Dystymia: mikä erottaa sen masennuksesta?
Me kaikki tunnemme ajoittain olevamme allapäin ja surullisia. Nämä ovat vain hetkiä elämässämme, jotka ovat usein välttämättömiä, jotta voisimme yrittää arvioida tai parantaa elämäämme ja yrittää voittaa epämiellyttäviä asioita, jotka tapahtuvat meille.
Mutta kuvittelehan jos tuo mieliala on kanssasi jatkuvasti, jopa vuosien ajan… On varmasti vaikeaa ymmärtää, kuinka vaikeaa se voi jollekin olla. Masennuksen mukanaan tuoma kipu on kauheaa, mutta kuvittele miltä tuntuu kärsiä pitkään. No tätä tapahtuu, kun dystymia (jatkuva masennus) nostaa rumaa päätään… Jatka lukemista oppiaksesi lisää!
“Olen hyvin surullinen ja epätoivoisempi kuin osaan sanoa, en tiedä kuinka pitkälle olen päässyt… en tiedä mitä tehdä tai ajatella, mutta haluan epätoivoisesti jättää tämän paikan… tunnen valtavaa surua.”
Mikä on dystymia?
Dystymia on termi, jota käytetään ihmisestä, joka on ollut masentunut ainakin kahden vuoden ajan. Joko hän itse tai ihmiset ympärillä voivat huomata eron. Mutta vaikka dystymia ja masennus saattavat vaikuttaa ulospäin samanlaisilta, dystymia ei ole sama kuin masennus.
Henkilöllä todetaan olevan dystymia, jos hänellä ei kahden viimeisen vuoden aikana ole ollut pidempää kuin kaksi kuukautta kestänyttä ajanjaksoa, jossa hän ei ole kärsinyt vähintään kahdesta seuraavista oireista: ruokahaluttomuus, unettomuus tai hypersomnia, energian puute tai väsymys, alhainen itsetunto, vaikeudet keskittymisessä ja päätösten tekemisessä sekä toivottomuuden tunteet.
Kuten näette, dystymiasta kärsivillä ihmisillä ei ehkä ole yhtä paljon oireita, eivätkä ne välttämättä ole yhtä voimakkaita kuin masennuksessa. Ongelmana on, että kärsimys on pitkäaikaista. Dystymiasta kärsivät ihmiset ovat jatkuvasti melankolisessa mielentilassa. Lisäksi puutteellinen psykologinen hoito voi johtaa suurempiin masennushäiriöihin.
“Melankolia on surua, halua ilman tuskaa, aivan kuin suru, jossa sumu peittää alleen sateen.”
Sen lisäksi että se voi aiheuttaa muita oireita, dystymiasta kärsivät ihmiset tarvitsevat terapiaa, sillä dystymia aiheuttaa valtavaa kärsimystä siitä kärsivälle. Kaiken tämän seurauksena ihmisen elämänlaatu huononee, mikä vaikuttaa hänen psykologiseen ahdinkoonsa.
Mikä erottaa dystymian masennuksen kivusta?
Kaikella mitä olemme jo todenneet tähän mennessä, emme ylläty, jos päähäsi juolahtaa kysymys: Onko dystymia sama kuin masennus? Vastaus on ei, vaikka todellisuudessa niillä on yhtäläisyyksiä, mikä voi johtaa sekaannuksiin.
Itse asiassa masentuneet ihmiset ovat masentuneita lähes kaikki päivät. Tämä, kuten dystymiakin, voidaan havaita muiden ihmisten tai ihmisen itsensä toimesta. Ero on siinä, että masennus kestää vähintään kaksi viikkoa, kun taas dystymiassa puhutaan kahdesta vuodesta ja enemmästä.
“Ja tässä tuskassa minä kannattelen, täynnä surua, jota tuskin kestän. Etkö kuule melankoliani pisaroita?”
Muita yhteisiä elementtejä ovat unihäiriöt, ruokahalun lisääntyminen tai menetys (vaikkakin masennuksessa voi olla merkittävää painon vaihtelua ilman erityisruokavalioita), väsymys (joka masennuksessa nähdään enemmän energian menetyksenä) ja vaikeudet keskittyä tai tehdä päätöksiä (jatkuva heikkeneminen ajattelutavassa).
Kuten huomaamme, samankaltaisuudet ovat hiuksenhienoja eroavaisuuksia. Lisäksi on mainittava, että masennuksessa jokainen päivä pitää sisällään kiinnostuksen ja mielihyvän vähentymistä kaikessa toiminnassa. Asiaan liittyy kuitenkin vielä paljon muutakin.
Myös päivittäinen ja jatkuva levottomuus, liialliset ja epäasialliset hyödyttömyyden tai syyllisyyden tunteet sekä toistuvat ajatukset kuolemasta ja itsemurhasta sekä niiden toteuttamisesta ovat selkeitä merkkejä dystymiasta. Kummassakin, niin dystymiassa kuin masennuksessa, ihmiset kärsivät laaja-alaisesta huonommuudesta ja ahdistuneisuudesta, mikä puolestaan korostaa tarvetta hakeutua ammattiavun piiriin tilanteesta ylipääsemiseksi.