Ennakoiva emotionaalinen säätely autismikirjon häiriöissä

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Gorka Jiménez Pajares

Viimeisin päivitys: 05 joulukuuta, 2024

Ennakoiva emotionaalinen säätely on haastavan käyttäytymisen ehkäisemistä. Se koostuu autismikirjon häiriöstä (ASD) kärsivien henkilöiden häiritsevän käyttäytymisen ennakoimisesta tarkoituksena ehkäistä niitä ja edistää vaihtoehtoisia käyttäytymismalleja, jotka mukautuvat paremmin kontekstiin.

Mutta mikä saa autistiset ihmiset käyttäytymään näin? Miksi he tekevät sen? Mitä tehostajia tai laukaisimia on tunnistettu? Ennakoiva lähestymistapa perehtyy näihin kysymyksiin. Sen tavoitteena on estää haastavaa käyttäytymistä menneisyydessä tapahtuneesta käyttäytymisestä saatavilla olevan tiedon perusteella.

“Ennakoiva interventio ASD:ssä ei ole sitä, mitä tehdään kun käyttäytyminen on jo tapahtunut, tai kuinka toimia kun se on tapahtunut, vaan tiedustelu, etsiminen ja syyn löytäminen.”

-Cristina Tinaquero-

Lähestymistapa autismikirjon häiriöiden määritelmään

Ennen kuin kerromme, mitä ennakoiva emotionaalinen säätely autismikirjon häiriöissä tarkoittaa, haluamme selittää joitakin tämän kliinisen tilan ominaisuuksia. American Psychiatric Associationin (APA) julkaiseman mielenterveyshäiriöiden diagnostisen ja tilastollisen käsikirjan viides painos (DSM-5) määrittelee seuraavat oireet:

Ongelmia kommunikaatiossa ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa

Nämä ongelmat näkyvät puutteina. Toisin sanoen näitä ominaisuuksia esiintyy vähemmän kuin normaalisti. Ne viittaavat useisiin aloihin (APA, 2015):

• Muutokset sosioemotionaalisessa vastavuoroisuudessa. Esimerkiksi sopimaton sosiaalinen vaihto, kun on kyse tunteiden ilmaisemisesta tai kiinnostuksenkohteiden jakamisesta.
• Muutokset viestinnässä, johon liittyy ei-verbaalinen viestintä. Esimerkiksi sopimaton katsekontakti tai kehonkieli.
• Häiriöt ihmissuhteiden kehittämisessä, ylläpitämisessä ja muiden ihmisten ymmärtämisessä. Esimerkiksi kiinnostuksen puute ihmissuhteita kohtaan.

Jotta autismikirjon häiriö voidaan diagnosoida, näiden muutosten on tullut ilmetä eri yhteyksissä. Lisäksi niiden on tapahduttava lapsen kehityksen alkuvaiheessa.

Rajoittava ja toistuva käyttäytyminen

Nämä käytökset muuttuvat toistuviksi käyttäytymismalleiksi. Lisäksi yksilöllä on huono valikoima kiinnostuksenkohteita tai toimintoja. Sen ilmenemismuotoja ovat (APA, 2015):

• Stereotyyppinen puhe, kuten ekolalia.
• Ympäristön invarianssi. Tämä ilmenee valtavana epämukavuutena, kun ympäristössä tapahtuu pieniä muutoksia. Se liittyy läheisesti jäykkään ajatusmalliin.
• Äärimmäisen rajoittavia kiinnostuksenkohteita. Tämä voi johtaa voimakkaaseen kiintymyskäyttäytymiseen epätavallisiin esineisiin.
• Yli- tai hyporeaktiivisuus erilaisiin ärsykkeisiin. Esimerkiksi näennäinen välinpitämättömyys kipua tai lämpötilaa kohtaan.

“Ruoan makuun, tuoksuun, rakenteeseen ja ulkonäköön liittyvät äärimmäiset reaktiot ja rituaalit ovat yleisiä.”

-American Psychiatric Association-

Ennakoiva emotionaalinen säätely

Hiljattain Quinta Foundation julkaisi oppaan. Siinä todetaan, että ajan sijoittaminen autististen lasten häiritsevän käyttäytymisen syiden analysointiin voi olla valtavan hyödyllistä niiden ehkäisemisessä.

Pohdittavat seikat

Terapeutin on ennen interventiota pohdittava autistista lasta. Hänen tulisi käsitellä seuraavia asioita:

• Mitä hän tietää lapsesta? Mistä hän on kiinnostunut? Mikä häntä motivoi? Entä hänen vahvuutensa? Miten hän kommunikoi ja mitä aistivaikeuksia hänellä on? Nämä ovat vain osa kysymyksistä, joita terapeutin pitäisi kysyä.
• Entä hänen ympäristönsä? Millaisia rutiineja lapsella on? Mitä visuaalisia vihjeitä hän käyttää? Ja mitä mukautuksia hänen ympäristönsä on ottanut huomioon?
• Millaista on kommunikointi perheen sisällä? Terapeutin tulee ymmärtää perheen rakenne ja tilanne sekä sen tarpeet. Siksi hänen tulisi selvittää, onko perheympäristössä häiritsevää käyttäytymistä.
• Mitkä ovat ongelmakäyttäytymiset? Ennen puuttumista terapeutin on tiedettävä, mitä hän aikoo tehdä. Joten hänen tulisi järjestää käyttäytymismallit topografisten parametrien (intensiteetti, taajuus ja kesto) mukaan.
• Toiminnallisen käyttäytymisen arviointi. Tämä on äärimmäisen tärkeää, koska sen avulla terapeutti näkee, mikä toiminta käyttäytymisellä on tietyssä kontekstissa.
• Mitä lapsi yrittää saavuttaa käyttäytymisellään? Terapeutin tulee vastata kunkin häiritsevän käyttäytymisen tavoitteisiin tietyllä tavalla. Lisäksi hänen on selvitettävä, miksi se ilmenee ja mitä lapsi tarvitsee.
• Kuinka häiritsevä käyttäytyminen voidaan minimoida? Ne on säädettävä ja mukautettava lapsen kykyjen mukaan.

Toiminnallisessa analyysissä terapeutti käyttää klassista ABC-mallia. Sen avulla hän voi luoda suhteita tapahtuvan käyttäytymisen muodon ja sen suorittaman toiminnon välille. Toisin sanoen, mitä lapsi yrittää saavuttaa käyttäytymisellään? Yrittääkö hän kommunikoida? Onko hänellä kipuja? Mikä hänen käyttäytymismalleistaan on silmiinpistävin?

Joitakin strategioita

Cristina Tinaquero, yksi edellä mainitun oppaan tekijöistä, toteaa, että terapeutin on otettava huomioon joitakin ohjeita. Hänen täytyy olla yhteydessä tapaan, jolla lapsi leikkii, jotta hän ymmärtää, mistä lapsi on kiinnostunut. Lopullisena tavoitteena on auttaa lasta parantamaan taitojaan.

Uusien rutiinien luomisen lähtökohtana on oltava lapsen etu. Tavoitteena on, että rutiinit ovat ennakoitavissa. Samalla terapeutin tulisi kuitenkin antaa lapselle mahdollisuus tutkia ja ymmärtää ympäristöään.

Toisinaan, vaikka kaikki saatavilla olevat tiedot lapsesta ja hänen perheestään on saatu, häiritsevää käyttäytymistä esiintyy edelleen. Tässä tapauksessa terapeutti laatii kriisisuunnitelman autistisen lapsen fyysisen terveyden turvaamiseksi.