Mielipiteen antaminen on hyväksi mielenterveydelle
Vuoden 1978 lennolla New Yorkista Portlandiin, yksi miehistön jäsenistä jätti kertomatta huomionsa koskien tiettyjä lentokoneeseen liittyviä vikoja. Hän ei halunnut olla lentäjää ja perämiestä vastaan. Valitettavasti tämä johti myöhemmin lentotragediaan.
Muiden kanssa eri mieltä oleminen tai eri tavalla ajatteleminen saa meidät stressaantumaan, sillä olemmehan me sosiaalisia olentoja, ja haluamme tuntea kuuluvamme johonkin ryhmään. Siksi oman mielipiteen antaminen voi olla joskus pelottavaa. Emme halua olla torjuttuja, loukata ketään, tai rohkaista epävakautta omassa ympäristössämme.
Mutta jos emme ilmaise henkilökohtaisia mielipiteitämme siitä pelosta, että ihmiset torjuvat tai sulkevat meidät ulos tietystä ryhmästä, ajaudumme vain kauemmas siitä, keitä todella olemme. Samaan tapaan tämä voi johtaa ryhmän tai yhteisön paikallaan pysymiseen. Ryhmä ei voi kehittyä, jos sen jäsenet ovat aina keskenään samaa mieltä.
“Meidän kurja lajimme on tehty niin, että he, jotka kävelevät hyvin kuljetulla polulla, heittävät aina kiviä heitä päin, jotka näyttävät uuden tien.”
-Voltaire-
Maailman suuret läpimurrot ovat olleet mahdollisia niiden ihmisten ansiosta, jotka ovat päättäneet ilmaista mielipiteensä, vaikka heidän kanssaan ei oltaisikaan oltu samaa mieltä. Jos Martin Luther King ei olisi ilmaissut omaa mielipidettään rotusyrjintää kohtaan, siviilioikeudet eivät olisi silloin muuttuneet. Eräs toinen erinomainen esimerkki on Nelson Mandela, ja historian edetessä heidän kaltaisiaan on ollut useita.
Mielipiteen antaminen on rohkeuden teko
Mielipiteen antaminen on rohkeutta, etenkin kun se on muiden mielipiteitä vastaan. Ihmiset etsivät yhteistä tunnistautumista yhteisymmärryksen kautta. He, jotka asettavat ryhmän vaaraan, ovat usein torjuttuja, ainakin aluksi. Tällainen torjunta vaihtelee pienistä paheksunnan eleistä aina ryhmästä erottamiseen.
Enemmistöillä on aina taipumusta painostaa itseään, ja kun ilmaisemme omat mielipiteemme, jotka ovat heidän mielipiteitään vastaan, asetamme itsemme porrasvaloon. Ja kun olemme vähempilukuisia, tunnemme ehdottomasti psykologista painostusta. Siksi meidän olisi oltava rohkeita mielipiteemme ilmaisemisessa.
Tässä on melkein vaistomainen asia. Ihmiset tarvitsevat toisiaan selviytyäkseen. Fyysinen ja psykologinen selviytyminen riippuu tästä, sillä meidän on vaikea pysyä elossa jos olemme täysin yksin. Voidaksemme olla enemmistöä vastaan, meidän on uhmattava tätä selviytymisvaistoa. Ja tämä ei ole helppoa.
Tutkimuksia tästä aiheesta
Eräs 50-luvun amerikkalaisista psykologeista, Solomon Asch, suoritti lukuisia kokeiluja koskien ryhmän painetta ja sen vaikutuksia. Hän esitti, että enemmistöstä pois ajautuminen on todella vaikea tehtävä.
Hänen kokeilussaan muutamat tiedemiehet esittivät virheellisiä vastauksia muille. Tämän tuloksena hieman alle 37 % tutkituista yksilöistä seurasi mielummin enemmistön vastauksia, vaikka he uskoivatkin niiden olevan virheellisiä.
Joitain vuosia myöhemmin neuroekonomisti Gregory Berns tutki kuinka aivot muuttuvat, kun joku eristää itsensä enemmistöstä. Hän tuli siihen lopputulokseen, että eri mieltä oleminen lisäsi mantelitumakkeen toimintaa, joka prosessoi tunteita, kuten pelkoa. Mutta heillä, jotka seurasivat tiettyä ryhmää, ilmeni alhaisempaa stressiä.
Eri mieltä olemisen tärkeys
On psyykkisesti helpompaa sopeutua ryhmään kun ilmaista mielipide, joka on enemmistöä vastaan. Mutta jos me kaikki toimimme kuten lammaslauma joka seuraa vain muita, edistäisimme todennäköisesti totalitarismin lujittamista, eikä kollektiivinen edistyminen olisi mahdollista.
Californian yliopiston tutkija Charlan Nemeth toisti, että tuomaristo tuomitsee paljon reilummin, jos yksi tuomariston jäsenistä ei ole enemmistön kanssa samaa mieltä. Tällaisilla erimielisyyksillä on taipumusta rohkaista faktojen ja olosuhteiden uudelleenharkintaa. Kun joku kyseenalaistaa enemmistön mielipiteen, he jotka ovat sen kanssa samaa mieltä, tuntevat velvollisuutta kerätä lisää todisteita voidakseen todistaa oman näkökantansa. Ja tämä on positiivinen asia.
Mielipiteen antaminen on todella tärkeää. Meidän on oltava itsellemme uskollisia. Saatamme olla väärässä, mutta sillä ei ole väliä. Kaikkein fundamentaalisin asia on antaa omatuntomme ohjata meitä ja saada takaisin oikeutemme ajatella eri tavalla.
Sosiaalisina olentoina on tärkeää oppia kuuntelemaan heitä jotka ajattelevat eri tavalla, ja keskittyä kaikkein perustelluimpiin argumentteihin välittämättä siitä, kuinka monet ihmiset ovat kanssamme samaa mieltä.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Delgado Herrera, O. (2006). El grupo de referencia y su influencia en el comportamiento del consumidor. Saberes. Revista de estudios jurídicos, económicos y sociales (2003-2014), 4, 20.