Hawthorne-ilmiö: muutumme kun meitä tarkkaillaan

Hawthorne-ilmiö tarkoittaa ihmisissä tapahtuvaa muutosta silloin, kun he tietävät että heitä tarkkaillaan. Ilmiöstä alettiin puhua Henry A. Landsbergerin vuonna 1955 tekemän tutkimuksen jälkeen. Landsberger analysoi Elton Mayon tekemiä kokeita vuosina 1924-1932 Hawthorne Works -nimisessä tehtaassa.

Kokeissaan Mayo halusi selvittää, tapahtuiko työntekijöiden tuottavuudessa muutoksia kun valaistusta muutettiin. Hän totesi, ettei valaistuksella ollut mitään vaikutusta työntekijöiden tehokkuuteen, kunhan se vain oli tietyn tason yläpuolella.

“Olemme yhdenlaisia ollessamme yksin, toisenlaisia läheistemme kanssa ja taas erilaisia kun jokin auktoriteetti tarkkailee meitä.”

-Lucas Rigattieri-

Hän kuitenkin huomasi tuottavuuden lisääntyneen joillakin työntekijöillä, mutta se ei liittynyt mitenkään valaistukseen. Se johtui yksinkertaisesti siitä, että ihmiset jotka luulivat olevansa tarkkailun alla, muuttuivat tuotteliaammiksi. Tehokkuus lisääntyi automaattisesti, kun työntekijät huomasivat olevansa jatkuvan tarkkailun alaisina.

Mayon ensimmäinen johtopäätös oli se, että työntekijät tunsivat itsensä erityisiksi tultuaan valituiksi tutkimukseen. Hän luuli että tämä oli se syy joka sai heidät työskentelemään tehokkaammin. Muilla tekijöillä, kuten valolla, ilmanvaihdolla ja infrastruktuurilla ei ollut pienintäkään vaikutusta heihin. Tätä hän kutsui Hawthorne-ilmiöksi.

Työntekijöiden mielipiteet Hawthorne-ilmiöstä

Varmistaakseen Hawthorne-ilmiön olemassaolon tutkijat haastattelivat työntekijöitä. He halusivat suoraan tutkia, minkä tekijän tai tekijöiden työntekijät uskoivat aiheuttaneen heidän tuotteliaisuutensa lisääntymisen. Työntekijöiden vastaukset yllättivät tutkimuksentekijät todella.

Työntekijöiden mukaan ratkaiseva tekijä oli huomattava parannus heidän välisissä suhteissaan. Sitä itsekään tiedostamatta tutkijat olivat ilmeisesti parantaneet työympäristöä saadakseen työntekijät osallistumaan kokeeseen.

Näistä tuloksista syntyi uusi psykologian haara: organisaatiopsykologia. Oletettiin, että ihmisten välisillä suhteilla oli ratkaiseva merkitys tuottavuuden kannalta. Mutta kysymys siitä, muuttuivatko tutkittavat ihmiset pelkän tarkkailun seurauksena, jäi vaille vastausta.

Hawthorne-ilmiö nykymaailmassa

Aiheesta on tehty muitakin tutkimuksia tämän ensimmäisen kokeilun jälkeen, mutta vieläkään mikään niistä ei ole ollut täysin ratkaiseva. Tästä huolimatta ihmiset hyväksyvät Hawthorne-ilmiön olemassaolon positiivisena psykologisena reaktiona tarkkailuun kokeen aikana. Tämä vaikutus on erityisen positiivinen silloin, kun kyseessä oleva työtehtävä ei ole kovin monimutkainen. Muutoin “tarkkailun vaikutus” voi olla haitallinen työntekijän tehokkuuden kannalta.

Ilmeisesti ihmiset kuvittelevat mielessään, mitä tutkijat odottavat heiltä. Heistä ei ole järkeä käyttäytyä normaalilla tavalla, siten kuin he tavanomaisessa tilanteessa käyttäytyisivät. He uskovat, että heidän pitäisi parantaa käytöstään sille tasolle, joka tutkijoiden täytyy haluta nähdä. Toisin sanoen he korjaavat käytöstään sellaiseksi, jollaista sen heidän mielestään pitäisi olla.

Tämä ei tietenkään päde ainoastaan työympäristöissä tehtyihin kokeisiin: sitä voidaan laajentaa mihin tahansa tutkimukseen ihmisillä. Hawthorne-ilmiö muodostaa tutkimuksen vääristymän, joka jokaisen tutkijan on otettava huomioon.

Hawthorne-ilmiön muut puolet

Hawthorne-ilmiötä pidetään erityisen ongelmallisena tekijänä lääketieteellisessä tutkimuksessa. Jotkut potilaat, silloin kun he ovat tarkkailun alaisina, sanovat kokeneensa parannusta tilassaan, vaikka testit osoittavat toisin. Objektiiviset kliiniset tulokset todistavat sen. Potilas itse sanoo voivansa paremmin, mutta lääkärien tekemien kokeiden mukaan mitään muutosta ei ole tapahtunut.

Hawthorne-ilmiö, eli käytöksen parantuminen, ei tapahdu vain silloin kun ihminen tietää olevansa tarkkailun alla. Sitä ilmenee myös muissa olosuhteissa, kuten silloin jos:

• Jokin uusi tilanne muuttaa henkilön rutiineja.
• Ihmiset tuntevat olevansa osa keinotekoista tilannetta, esimerkiksi ollessaan laboratoriossa.
• Koe kestää jonkin aikaa ja sitten tutkijat tekevät siihen muutoksen.
• Ihminen ajattelee olevansa tilanteessa josta hän voi saada jotakin, jos hän suoriutuu paremmin.
• Ilmenee uusia tekijöitä, jotka ravistelevat tylsyydentunnetta.

Moni on kuitenkin esittänyt epäilyksensä sen suhteen, kuinka tarkkaa tietomme Hawthorne-ilmiöstä todellisuudessa on. Se on käsite, jota tutkitaan edelleen. Moni kysymys on vielä auki.

Se on kuitenkin melko mielenkiintoinen psykologinen ilmiö, jota voimme käyttää parantamaan ihmisten suoriutumista eri tilanteissa. Ja kuten mainitsimme, se pätee erityisesti silloin kun ihmiset tekevät yksinkertaisia, samanlaisena toistuvia tehtäviä.