Hyperosmia: määritelmät ja aiheuttajat
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González
Hyperosmiasta kärsivät ihmiset voivat esimerkiksi havaita kukan tuoksun roskakasasta. He voivat myös tunnistaa henkilön hajun kaukaa. Hyperosmia ei kuitenkaan tarkoita, että näistä ihmisistä tulee yhtäkkiä verikoiria tai että heillä olisi yli-inhimillisiä voimia. Tämä tarkoittaa sitä, että heille on kehittynyt hajuaistin yliherkkyys.
Hyperosmia: ominaisuus vai häiriö?
Näin tarkalla hajuaistilla on niin monia hyötyjä kuin sillä on epämiellyttäviä seurauksiakin. Jotkut ihmiset pitävät sitä siunauksena elämässään, kun taas muut näkevät sen loputtoman kärsimyksen lähteenä. Tarkastellaan muutamia esimerkkejä.
Jos olemme juuri asuinrakennuksemme portaikossa, ja haistamme naapurimme leipovan suurenmoista muhennostaan tai kakkuaan, meidän ruokahalumme kasvaa valtavasti. Meillä on niin kova nälkä! Haluamme tuota ruokaa niin paljon! Jos saatavillamme on ruokaa tai tunnemme naapurimme, niin hyvä. Mutta jos niin voimakkaasti ja jatkuvasti haistamamme asia ei olekaan niin ruokahalua herättävä tai emme voi tehdä äkkiä tuntemallemme tarpeelle (nälkä) mitään, asia onkin toisin.
Seuraavaksi lepäämme rauhassa olohuoneessamme pitkän työpäivän jälkeen, ja alamme haistamaan kaikenlaisia asioita voimatta välttää niitä. Haistamme naapurimme käyttämän kenkälankin, WC:n ilmanraikastimen, toisen naapurin käyttämän hiuslakan tai palaneen öljyn. Ainoa asia mitä haluaisimme tässä tilanteessa tehdä, on viettää loppupäivä pyykkipoika nenämme päässä.
Mikä hyperosmiaa aiheuttaa?
Tämä sairaus esiintyy samalla alueella, vaikkakin toisella puolella, kuin kaksi muuta hajuun liittyvää havaintohäiriötä. Toinen näistä on hyposmia eli vähentynyt hajuaisti, ja toinen on anosmia eli täydellinen hajuaistin puute.
Hyperosmia on harvinaisin näistä kolmesta. Tämä tarkoittaa myös sitä, että sitä ei ole tutkittu niin paljon kuin kahta muuta. Ei olla varmoja mikä sitä aiheuttaa siitä syystä, että sitä esiintyy niin harvoilla ihmisillä. Siihen liittyviä tiettyjä syitä tai riskitekijöitä on kuitenkin tiedossa, kuten esimerkiksi vaihdevuodet, Addisonin tauti, kilpirauhasen liiketoiminta, tai esimerkiksi amfetamiinin käytön tai vieroituksen aiheuttamat hermovauriot.
Joissain tapauksissa hyperosmia katoaa itsestään. Se esiintyy vain tietyn ajan ja sitten katoaa. On olemassa vain harvoja äärimmäisiä tapauksia, joissa se kestää henkilön koko elämän ajan.
Onko se hyödyllistä vai haitallista?
Parfymöörille tai sommelieerille hyperosmia olisi suuri etu. Näin tapahtuu kirjan ja elokuvan Parfyymi päähenkilölle. Hänen yliherkkä hajuaistinsa auttaa häntä olemaan työssään paras. Mutta muille se voi tosin muuttua täydelliseksi kärsimykseksi.
Tämä häiriö saa aikaan vakavia ongelmia sosiaalisissa asetelmissa. Tämä johtuu siitä epämiellyttävyydestä tai inhosta, jota he saattavat alkaa tuntemaan. He saattavat alkaa näkemään lempiruokansa inhottavana tai pitämään mieluisaa hajuvettään sietämättömänä. He saattavat jopa pyörtyä, jos he jumittuvat ahtaisiin tiloihin tai ovat suuren väkijoukon keskellä, kuten vaikkapa metrossa tai bussissa.
Mikä saa hyperosmian katoamaan?
