Houkutat puoleesi sitä, mitä pelkäät

Psykologisissa piireissä olemme tottuneet kuulemaan, että joskus kipu voi olla paras lääke. Tämä toteamus saattaa yllättää sinut tai ehkäpä et edes ole samaa mieltä asiasta. Mutta ihan oikeasti, totuus on se, että olipa kyse negatiivisesta tai positiivisesta tunteesta, jokainen kokemamme tunne opettaa meille jotakin.

Kärsimys esimerkiksi on usein paras tapa kehittää elämäntaitojamme. Samalla kun opimme menetyksen, häviön tai pettymysten kautta, ne myös avaavat eteemme uusia polkuja. Jotkut ihmiset yrittävät vältellä tuskan kohtaamista viimeiseen asti, ja toiset taas yrittävät sysätä sen mielensä pimeimpiin nurkkiin loppuelämäkseen.

Ei ole olemassa tapaa paeta tuskalta ja tilanteesta riippuen koemme sen eri tavoin. Tunnemme vihaa, kaunaa tai turhautumista, pidimmepä siitä tai emme. Emme pääse pakoon näitä tunteita. Mitä tahansa me pelkäämmekin, sitä me houkuttelemme puoleemme. Tänään keskustelemme negatiivisten tunteiden pelosta.

Kun negatiiviset tunteet muodostuvat pakkomielteeksi

Tässä yksi esimerkki: Olet parisuhteessa jonkun kanssa. Rakastat häntä ja olet perustanut vakaan elämän hänen kanssaan. Sisälläsi on kuitenkin ääni, joka sanoo, että asiat eivät ole samalla tavalla kuin ne olivat aiemmin. Aistit, ettei puolisosi enää rakasta sinua. Miten voisit hyväksyä tämän? Sen sijaan torjut ajatuksen ja jostain syystä puolisosikaan ei halua puhua asiasta.

Aika kuluu, ja vaikka tiedätkin täysin hyvin, ettei parisuhteenne ole enää autenttinen, kiellät asian ja yrität vältellä sen näkemistä. Ihmiset ympärilläsi alkavat huomata, mikä on asian todellinen laita, mutta sinä yhä kiellät kaiken. Tämä piilottelemasi negatiivinen tunne kolkuttelee mielessäsi päivä päivältä äänekkäämmin.

Sillä ei ole väliä, millä tavalla peittelet totuutta, mutta jossakin vaiheessa se tulee julki. Vaikka olisit sysännyt sen syrjään ja kieltäytyisit ajattelemasta asiaa, tämä tuhollinen ajatus kummittelee mielessäsi silti taukoamatta. Tämä johtuu siitä, että aivoissa on mekanismi joka voi muuttaa negatiiviset tunteet pakkomielteisiksi ajatuksiksi.

Jos toistelemme itsellemme koko ajan “en aio olla surullinen“, juuri päinvastainen tulee tapahtumaan. Sinun ei tulisi ajatella “minun ei tarvitse olla surullinen”, vaan sen sijaan kysyä itseltäsi “miksi olen surullinen?”

Tämä saattaa vaikuttaa oudolta, mutta se on totta. Negatiivisilla tunteilla on taipumus pysyä mielissämme pitkään ja ne häiritsevät loogista ajattelua. Ne saattavat johtaa pakkomielteisiin ja järjettömiin ajatuksiin.

Yleinen ajattelutapa on: “Jos en myönnä asiaa, sitä ei ole olemassa. Välttelen ongelmia.” Mutta todellisuudessa ongelmasta tulee yhä suurempi, emmekä kykene lopettamaan sen ajattelemista.

Tunteiden mukautuminen

Tunteet, kuten suru, viha tai pelko, toimivat eräänlaisina lääkkeinä. Tiedämme, että ne ovat kaikkein vaikeimpia tunteita hyväksyä, mutta ne myös todella auttavat meitä sopeutumaan. Esimerkiksi pelko saa meidät juoksemaan karkuun ja tämä auttaa meitä selviytymään. Tämä on täysin vaiston omaista, mikä on tyypillistä myös meidän lajillemme.

Evoluution aikana olemme kuitenkin oppineet, että aina karkuun juokseminen ei ole paras tapa. Sen sijaan meidän tulisi jäädä aloillemme ja kohdata vihollinen, joka haluaa satuttaa meitä. Asian huomioimatta jättäminen ei auta mitään. Esimerkiksi surukin pitää hyväksyä, kohdata ja itkeä pois. Negatiiviset tunteemme auttavat meitä selviytymään, sillä joskus ne pakottavat meidät uudelle polulle.

Negatiivisia tunteita karkuun juokseminen saa ne ainoastaan pysymään mukanamme yhä voimakkaammin siihen saakka, kunnes ne tuhoavat meidät. Minkä takia siis taistelisimme niitä vastaan? Anna niiden olla. Paras tapa on lopettaa niitä vastaan taisteleminen, ja sen sijaan yksinkertaisesti hyväksyä niiden olemassaolo. Tällä tapaa ajan mittaan kykenet tunnistamaan ne ja työstämään niitä, kunnes ne katoavat täysin.