Erityisherkkien ihmisten maailma

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Herkällä ihmisellä on oma kielensä: tunteiden kieli. Se on hyvin intiimi ja havaintokykyinen kieli, jossa sydän on aina hermostunut ja tuntuu haavoittuvalta. Tästäkin huolimatta herkät ihmiset ymmärtävät oikein hyvin, että tuo haavoittuvaisuus voi olla poikkeuksellinen lahja. Se on kuin psyykkinen lihas täynnä voimia, mutta myös vaaroja. Riskien minimoimiseksi heidän käytössään on voimakas työkalu: tunneäly.

Kaikkialla on aina joku herkkä ihminen, piilossa ja jopa sulautuneena ihmismassaan. Mutta me kaikki tiedämme, ettei ole helppoa elää maailmassa, joka vaatii meitä kaikkia olemaan samanlainen, reagoimaan samalla tavalla, näkemään todellisuuden samasta ikkunasta… Aivan kuin meillä kaikilla olisi sama resepti ja puhuisimme samaa tunteiden kieltä.

“Kun joku on tarkkaavainen kaikessa, hänestä tulee herkkä. Herkkyys tarkoittaa sitä, että jollakulla on sisäinen käsitys kauneudesta, hänellä on kauneuden merkitys.”

-Jiddu Krishnamurti-

Erityisherkän jokainen päivä on kuin siilin selkä tai ruusun piikikäs varsi. Kaikki sattuu hieman enemmän, mutta on samalla myös jännittävämpää. Tämä voi olla outoa jollekulle, jolle tällainen herkkyys ei ole tuttua. Tällainen epäkunnioittava ja tietämätön henkilö ei epäröisi sanoa esimerkiksi, “Otat vain kaiken liian vakavasti. Sinun on oltava lujempi, piristy vähän”.

Mutta kuinka? Joidenkin lähteiden, kuten tohtori Ted Zeffin kirjan Survival Guide for the Highly Sensitive Person (vapaasti suomennettuna “Selviytymisopas erityisherkälle ihmiselle”, teosta ei tiettävästi suomennettu) mukaan erityisherkillä ihmisillä on yliherkkä hermosto. Jotkut heidän aivojensa alueet myös toimivat voimakkaammin, erityisesti aivosaareke ja muut aivoalueet, jotka liittyvät empatiaan ja tunnereaktiivisuuteen.

Ei ole mahdollista olla “lujempi”, jos aivot virittäytyvät maailmaan toisella taajuudella. Kukaan ei voi olla jotakin mitä ei oikeasti ole, eikä hiljentää omien tunteidensa ääntä, kun ne muuttuvat ylivoimaisiksi. Emme voi hallita tunteitamme, kun sielumme puhuu meille ja todellisuus paljastaa yhtäkkiä uskomattomia sävyjä, jotka vain me voimme nähdä.

Herkkä ihminen ja ympäristön meteli

Monilla meistä on luultavasti sellainen klassinen ystävä, jota kutsumme lempinimellä “katso mutta älä koske”. Hänen herkkä haju- tai tuntoaistinsa vaatii huomiotamme. On tiettyjä kankaita, joita hän ei voi käyttää, koska ne ovat epämukavia, kutisevia tai hän saa niistä allergisen reaktion.

Joskus pelkkä nipistys tai normaalia kovempi ääni aiheuttaa hänelle voimakasta kipua. Erityisherkät ihmiset ovat niitä, jotka juhlissa ja tapaamisissa päätyvät piilottelemaan nurkassa, toivoen olevansa kotona.

Psykiatrin, teoksen Emotionaalinen vapaus kirjoittajan Judith Orloffin mukaan aistihavainnon kynnys on erilainen erityisherkillä ihmisillä. Itse asiassa kaikki ärsykkeet ovat 50 kertaa voimakkaampia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikki olisi kivuliasta. Tämän herkän havainto- ja tunnekynnyksen avulla heillä on kyky virittäytyä elämän kauneuteen hyvin intensiivisellä tavalla. Suurin osa meistä ei pääse lainkaan osaksi tällaista kauneutta.

Ei siis ole virhe sanoa, että erityisherkkyys on lahja. On kuitenkin totta, että herkkien ihmisten on kyettävä hallitsemaan ja asiaankuuluvalla tavalla suodattamaan vastaanottamansa ärsykkeet. Kun he kykenevät onnistuneesti käyttämään suojakilpeä ympäristössään pitääkseen huolta itsetunnostaan ja tunne-elämänsä eheydestä, he voivat saavuttaa poikkeuksellisen sensitiivisen kypsyyden tason.

Erityisherkät ihmiset ovat niitä, jotka huomaavat yksityiskohtien ainutlaatuisuuden, jotka löytävät täyttymyksen hiljaisuudessa ja arvokkaina yksinäisyyden hetkinä. Näinä hiljaisina hetkinä mikä tahansa aktiviteetti (erityisesti luova sellainen) muuttuu jännittäväksi. Se on kuin tuntemusten, nautintojen ja monivivahteisten tunteiden synesteettinen räjähdys, jota on vaikea selittää niille, jotka eivät kuuluu siihen 20 prosenttiin väestöstä, jotka ovat erityisherkkiä ihmisiä (HSP).

Erityisherkkä mies ja hänen hiljaisuuden maailmansa

Alex meni siskonsa luo kahville töiden jälkeen. Hän kertoo tälle, että koko päivä kului vatsa solmussa ja että hän tuntee nyt olonsa erittäin uupuneeksi. Hänen pomonsa teki havaintoja hänen työstään myyntipäällikkönä, antaen pientä kritiikkiä, jota Alex ei ottanut vastaan kovinkaan hyvin. Itse asiassa se vaikutti häneen niin paljon, että hänen työkaverinsa pilkkasivat häntä koko päivän asiasta. Ja mikä pahempaa, hän tietää että toimistossa häntä kutsutaan jo nimellä “draamakuningatar”.

“Älä väheksy kenenkään herkkyyttä. Jokaisen ihmisen herkkyys on hänen neronsa.”

-Charles Baudelaire-

Tämä yksinkertainen esimerkki on osoitus siitä todellisuudesta, jota moni erityisherkkä mies elää. Erityisherkkyys ei nimittäin ole tyypillistä vain naisille. Puolet erityisherkästä väestöstä on miehiä, ja he ovat niitä jotka tuntevat eniten painetta yhteiskunnalta, joka ei edelleenkään hyväksy herkkiä miehiä. Kulttuurissamme ei hyväksytä ajatusta miehestä, joka tuskin hallitsee tunteitaan, jolle kritiikki on tuskallista, joka itkee helposti, joka harrastaa mieluummin yksilölajeja urheilussa ja joka tuntee voimakasta empatiaa ympärillään olevia ihmisiä kohtaan.

Siitä tosiasiasta huolimatta, että erityisherkkyys on hyvin tunnettu aihe tällä hetkellä, moni ihminen piilottelee yhä varjoissa. He tarkkailevat hiljaa, vetämättä huomiota itseensä ja pitäen etäisyyttä, jotta heihin ei sattuisi. Tiedämme, että jokainen heistä selviytyy omalla tavallaan maailmassa, joka on täynnä teräviä reunoja. Mutta kunnioituksen ja “elä ja anna toistenkin elää” -periaatteen tulisi olla tärkeitä meidän kaikkien elämässä, jotta me kaikki voisimme saavuttaa todellisen henkilökohtaisen täyttymyksen.