Huonoja tutkimuskäytäntöjä voidaan välttää esirekisteröinnillä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Roberto Muelas Lobato

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Tutkimukset on aina suoritettava eettisin tavoin. Tutkijoiden on täytettävä eettiset standardit, jotka varmistavat tutkimuksen pätevyyden. Menneisyydessä jotkut tutkijat ovat kuitenkin käyttäneet huonoja tutkimuskäytäntöjä. Nämä käytännöt koostuvat pääasiassa pienistä rikkomuksista, jotta tutkija voisi jatkaa tutkimusta ja lopulta julkaista sen tulokset.

Modernien tutkimusten tavoite on julkaista tutkimuksen tulokset. Tämä tavoite voi painostaa tutkijoita negatiivisesti. Siksi on tavallista, että monet tutkijat turvautuvat huonoihin tutkimuskäytäntöihin. Menneisyydessä on tapahtunut tällaisia muutamia todella silmiinpistäviä tapauksia, kuten vaikkapa Stanfordin vankilakoe ja Diederik Stapelin tapaus.

Suuret huijaukset

Stanfordin vankilakoe on yksi tunnetuimmista sosiaalisen psykologian kokeista. Jotkut niistä tallenteista, jotka demonstroivat tämän kokeen huonoja tutkimuskäytäntöjä, ovat kuitenkin tulleet päivänvaloon. Esimerkiksi anekdoottisiin todisteisiin luottaminen, vartijoiden koulutus, epäsuorien vaatimusten esittäminen ja tulosten väärin tulkitseminen. Sen jälkeen kun kaikki tämä on tullut ilmi, ihmiset ovat keskustelleet siitä, pitäisikö tämä koe poistaa oppikirjoista.

Diederik Stapel oli sosiaalisen psykologian professori Tilburgin yliopistossa. Vuonna 2011 kävi ilmi, että Stapel oli väärentänyt tutkimustensa tietoja. Sen sijaan että hän olisi käyttänyt tutkimuksissaan koehenkilöitä, hän keksi kokeen tiedot omasta päästään niin, että tutkimuksen tulokset olivat aina sellaiset kuin hän odotti.

Nämä huonot tutkimuskäytännöt olivat täysin tuntemattomia hänen oppilailleen, jotka luottivat häneen. Näin oli aina siihen asti, kunnes yksi hänen oppilaistaan huomasi olevan outoa että Stapel sai aina odottamansa tulokset.

“Tiede on suurenmoinen vasta-aine innokkuuden ja taikauskon myrkyille.”

-Adam Smith-

Huonot tutkimuskäytännöt

Vaikka nämä tapaukset ovatkin tulleet päivänvaloon, ne ovat edelleen harvoja tapauksia. Useimmat huonot tutkimuskäytännöt ovat hienovaraisempia. Tässä on kaikkein tavallisimpia huonoja tutkimuskäytäntöjä:

• P-hakkerointi: Tilastollisten analyysien hypoteesien testaamiseksi tutkijat käyttävät p-arvoa, joka on tavallisesti 0,05. Mutta kun tutkija käyttää monta eri muuttujaa ja kokeellista tilaa, tämä arvo voi olla puolueellinen. Siksi olisi suositeltavaa laskea sitä, mikä tutkijan olisi tehtävä ennen tutkimuksen suorittamista.
• Alhainen teho: Pieni otoksen koko voi saada aikaan sen, että tutkimuksella on alhainen tilastollinen teho. Alhainen teho puolestaan johtaa väärään positiiviseen. Toisin sanoen tutkimus tulee ehdottamaan sellaista, mikä ei ole olemassa.
• HARKing: Tämä koostuu hypoteesin muuttamisesta sitten, kun tutkimuksen tulos ei ole sitä mitä tutkija alunperin odotti.

Mitä on esirekisteröinti?

Yksi ratkaisu näihin huonoihin tutkimuskäytäntöihin on esirekisteröinti. Esirekisteröinti on tutkimuksen tavoitteiden ja siinä käytettävien metodien tekemistä julkiseksi. Näin kuka tahansa voi todistaa, että tutkijat ovat suorittaneet tutkimuksen eettisesti, tai niin kuin he ovat etukäteen ilmoittaneet.

Esirekisteröinti on todella yksinkertaista. On olemassa nettisivuja, jotka voivat auttaa tässä, kuten esimerkiksi Open Science Framework (OSF). Tältä sivustolta voidaan löytää erilaisia esirekisteröintikaavakkeita. Tälle sivustolle voidaan ladata myös kaikki oppimateriaalit (tietokannat, kyselyt, täydentävät materiaalit, jne.) ja niiden julkaiseminen tällä sivustolla on yksinkertaista.

“Tieteessä uusien faktojen saaminen ei ole niin tärkeää kuin niitä käsittelevien uusien ajattelutapojen oivaltaminen.”

-Sir William Lawrence Bragg-

Kuinka suorittaa esirekisteröinti

Kuten sanottu, Open Science Framework -sivulta voidaan löytää esirekisteröintikaavakkeita. Jotkut näistä pyytävät enemmän informaatiota kuin muut. Esimerkiksi yksinkertaisin kaavake näistä on nimeltä AsPredicted, ja siihen täytettävät osiot ovat:

• Data: Kerätty tieto tai tai sen kerääminen esirekisteröinnin jälkeen.
• Tutkimuksen hypoteesi: Hypoteesin selittäminen, joka aiotaan testata.
• Muuttujat: Mitkä ovat tutkimuksen muuttujat, ja kuinka ne mitataan.
• Ehdot: Osallistujille määrittämät ehdot (esimerkiksi hallinta ja kokeilulliset ehdot).
• Analyysi: Suoritettava analyysi tiedon keräämisen jälkeen.
• Tarkkailut: Kerättyjen tarkkailujen määrä. Toisin sanoen, vaadittu osallistujen määrä.

Kun tutkimustiedot tehdään julkisiksi, ne ovat näkyvissä kaikille. Tällä tavoin huonojen tutkimuskäytäntöjen mahdollisuus laskee. Vaikka esirekisteröinti pitkittää prosessia jonkin verran, monet tutkijat tekevät sen koska se tuo uskottavuutta. Tällä tavoin myös tiede on selkeämpää.