Idiografinen ja nomoteettinen lähestymistapa persoonallisuuden tutkimisessa

Idiografiset ja nomoteettiset mallit ymmärtävät persoonallisuutta melko erilaisista näkökulmista. Tutustu tärkeimpiin eroihin niiden välillä tässä artikkelissa.

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Ebiezer López.

Viimeisin päivitys: 17 lokakuuta, 2023

Idiografinen ja nomoteettinen ovat kaksi eri näkökulmaa, jotka esiintyvät rinnakkain persoonallisuuden tutkimisessa. Vaikka molempien tavoitteena on kuvata tätä rakennetta, niissä on olennaisia eroja. Näiden kahden lähestymistavan tunteminen tarkoittaa, että on mahdollista saada tarkempi käsitys siitä, mitä persoonallisuuden tutkiminen tarkoittaa. Alla tutkimme eroja persoonallisuuden idiografisen ja nomoteettisen lähestymistavan välillä.

Tutkimukset osoittavat, että persoonallisuudelle on monia määritelmiä. Ne vaihtelevat teoriasta riippuen. Mutta yleensä asiantuntijat ovat yhtä mieltä siitä, että persoonallisuus koostuu joukosta ominaisuuksia, jotka säätelevät käyttäytymistä tietyissä olosuhteissa. Saatamme esimerkiksi puhua räjähdysherkästä persoonasta kuvattaessa henkilöä, joka reagoi impulsiivisesti pienimpäänkin provokaatioon.

Persoonallisuuden muodostavia ominaisuuksia ovat ajatukset, tunteet, asenteet ja toimintatavat.

Persoonallisuuden tutkiminen on monimutkaista, koska se on erilaisten tekijöiden määrittämä rakennelma. Siksi jokaisella teoreetikolla on erilainen näkemys käsitteestä ja siihen liittyvistä elementeistä. Tästä huolimatta heillä on taipumus olla samaa mieltä siitä, että persoonallisuusmalleissa on tiettyjä vakioita. Kaksi tärkeintä näkökulmaa ovat idiografinen ja nomoteettinen.

Ennen kuin kuvailemme persoonallisuuden idiografisen ja nomoteettisen lähestymistavan välisiä eroja, tutkimme molempia erikseen. Tämä antaa sinulle paremman käsityksen siitä, kuinka ne voidaan erottaa toisistaan.

Idiografinen lähestymistapa persoonallisuuteen

Idiografinen persoonallisuusmalli katsoo, että kukaan ihminen ei ole 100-prosenttisesti identtinen kenenkään toisen kanssa. Toisin sanoen, meillä kaikilla on tiettyjä ominaisuuksia, joita ei kenelläkään muulla maailmassa ole. Näin ollen jokainen meistä on ainutlaatuinen. Tämän seurauksena jokaisen yksilön persoonallisuus on toistamaton kokoonpano, ja sitä on arvioitava sellaisena.

Kun tutkijat tekevät idiografisia tutkimuksia, he ottavat mukaan pieniä osallistujaryhmiä. Niiden tavoitteena on määrittää, mikä erottaa yhden henkilön toisesta. He eivät yritä kehittää yleisiä lakeja selittääkseen käyttäytymistä.

Nomoteettinen lähestymistapa

Nomoteettinen näkökulma taas viittaa siihen, että meillä kaikilla on tiettyjä samoja ominaisuuksia. Näin ollen tutkijat tekevät tutkimuksia suurilla osallistujaryhmillä löytääkseen yhteisiä piirteitä ihmisten välillä. Tämän seurauksena voidaan vahvistaa yleisiä lakeja, jotka selittävät ihmisten käyttäytymisen.

1. Kvantitatiivinen tutkimus vs. kvalitatiivinen tutkimus

Nomoteettista lähestymistapaa käyttävät tutkijat tekevät tutkimusta ottamalla suuria otoksia populaatioista ja analysoimalla niiden ominaisuuksia tilastollisin menetelmin. He käyttävät psykometrisiä testejä numeeristen tietojen tulkitsemiseksi. Siten he määrittelevät tietyt normit tietyissä ryhmissä ja katsovat, voidaanko niitä soveltaa muihin vastaaviin populaatioihin.

