Elämänlaatusi riippuu siitä, mikä tekee sinut onnelliseksi

Harva se päivä kuulemme ja luemme “elämänlaadusta”. Vaikka sitä ei useinkaan ole määritelty selkeästi, meille kerrotaan että meidän tulisi etsiä sitä tai saavuttaa se tavalla tai toisella. Tämä termi on liitetty “terveelliseen elämään”, ja mahdollisesti päädyt siihen pisteeseen että tunnet itsesi huonoksi, koska et ole niin “terve” kuin sinun ilmeisestikin pitäisi olla.

Käsite elämän “laadusta” tuli suosituksi aikana, jolloin “kokonaislaatu” alkoi määritellä teollisia prosesseja.

Arvioitiin, että teollisuuden tulisi tuottaa tuotteita mahdollisimman pienillä määrillä vikoja ja optimaalisessa ajassa. Silloin aloimme kuulla “elämänlaadusta” puhuttavan ihmiselämän yhteydessä – olemassaolosta “mahdollisimman vähäisillä epäonnistumisilla”.

“Lopulta kaikki yhdistyy: ihmiset, ideat, tavarat. Yhteyden laatu on avain laatuun itseensä.”

-Charles Eames-

Niin ollen alettiin hahmotella pääpiirteitä mittaamaan elämän “laatua”. Mutta mitä se todella tarkoittaa? Onko se yleinen käsite joka sopii kaikkiin tapauksiin vai rakentaako jokainen henkilö sen itse?

“Elämänlaadun” määrittely

Käsitteellä elämänlaatu on kaksi ulottuvuutta: objektiivinen ja subjektiivinen. Elämänlaadun mittaaminen objektiivisesti sisältää seuraavia piirteitä:

• Fyysinen hyvinvointi: hyvä terveys
• Materiaalinen hyvinvointi: riittävät tulot ja vankka pääoma
• Sosiaalinen hyvinvointi: hyvät suhteet perheeseen ja yhteisöön
• Emotionaalinen hyvinvointi: itsetunto, emotionaalinen älykkyys, henkisyys
• Kehitys: tuottavuus, koulutus

Yhdistyneiden kansakuntien kehitysohjelma (UNDP) rajoittaa nämä tekijät kolmeen: eliniän odotus, koulutus ja tulot. He ovat kehittäneet useita testejä mittaamaan ihmisten, kaupunkien ja maiden elämänlaatua. Ne perustuvat yläpuolella mainittuihin tekijöihin sekä tekijöihin, jotka liittyvät niihin, kuten ympäristö, sosiaalinen ja poliittinen ympäristö, vammaisuusindeksi jne.

Toisaalta käsite “elämänlaatu” on tehnyt tietyistä psykologian trendeistä erittäin menestyksekkäitä. Näissä lähestymistavoissa objektiiviset tekijät ovat edelleen olennaisia, mutta ne on järjestetty uudelleen riippuen jokaisen henkilön psykologisesta hyvinvoinnista.

Tästä lähtökohdasta elämänlaatu määritellään edelleen kahden tekijän perusteella: elinolosuhteet ja tyytyväisyys elämään. Elinolosuhteet viittaavat olemassaolon materiaalisiin puoliin (fyysinen, sosiaalinen, toiminnalliset aktiviteetit tai ammatti). Tyytyväisyys elämään viittaa siihen, missä määrin henkilö hyväksyy elämänsä olosuhteet. Toisin sanoen, se osoittaa kuinka sopeutuneita he ovat elämässään.

Henkilökohtainen jälki elämänlaadussa

Käsite elämänlaadusta on aiheuttanut kiistaa psykologian maailmassa. Ongelmia ilmenee, kun katsotaan syvemmälle tekijöihin “tyytyväisyys elämään” ja “sopeutumisen” periaatteeseen.

Mitä tulee tyytyväisyyteen elämässä, emme voi sanoa että eläminen mukavasti omissa elinolosuhteissaan olisi aina synonyymi “laadulle”, tai toisin sanoen, mielenterveydelle.

Esimerkiksi diktaattori saattaa elää erittäin mukavasti valitsemassaan elämässä. Onhan hänellä absoluuttinen käskyvalta ja hän hallitsee ympäröiviä ihmisiä voimalla. Siitä huolimatta, emotionaalisen hyvinvoinnin näkökulmasta, tätä ei voi rinnastaa elämänlaatuun.

Tämä tyytyväisyys on puhtaasti narsistista. Se on “täyteläisyyttä”, joka riippuu olosuhteista eikä rakentavasta ponnistelusta. Itse asiassa, kyseessä on epäterve tila joka tarjoaa väliaikaista tyydytystä, samanaikaisesti lisäten sisäistä rappiota.

Jos otamme saman esimerkin, meidän tulisi myös kyseenalaistaa sopeutuminen. Se joka tosiaan sopeutuu diktatuuriin voi mahdollisesti hyötyä jollakin tavoin, mutta joutuu varmasti myös maksamaan ahdistuksella, pelolla ja vapauden puutteella.

Miten voit siis määrittää millainen “elämänlaatusi” on? Ehkä ensimmäiseksi on sanottava että termi “laatu” on piirre joka sopii paremmin tavaroiden kuin ihmisten määrittelyyn. Elämä on todellisuus joka koetaan eikä prosessi jota hallinnoidaan.

On myös selvää, että on olemassa elementtejä jotka suurentavat mahdollisuuksia tyydyttävään elämään. Mutta toisen ihmisen kohdalla nämä samat elementit voivat köyhdyttää ja rajoittaa hänen olemassaoloaan.

Ei ole olemassa “mallia” elämälle eikä “mallia” ihmiselle. Sodassa sotilaat uskovat että ideaali johtaja on kylmäkiskoinen ja täynnä rohkeutta. Mutta rauhan aikana ideaali ihminen on sellainen, joka rohkaisee suvaitsevaisuutta ja rakentaa harmoniaa.

Lopulta, elämäsi rikastuttaminen tarkoittaa sitä, että elät sen mukaan, mikä tekee sinut onnelliseksi ja mikä parantaa ympäröivien ihmisten elämää. Sinun ei tarvitse olla rikkain, ei parhaassa kunnossa tai noudattaa tiettyä ruokavaliota saavuttaaksesi jotakin jota voidaan kutsua “elämänlaaduksi”.

Mikä tekee elämästäsi elämisen arvoista, on kyky arvostaa itseäsi, hyväksyä itsesi ja välttää vahingoittamista.