkilöä nimellä (Olarte, 2011). Se voi tuntua itsestään selvältä, mutta se ei aina toteudu. Ja termien, kuten syöpäpotilas, masennuspotilas tai lihasdysmorfiasta kärsivä potilas, käyttäminen voi olla äärimmäisen epäinhimillistä. Loppujen lopuksi ihminen on paljon enemmän kuin se ongelma, josta hän kärsii. Kaikki ovat ihmisiä, joilla on omat nimensä ja ainutlaatuinen elämäkertansa.
Ihmiset käyvät lääkäreiden vastaanotoilla, koska he ovat sairaita. Mutta tämän ei pitäisi tarkoittaa, että ammattilainen kokee olevansa heidän yläpuolellaan. Haavoittuvuutensa vuoksi potilaat ansaitsevat tulla kohdelluksi kunnioittavasti.
“Tätä varten on välttämätöntä inhimillistää itsensä inhimillistääkseen muita ja tunnistaa omat arvot, joiden avulla voi toimia sen mukaan, kuka mitäkin tarvitsee.”
-Paula Andrea Hoyos Hernández-
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
-
Hoyos Hernández, P. A., Cardona Ramírez, M. A., & Correa Sánchez, D. (2008). Humanizar los contextos de salud, cuestión de liderazgo. Investigación y educación en enfermería, 26(2), 218-225.
-
Ariza Olarte, C. (2012). Soluciones de humanización en salud en la práctica diaria. Enfermería universitaria, 9(1), 41-51.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.