Koska ei olla varmoja mikä hyperosmiaa aiheuttaa, hoidot ja tavat käsitellä sitä ovat johtaneet ristiriitaisiin tuloksiin. Lääkärit ovat esimerkiksi yrittäneet hoitaa tätä häiriötä antipsykoottisilla dopamiiniantagonistisilla aineilla. Estämällä näitä välittäjäaineita ne kykenevät rajoittamaan hajujen määrää, jotka pääsevät hajukäämiin.
Kiitos niiden ihmisten kertomusten, jotka kärsivät tästä häiriöstä, tiedetään että tupakointi on eräs tapa vähentää hajuaistia hyperosmiassa. Mutta ole varovainen! Tieteellisten todisteiden mukaan tupakointi ei ole terveydelle lainkaan hyväksi.
Siksi tästä häiriöstä kärsivien ihmisten ja heidän ympärillä olevien ihmisten pitäisi ensimmäiseksi välttää tai poistaa kaikki vahvat hajut joiden kanssa he eivät yksinkertaisesti voi olla tekemisissä. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi kala, liha, tietyt kastikkeet tai kahvi. Koska tähän häiriöön ei ole olemassa lääketieteellistä hoitoa, ainoa asia mitä nämä ihmiset voivat tehdä on rajoittaa näille hajuille altistumista.
Raskaana olevat naiset ja hyperosmia
Eräs kummallinen asia on se, että monet naiset jotka kokevat tällaisen “väliaikaisen” häiriön, ovat raskaana. Eli raskauden alussa ja sen lopussa naisilla on yliherkkä hajuaisti, johtuen pääasiassa siitä, että heillä on veressään korkeammat estrogeenin ja progesteronin pitoisuudet.
Raskaana olevilla naisilla on terävämpi hajuaisti. Raskauden aikana he saattavat inhota hajuja joista he ennen pitivät, ja myös päinvastoin. Kun he kohtaavat todellakin inhottavia hajuja, he saattavat jopa oksentaa. Joidenkin raskaana olevien naisten kohdalla tämä muutos katoaa tai heikkenee ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen. Joidenkin naisten kohdalla se pysyy koko raskauden ajan ja katoaa hiljalleen synnytyksen jälkeen.
Tämä fysiologinen muutos saattaa olla jotain, jonka olemme saaneet esi-isiltämme, jotta äidit voisivat tunnistaa lapsensa hajun synnytyksen jälkeen.
Muita hajuun liittyviä kummallisia häiriöitä
Dysosmia on neurologinen häiriö, joka aiheuttaa muutoksia hajuaistissa. Se voi esiintyä anosmiana (mainitsimme tämän aikaisemmin), parosmiana tai fantosmiana.
- Parosmialla on tekemistä hajuaistin heikkenemisen kanssa. Tämä saa aikaan sen, että aivomme eivät pysty erottamaan luonnollista tai luontaista hajua. Esimerkiksi jollekin ruusun tuoksu voi olla epämiellyttävä, vaikka se on tavallisesti miellyttävä.
- Fantosmia on eräänlainen hajun hallusinaatio. Tämä tarkoittaa, että joku voi haistaa hajuja, jotka eivät ole olemassa tai ainakaan sillä hetkellä läsnä. Tämä haamumainen haju saa ihmiset luulemaan, että he haistavat jonkin luonnollisen kaasun, tai että he haistavat vuodon, joten he luulevat olevansa vaarallisessa tilanteessa. Heillä on todella vahva tuntemus siitä, että he haistavat tämän.
Tuoksu jostain rasvassa paistetusta ei itsessään tyydytä ruokahalua. Meidän onkin tehtävä enemmän tutkimuksia tällaisista häiriöistä, etenkin hyperosmiasta. Meidän on tiedettävä miksi ja miten se esiintyy, jotta voisimme vähentää sen vaikutuksia ihmisissä, jotka kokevat sitä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Delegido, C., & José, M. (2016). Revisión bibliográfica de los diferentes tipos de tratamientos en el abordaje de los trastornos olfativos.
- Piñol, L. S., Ortego, J. G., & Vilar, P. B. (2015). Parosmia como debut de una Displasia Fibrosa. Acta Otorrinolaringológica Gallega, (8), 1-8.
- Ropper, A., & Brown, R. (2007). Trastornos del olfato y el gusto. Principios de Neurología, 195-202.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.