Toisaalta idiografinen lähestymistapa kallistuu kvalitatiiviseen tutkimukseen, joka keskittyy ilmiöiden kuvaamiseen. Idiografiset tutkijat tekevät tutkimuksia yhdellä tai muutamalla koehenkilöllä eivätkä käytä psykometrisiä laitteita. Sen sijaan he käyttävät työkaluja, kuten biografista menetelmää, saadakseen mahdollisimman paljon yksityiskohtia yksilöstä.

2. Staattinen persoonallisuus vs. dynaaminen persoonallisuus

Nomoteettiset tutkijat väittävät, että persoonallisuus koostuu enemmän tai vähemmän vakaista piirteistä tai pilareista. Tämä tarkoittaa, että se ei yleensä vaihtele paljoakaan ajan myötä. Se on myös pirstoutunut, mikä tarkoittaa, että se koostuu useista elementeistä, joita voidaan analysoida erikseen.

Päinvastoin idiografiset tutkijat taas näkevät persoonallisuuden dynaamisten prosessien tuloksena. He uskovat, että se muuttuu ajan myötä, ja siksi sitä on tutkittava intensiivisesti. He myös pitävät persoonallisuutta kokonaisvaltaisena ja uskovat, että sitä ei voida jakaa osiin edes tutkimustarkoituksessa.

3. Objektiivisuus vs. subjektiivisuus

Yksi ero persoonallisuuden idiografisen ja nomoteettisen tutkimuksen välillä on niiden teoreettisissa lähestymistavoissa. Nomoteettiset tutkijat päättävät tehdä tutkimuksia objektiivisuuden perusteella. Toisin sanoen he ottavat tietonsa objektiivisesta todellisuudesta, joka ei riipu siitä, mitä yksilö ajattelee tai uskoo.

Idiografisissa tutkimuksissa subjektiivisuudella on kuitenkin suurempi painoarvo. Objektiivisella maailmalla ei ole edes merkitystä, vaan jokaisen yksilön sisäisellä todellisuudella. Tämä on ainoa tapa kuvata ominaisuuksia, jotka tekevät hänestä ainutlaatuisen.

Tieteellinen tutkimus

Nähtyämme näiden lähestymistapojen erot tällä tavalla, saatamme kuvitella, että idiografinen ja nomoteettinen ovat kilpailijoita. Mutta tieteellisessä käytännössä ne yleensä täydentävät tietyn ilmiön syvällistä ymmärtämistä.

Ellisonin ym. (2020) tekemä tutkimus kuvaa asiaa paremmin. Tutkijat halusivat tutkia dynaamisia yhteyksiä rajatilapersoonallisuuden tiettyjen piirteiden (viha, impulsiivisuus ja identiteettihäiriö) ja ahdistuneisuuteen liittyvien kokemusten välillä.

He analysoivat tietoja 42 psykiatrisesta potilaasta, jotka kärsivät rajatilapersoonallisuudesta tai ahdistuneisuushäiriöistä (ilman rajatilapersoonallisuutta). Oireet vaihtelivat yksilöllisesti. Siksi tutkimus ehdotti, että rajatilapersoonallisuuden ja ahdistuneisuusoireiden väliset yhteydet eivät ole riippuvaisia diagnooseista ja ovat yleensä idiografisia.

Idioteettinen lähestymistapa

Idioteettinen lähestymistapa syntyy idiografisen ja nomoteettisen yhdistelmästä. Se ottaa kunkin mallin ominaispiirteet ja suorittaa monimutkaisempia ja monipuolisempia tutkimuksia. Idioteettisessa tutkimuksessa intensiivisen yksilöllisen arvioinnin ansiosta kuvataan lakeja tai yleisiä malleja.

Lopuksi mainittakoon, että on selvää, että erot persoonallisuuden idiografisten ja nomoteettisten lähestymistapojen välillä eivät sulje toisiaan pois. Itse asiassa molempia malleja voidaan käyttää täydentämään saatua tietoa ja tarjoamaan laaja perspektiivi persoonallisuudesta.