Hemmotellut lapset: persoonallisuuspiirteet ja rajojen asettaminen
Tässä artikkelissa pohdimme minkälaisia hemmotellut lapset ovat, tai pikemminkin lapset, jotka osoittavat hemmotteluun liittyvää käyttäytymistä. Tässä on kaksi muuttujaa, joilla on tärkeä rooli. Toisaalta jokaisen lapsen temperamentti saa vaikutusta heidän geeneistään, mutta toisaalta kasvatuksella on suuri rooli. Ja kun kasvatuksessa ei ole rajoja tai johdonmukaisuutta, lasten on helppo alkaa kehittää niin sanotusti hemmoteltuja käyttäytymismalleja.
Avain hemmoteltujen käyttäytymismallien kitkemiseen on heille rajojen opettaminen ja ennen kaikkea asianmukaisen käyttäytymisen vahvistaminen. Tämä siirtää lapsen pois perusteettomista kiukutteluista saadakseen haluamansa. Tässä artikkelissa puhumme hemmoteltujen lasten neljästä erityispiirteestä, heidän käyttäytymisensä mahdollisista syistä ja siitä, kuinka voimme oppia asettamaan heille rajat.
1. He yrittävät päästä pälkähästä
Yksi hemmoteltujen lasten ominaisuuksista on se, että he kykenevät tekemään käytännössä mitä tahansa mitä heille tulee mieleen saadakseen haluamansa. Itse asiassa ei ole mitään, mitä he eivät harkitse, olipa se kiellettyä tai ei. Miksi näin on? Se johtuu siitä, että he eivät siedä turhautumista tai rajoja. He haluavat tehdä asiat omalla tavallaan sääntöjään noudattaen, ja he odottavat aina saavansa haluamansa tulokset.
Tämä on käyttäytymisprosessi. Toisin sanoen heidän toimintatapansa ei ole heijastavan ajattelun tuote, varsinkaan kun he ovat nuoria. Käyttäytymisellään he kuitenkin ilmaisevat ajatuksen: “En saa vahvistusta muilta, joten lopetan hyvän käyttäytymisen”.
2. Heillä on alhainen turhautumisen sietokyky
Kuten olemme sanoneet, hemmotellut lapset omaavat erittäin alhaisen sietokyvyn turhautumiselle. He ovat tottuneet siihen, että todellisuus mukautuu heidän toiveisiinsa riippumatta hinnasta, joka muiden on mahdollisesti maksettava siitä.
He ovat lapsia, jotka eivät ole pystyneet kehittämään turhautumisensietokykyään, koska heillä on ollut liian vähän mahdollisuuksia kohdata se.
3. He eivät tottele
Yksi näiden lasten merkittävimmistä ominaisuuksista on tottelemattomuus. He jättävät huomiotta vanhempiensa vaatimukset ja noudattavat vain omia ehtojaan. Tämä liittyy läheisesti rajojen puuttumiseen.
Jos rajoja ei merkitä ajoissa, on olemassa vaara, että lapset eivät tottele vanhempiensa käskyjä tai vaatimuksia, koska heidän ei ole koskaan aiemmin tarvinnut käyttäytyä hyvin tai noudattaa tiettyjä ohjeita.
4. He kiukuttelevat saadakseen haluamansa
Hemmotellut lapset käyttävät kiukuttelua, nöyryyttämistä ja vihaa saadakseen haluamansa. Tämä voi olla esimerkiksi huomionhakua tai sitä, että vanhemmat antaisivat periksi heidän toiveilleen.
Tämä puolestaan tarkoittaa, että he eivät kehitä neuvottelu- tai empatiataitoja. Tästä syystä heidän on erittäin vaikea kertoa tunteistaan ja ymmärtää muita. Miksi? Koska he ovat aina keskittyneet vain omaan käyttäytymiseensä ja siihen, mitä he itse tarvitsevat.
Palataksemme raivokohtauksiin on tärkeää tietää, että niille antautuminen on kaksiteräinen miekka. Aluksi ne nimittäin lievittävät lapsen kiukkua. Ajan myötä lapsi kuitenkin käyttää tätä strategiaa aina saadakseen haluamansa.
Miksi hemmotellut lapset käyttäytyvät näin?
Kuten aiemmin mainitsimme, sekä genetiikka että ympäristö vaikuttavat hemmoteltuun käyttäytymiseen. Jälkimmäinen syy sisältää vanhempien noudattamat kasvatustyylit.
