Henkinen läsnäolo fyysisen läsnäolon sijaan

Maailmassa, jossa elämme, olemme jatkuvasti liialliseen kommunikaatioon liittyvien paineiden alla ja voi hyvin myös sanoa, että meistä on tullut oman egomme systemaattisen jalustalle nostamisen uhreja.

Nykyään kaikki haluavat, että juuri heiltä löytyy loistavat teoriat ja selitys kaikkeen. Mikä tahansa kiltteyden tai altruismin osoitus julkistetaan samantien sosiaalisessa mediassa tai jossain muualla Internetissä; ikään kuin kiltteys ja hyvän tekeminen ansaitsisivat aina julkista tunnustusta. Vaikuttaa siltä, että hyvien tekojen pitäminen omana tietona olisi kerta kaikkiaan mahdotonta.

Lukemattomat ammattilaiset niin urheilun kuin politiikankin saralla ovat osoittaneet yhä enemmän ja enemmän kiinnostusta karismansa kehittämiseen, ihailijakuntansa kasvattamiseen ja yleisesti ottaen julkiseen vaikutusvaltaansa.

Muutama vuosisata sitten kreikkalaisten valtava kiinnostus kuolemattomuutta kohtaan ymmärrettiin jonkinlaisena sankarillisena tilana, joka kestäisi läpi aikojen. He kuitenkin olivat enemmänkin kiinnostuneita itse tavoitteen toteuttamisesta, eikä heidän egonsa paisunut valtaviin mittoihin. He saattoivat tuntea ylpeyttä itsestään vasta silloin kun he saivat osakseen oikeutetusti tunnustusta kehitettyään jonkun älyllisen tai strategisen aktiviteetin tai idean, joka todella ansaitsi arvostusta.

Nykyään ihmiset laittavat suunnattomasti painoarvoa julkiseen arvostukseen ajatuksia, tekoja ja muita ihmisen elämään liittyviä normaaleja toimia ja tapahtumia kohtaan (upeimmat häät ikinä, suloisin raskausaika, kaikkein herkullisimman näköinen illallinen). He kiinnittävät suurta huomiota esimerkiksi kavereiden ja seuraajien lukumäärään, vaikka kyseiset ihmiset eivät kuuna päivänä ilmaantuisi heidän luokseen keskustelemaan mistään henkilökohtaisesta tai vakavasta asiasta.

“Ole oma itsesi; kaikki muut ihmiset ovat jo varattuja.”

-Oscar Wilde-

Onnen sanotaan olevan epäaitoa, jollei sitä pysty jakamaan toisen ihmisen kanssa, mutta nykymaailmassa me jaamme koko ajan elämässämme tapahtuvat tärkeät hetket toisten ihmisten kanssa. Samalla on kuitenkin käynyt myös niin, että yhä harvemmat meistä kokevat olevansa aidosti onnellisia. Meiltä jäävät sivu suun kaikki sellaiset tärkeät ja hienot keskustelut, jotka eivät liity saavutuksiin tai sankarillisiin tekoihin vaan niiden sijaan rakkauteen ja intiimiyteen perustuvaan salaisuuksien jakamiseen suoraan sydämestä.

Jotkut ihmiset ovat täysin pyörällään kaikesta maailmassa esiintyvästä teennäisyydestä ja ympärillään olevista suurista egoista. He kertovat muille mitä haluavat kuulla ja sortuvat aivan erityiseen taitolajiin: turhanpäiväisyyteen. Se ei ole väkisin pakotettua turhanpäiväisyyttä, mutta on olemassa paljon sellaisia ihmisiä, jotka yksinkertaisesti lopulta saapuvat elämässään siihen pisteeseen, että he tuntevat olevansa aivan liian väsyneitä tehdäkseen muihin vaikutuksen ja ollakseen itse vaikuttuneita toisten ihmisten saavutuksista. 

He tekevät tietoisen valinnan tuntea sisimmässään iloa ilman ahdistavaa tunnetta siitä, että haluaisi olla jossain aivan muualla, aivan muussa hetkessä; he haluavat kasvaa, lukea, oppia, katsoa juuri sellaisia elokuvia kun itse haluavat ja he haluavat täyttää elämänsä aivan omanlaisilla perinteillä, jotka huokuvat eleganssia ja voimaa. Lyhyesti ilmaistuna, he välittävät omasta olemisestaan näyttäytymisen ja näyttelemisen sijaan.

Tällaiset ihmiset ovat niitä, joita ei useinkaan tule elämässä vastaan; niitä, joiden ei tarvitse jakaa muille menneisyyttään koska he kokevat niin voimakkaasti, ettei heillä ole tarpeeksi aikaa tai välttämättä kiinnostustakaan kertoa siitä muille.

Tällaiset ihmiset vain katsovat sinua tarkkaillen ja läpitunkevasti siten, ettei ympärillesi jää minkäänlaista “täydellisyyden” valokehää. He pitävät myös kuuntelemisesta ja ajattelemisesta. Kerrassaan uskomaton kirjailija Milan Kundera on perehtynyt “epätärkeyden” ihanuuteen kirjoituksissaan. Hän pohtii teksteissään rauhallisuutta, tyyneyttä ja olemisen keveyttä ja hänen töitään voi lämpimästi suositella luettavaksi kelle tahansa, joka tuntee olevansa tarjolla olevan tietotulvan ylikuormittama.

Sinun kaltaisiasi ihmisiä on ehkä olemassa vain muutamia, mutta tulet varmasti löytämään sisäisen rauhan ja tyyneyden ja myös paljon enemmän riemua pitämällä elämäsi hiukan yksityisempänä. Tulet sillä tavalla myös tietämään, ettei persoonasi ole täysin menettänyt olemustaan kun sinun ei jatkuvasti tarvitse kohdata toisten ihmisten vaatimuksia tai odotuksia heidän egojensa pönkittämiseksi.

Pidä tietyt asiat omana tietonasi, jotta kun se yksi tietty sinulle tärkeä parisuhde kaipaa ripauksen taianomaisuutta ja mystiikkaa silloin kun olet jo antanut kaikkesi, löytyy sinulta hihastasi sittenkin vielä muutama ylimääräinen temppu.