Esittelyn ja näyttämisen rooli sosiaalisessa mediassa

Jos sosiaalisessa mediassa esittelylle ja näyttämiselle annetaan liikaa painoarvoa, päädymme lopulta rakentamaan itsestämme virtuaalisen version, joka muistuttaa vain vähän sitä ihmistä, joka todella olemme. Mitkä ovat tämän seuraukset? Lisääntynyt turhautumisen riski ja hämmentynyt identiteetti.
Esittelyn ja näyttämisen rooli sosiaalisessa mediassa

Viimeisin päivitys: 24 lokakuuta, 2019

Virtuaalinen maailma on alusta, joka kutsuu meitä vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa rakentamalla yhden tai useamman eri roolihahmon. Esittely ja näyttäminen sosiaalisessa mediassa on jokapäiväinen leipämme. Tämä tila onkin kuin lasinen näyttelykaappi, jonka jokainen koristelee oman mielensä mukaan esitelläkseen rooliaan eli sitä ihmistä, joksi he haluaisivat tulla. 

Virtuaalisen vastakohta ei ole todellisuus, vaan nykyhetki. Netissä ihmiset eivät ole aineellisesti läsnä. Tavalla tai toisella, jokainen voi vapaasti piilottaa tai näyttää vain sen, mitä haluaa. Vaikka tätä tapahtuu myös kasvotusten, ei se voi mennä niin pitkälle kuin verkossa. Tämän päivän sosiaalisessa mediassa voimme esittää ja näytellä jo lähes mitä tahansa.

Tästä ajatuksesta, joka voi aluksi vaikuttaa mielikuvitukselliselta ja leikkisältä, kasvaa helposti ongelmallinen teema. Tätä tapahtuu, sillä ei ole ollenkaan harvinaista, että esittämällä sosiaalisessa mediassa tiettyä roolia, rakennamme myös linkkejä ja siteitä tämän roolihahmon perusteella. Loppujen lopuksi päädymme tuntemaan olomme hämmentyneiksi ja alamme pian sekoittaa niitä asioita, jotka liittyvät meidän todelliseen identiteettimme.

 “Menneinä aikoina olit se, mitä sinulla oli; tänään olet se, mitä jaat.

-Godfried Bogaard-

Virtuaalisen vastakohta ei ole todellisuus, vaan nykyhetki ja virtuaalimaailmassa ihmiset eivät ole aineellisesti läsnä

Sosiaalisessa mediassa voi näyttää kaiken

Virtuaalisuudelta löytyy ominaisuus, joka helpottaa identiteetin tietynlaista väärentämistä. Voit sanoa mitä tahansa virtuaalimaailmassa olevalle ihmiselle reaaliajassa. Tällä ihmisellä ei kuitenkaan ole mitään keinoa tarkistaa, onko sanomamme totta. Sama koskee postauksia, joita julkaisemme sosiaalisessa mediassa.

Yksi asia on näyttää ja esittää sosiaalisessa mediassa ja toinen hyvin erilainen asia on tehdä sama asia oikeassa maailmassa. Virtuaalinen todellisuus ei salli pääsyä kontekstiin, jossa ihminen itse on. Se ei myöskään anna meille mahdollisuutta verrata ja havainnoida tilannetta sen sanoman pohjalta, mitä joku toinen sanoo omasta todellisuudestaan.

Täten vallitsevat olosuhteet tarjoavat identiteeteillä leikkimiselle mahdollisuuden liikkua erittäin joustavassa kehyksessä. Vaikka emme usein edes huomaa, päädymme lopulta lavastamaan ihanteellista minäkuvaamme edustavaa roolihahmoa, jota ravitsemme ja rikastutamme vain entisestään.

Hyväksyntä ja ihailu

Identiteetillä, jonka rakennamme sosiaalisessa mediassa ja sosiaalista mediaa varten, on tiettyjä piirteitä, joita pidämme “kaikista parhaimpina”. Saamme palautetta jokaisesta julkaisemastamme postauksesta. Osa postauksista saa enemmän tykkäyksiä ja toiset taas jäävät muilta huomaamatta. Tämä antaa meille oppia, joka johtaa meidät tunnistamaan, mitkä asiat ja teemat saavat “ystäväverkostossamme” eniten hyväksyntää ja ihailua osakseen.

Sosiaalisessa mediassa esittely ja näyttäminen ovat myös tapoja kilpailla muiden kanssa “sosiaalisilla markkinoilla”. Ne ihmiset, jotka ovat jo uponneet liian syvälle tähän virtuaaliseen maailmaan, tuntevat myös olevansa muiden tuomareita, osoittaen tilanteessa toisinaan jopa hämmästyttävää ankaruutta. Tällä tavalla muodostuu siteitä, jotka ovat samalla sekä teennäisiä että hauraita.

Sosiaalisessa mediassa harjoitettu hyväksyntä ja ihailu eivät synny aidosta tunnustamisesta ja palkitsemisesta. Sillä onkin enemmän tekemistä tykkäysten määrän ja seuraajien tasapainon kanssa. Tästä taas syntyy monia “vaikuttajia”, ja he ovat parhaiten noteerattuja kyseisillä persoonallisuusmarkkinoilla. Kaikki nämä vaikuttajat ovat helposti korvattavissa tai hyväksyttävissä.

Sosiaalisessa mediassa harjoitettu hyväksyntä ja ihailu eivät synny aidosta palkitsemisen halusta

Itsepetos on se todellinen ongelma

Sosiaalinen media on luotu tekemään voittoa. Se itsessään ei ole huono eikä hyvä. Kyseessä on kuitenkin hedelmällinen alusta, joka lisää ryhmäpaineen vaikutusta ja vahvistaa myös sellaisia suuntauksia ja trendejä, jotka eivät aina ole rakentavia taikka rikastuttavia meille ihmisille taikka yhteiskunnalle.

Sosiaalinen media tarjoaa myös suotuisat tilat tärkeiden ja merkittävien asioiden trivialisointiin. Näemme päivittäin, miten sosiaalinen media enemmänkin erottaa kuin yhdistää. Se rohkaisee mielipiteen mikrodiktatuuria ja niille ihmisille, jotka eivät tunne oloaan itsevarmoiksi tai jotka eivät ole muodostaneet riippumatonta kriteeriä todellisuuden edessä, sosiaalinen media on tie valheellisten ja jopa petollisten identiteettien rakentamiseen.

Sosiaalisessa medialla on samoin suuri ehdollistamisen voima. Esittely ja näyttäminen sosiaalisessa mediassa voi muuttua toiminnaksi, johon pantataan enemmän odotuksia ja tunteita kuin mitä se ansaitsee. Huomiotta jättäminen julkaistun postauksen jälkeen turhauttaa joitakin. Ja vaikka niin ristiriitaiselta kuin ​​se voikin kuulostaa, se myös eristää ihmistä niin itsestään kuin todellisesta ympäristöstään.

Kommentointi ja jakaminen näillä alustoilla on vain yksi niistä monista tavoista, joiden avulla voimme luoda yhteyksiä muihin ihmisiin. Jos annamme sosiaalisen median imeä meidät sisäänsä, vääristämme lopulta kuvaa siitä keitä olemme ja luovumme arvokkaasta mahdollisuudesta rakentaa syvällisempiä kokemuksia ystävyydestä, toverillisuudesta ja olemuksemme ilmaisusta.


Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.


  • Ruiz, V. R., Oberst, U., & Carbonell-Sánchez, X. (2013). Construcción de la identidad a través de las redes sociales online: una mirada desde el construccionismo social. Anuario de psicología, 43(2), 159-170.

Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.