Nämä vaikuttavat suuresti lapsen toimintatavan kehittymiseen. Luonteen lisäksi tiedämme, että hemmoteltuja lapsia “syntyy” usein vanhempiensa liian suojaavan käyttäytymisen tai rajojen puuttumisen vuoksi. Näistä ja muista käyttäytymistavoista havaitsemme, että tällaiset vanhemmat:
- Eivät aseta rajoja.
- Antavat periksi raivokohtauksille tai väärinkäytöksille.
- Eivät aseta sääntöjä kotona.
- Vahvistavat sopimattomia käyttäytymismalleja.
- Eivät vahvista asianmukaista käyttäytymistä.
- Toimivat epäjohdonmukaisesti (etenkin rajojen suhteen).
Miten asettaa rajat
Miten asetat lapsille rajat? Mitä strategioita on olemassa? Tässä muutamia:
Sovi rajat
On tärkeää, että rajat selitetään lapsille selkeästi, yksinkertaisesti ja ikään sopivalla tavalla. He voivat myös hyötyä siitä, että he voivat itse antaa panoksensa. Toisin sanoen, että he saavat ilmaista mielipiteensä ja sanoa, mitä he tuntevat suhteessa kyseisiin rajoihin.
Tässä ei ole kyse niinkään siitä, että antaudutaan siihen mitä he “vaativat” tai sanovat, vaan annamme heille äänen ja mahdollisuuksien mukaan voimme päästä yhteisymmärrykseen, varsinkin jos lapset eivät ole enää ihan pikkuisia. Tällä tavalla he kokevat olevansa myös osa prosessia.
Käytännössä se tarkoittaa neuvotteluja heidän kanssaan. Loogisesti kuitenkin on aina olemassa rajoja, joista ei voida neuvotella. Vanhempana sinun on saatava lapset ymmärtämään, että heidän on kunnioitettava näitä rajoja ja että niitä ei ole mahdollista muuttaa.
Tarjoa vaihtoehtoja
Jos “kiellät” lasta käyttäytymästä tietyllä tavalla, eli jos asetat jonkun rajan, sinun tulee tarjota vaihtoehtoinen käyttäytymismalli. Esimerkiksi “et voi leikkiä keittiön lattialla, mutta voit leikkiä ruokasalissa tai olohuoneessa”.
Lapset tarvitsevat liikkumavaraa, jotta he voivat kehittyä itsenäisiksi olennoiksi. Siksi heidän on tiedettävä, mitä ei saa tehdä. Ennen kaikkea heidän on kuitenkin tiedettävä, mitä he voivat tehdä.
Vahvista asianmukaista käyttäytymistä
Mitä tulee rajojen asettamiseen, asianmukaisen käyttäytymisen vahvistaminen kannattaa myös. Miksi?
Se johtuu siitä, että se lisää sen todennäköisyyttä, että tämä tietty käyttäytyminen ilmenee uudelleen tulevaisuudessa, ja näin puolestaan opetat lapsillesi, mitä he voivat tehdä.
Älkäämme unohtako, että lapset kehittyvät jatkuvasti. Tämän kehityksen aikana käytännössä kaikki vaikuttaa heihin. Tässä mielessä heidän kasvatuksensa on ensiarvoisen tärkeää.
Siksi, jos haluat ehkäistä hemmoteltua käyttäytymistä lapsissasi, on tärkeää aloittaa asettamalla rajat, kunnioittamalla samalla heidän omaa rytmiään ja kehitystään.
“Hyvän kasvatuksen salaisuus on pitää lapsen älykkyyttä hedelmällisenä peltoalueena, jolle voidaan kylvää siemeniä, ja jotka voivat kasvaa kukoistavan mielikuvituksen lämmössä.”
-María Montessori-
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Arce, M. (2015). Crecimiento y desarrollo infantil temprano. Rev Peru Med Exp Salud Publica, 32(3): 574-8.
- Guerra, V. (2000a). Sobre los vínculos padres-hijo en el fin de siglo y sus posibles repercusiones en el desarrollo del niño. Revista uruguaya de psicoanálisis, 91.
Recuperado de: http://www.apuruguay.org/apurevista/2000/1688724720009109.pdf - Torío, S. et al. (2008). Estilos educativos parentales: revisión bibliográfica y reformulación teórica. Publicaciones periódicas EUSAL. Teoría de la Educación, 20.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.