Hypnagogia eli unihalvaus
Unihalvaus, tieteellisesti tunnettuna nimellä hypnagogia, on vilkas havainnollinen kokemus, joka esiintyy unisyklin alussa. Lisäksi hypnagogiset hallusinaatiot ovat todella vilkkaita unia täynnä visuaalisia, kosketuksellisia ja auditiivisia ilmiöitä. Hypnopompiset hallusinaatiot sen sijaan ovat samankaltaisia kokemuksia, jotka esiintyvät henkilön herätessä.
Tätä Frederic W. H. Myersin luomaa, sanoista hypnos (uni) ja pomp (lähettää) koostuvaa termiä käytettiin ensimmäisen kerran vuonna 1918 hypnopompisten hallusinaatioiden yhteydessä. Tämän lisäksi sen tarkoituksena oli kuvailla ilmiötä, joka tapahtui nukkumisen ja heräämisen siirtymävaiheen aikana.
Ranskalainen psykiatri Baillarger kuvaili ensimmäisen kerran hypnagogisia hallusinaatioita vuonna 1846. Hän kutsui niitä myös psykosensorisiksi hallusinaatioiksi. Lisäksi Alfred Mauryn mukaan termi Hypnos (uni) ja agogos (indusoitu) tarkoittaa hallusinaatioita tai harhoja, jotka julkistavat unen.
Täten nämä hallusinaatiot ilmestyvät, kun henkilö uskoo olevansa hereillä. Hän voi nähdä, kuulla ja tuntea, mutta ei liikkua. Lisäksi hypnagogisilla hallusinaatioilla on läheinen yhteys unihalvaukseen.
Esiintyvyys ja hypnagogisten hallusinaatioiden historia
Hypnagogisten ja hypnapompisten hallusinaatioiden esiintyvyys on 25-30 %:lla niistä, jotka kärsivät narkolepsiasta (2). Vuonna 1957 tutkijat Yoss ja Daly sisällyttivät nämä hallusinaatiot narkolepsian diagnostisiin arviointiperusteisiin. Näille hallusinaatioille on myöskin luonteenomaista liialliset päiväsaikaiset unihäiriöt. Näitä tarkkailtiin potilaissa, jotka kokivat unihalvausta ennen nukahtamista (3.4).
Lisäksi psykoaktiiviset aineet kuten khat (5) ja hasis (6) aiheuttavat sekä hypnogogisia ja hypnopompisia hallusinaatioita.
Hypnagogia ja hypnagogiset hallusinaatiot
Unihalvaus koostuu yleisestä ja ohimenevästä kyvyttömyydestä liikkua tai puhua. Lopulta se ilmenee unen ja heräämisen siirymisvaiheen aikana, kun hypnagogiset hallusinaatiot ilmenevät.
Kauan aikaa sitten unihalvaus ja hypnagogiset hallusinaatiot olivat tärkeitä painajaisten ominaisuuksia. Populaarikulttuuri kaunisteli näitä oireita yliluonnollisilla merkityksillä. täten jotkut uskoivat, että hypnagogia ja hallusinaatiot olivat demonien aiheuttamia.
Vuonna 1834 McNish kuvaili painajaisia ensimmäisen kerran näin:
“ Mielikuvitus ei voi käsittää niitä kauhuja, joita painajaiset saavat aikaan, ja ihmiskieli ei voi kuvailla näitä kauhuja riittävin termein . . . Kaikki kauhistuttavat, vastenmieliset tai hirvittävät, fyysiset tai moraaliset maailmat, ovat hänen edessään kauhistuttavana joukkona; käärmeet sähisevät, demonit kiduttavat, ontot äänet tainnuttavat ja aaveiden kylmät kosketukset värisyttävät . . . Tietyllä hetkellä hänestä voi tuntua, että hänen sisällään on pahan demonin tietoisuus; poistaakseen kauhistuttavan esineen näyn edestään, hän sulkee silmänsä, mutta pelottava olemus tekee läsnäolonsa tutuksi; hän tuntee sen jäätävän henkäyksen hajaantuvan hänen kasvoilleen, ja hän tietää olevansa kasvokkain paholaisen kanssa. Jos hän katsoo ylös, hän kohtaa kauheat silmät jotka tuijottavat häntä, ja näkemys helvetistä hymyilee hänelle entistä helvetillisemmällä ilkeydellä.“
Kun luet tämän, ja muita samankaltaisia kertomuksia, voit huomata, että termi “painajainen” on muuttunut viimeisen 150 vuoden aikana. Nykyään se tarkoittaa todella vilkasta, epämiellyttävää unta, joka saa aikaan pelkoa ja lukuisia heräämisiä.
Incubus: yöllinen demoni
Kirjassaan On the Nightmare Ernest Jones selittää, että sana painajainen tarkoitti alunperin ”Incubusta” (miespuolinen demoni). Paikallisten kansanperinteiden mukaan tällainen yöllinen demoni oli vastuussa kauhistuttavista kokemuksista unissa.
Incubus on demoni, joka tunnetun eurooppalaisen keskiaikaisen metodologian mukaan kiipesi nukkuvien naisten päälle ja hyökkäsi heitä kohden. Legendan mukaan tämän demonin tarkoitus oli raiskata heidät, joskus tarkoituksenaan saada naiset raskaaksi, kuten Merlinin legendassa kerrotaan (8). Incubuksen feminiininen vastapuoli, joka kiipee nukkuvien miesten päälle, on nimeltä succubus.
Ihmiset uskoivat, että Incubus vieraili ihmisten luona öisin ja asettui heidän rintansa päälle, jotta he eivät voisi liikkua. Jones huomauttaa, että tämä uskomus oli lähes universaali. Täten tämä tarkoittaisi, että hypnagogiset hallusinaatiot olisivat tietyllä tavalla yöllisten demonien aiheuttamia.
Lopuksi, näitä hallusinaatioita tutkitaan tällä hetkellä narkolepsian oireina. Niitä kuitenkin ilmenee myös terveissä ihmisissä. (9)
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
-
Ohayon, M. M., Priest, R. G., Caulet, M., & Guilleminault, C. (1996). Hypnagogic and hypnopompic hallucinations: pathological phenomena?. The British Journal of Psychiatry, 169(4), 459-467.
- Broughton, R. (1982) Neurology and dreaming@ Psychiatric Journal of the University of Ottawn, 7,101-110.
- Goode, G. B. (1962) Sleep paralysis. Archives of Neurology, 6, 228-234.
-
Hishikawa, Y. (1976). Sleep paralysis. Advances in sleep research, 3, 97-124.
-
Granek, M., Shalev, A., & Weingarten, A. M. (1988). Khat‐induced hypnagogic hallucinations. Acta Psychiatrica Scandinavica, 78(4), 458-461.
-
Baillarger, M. (1846). Des hallucinations psycho-sensorielles. Ann Méd Psychol, 7, 1-12.
-
Liddon, S. C. (1967). Sleep paralysis and hypnagogic hallucinations: Their relationship to the nightmare. Archives of general psychiatry, 17(1), 88-96.
-
Lacy, N. J., Ashe, G., Ihle, S. N., Kalinke, M. E., & Thompson, R. H. (2013). The New Arthurian Encyclopedia: New edition. Routledge.
-
Martínez-Rodríguez, J. E., & Santamaría, J. (2005). Narcolepsia e hipersomnia idiopática. Rev Méd Univ Navarra, 49(1), 35-40.