Divergentti ajattelu lapsilla

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Sergio De Dios González

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Lapsilla divergentti ajattelu on poikkeuksellinen kyky. Heidän avoin mielensä on täynnä mahdollisuuksia ja epätavanomaista, omaperäistä ja jatkuvaa päättelyä. Joskus tämä luova potentiaali kuitenkin katoaa, kun lapset kasvavat ajattelutapoja ja näkökulmia yhtenäistävässä oppijärjestelmässä.

Useimmat meistä tietävät, että rohkeus ajatella muista poikkeavalla tavalla on vaarallista. Esimerkiksi Galileo oppi tämän kantapään kautta joutuessaan asumaan viimeiset vuotensa eristettynä Firenzessä sijaitsevassa talossa ideologiansa vuoksi. Ei epäilystäkään, että avoin mieli uhmaa maailmaa, mutta se myös auttaa ihmisiä siirtymään eteenpäin.

Sir Kenneth Robinson

Ajat ovat ilman muuta muuttuneet, eikä meidän tarvitse juurikaan pelätä joutuvamme elämään loppuelämää Galileon tavoin, sillä sellaista ei enää tapahdu. Muunlaisia pahoja asioita kuitenkin tapahtuu. Laajalti tunnetun koulutusasiantuntijan Sir Kenneth Robinsonin mukaan nykypäivän koulu tappaa lasten luovuuden.

Hänen mukaansa koulutuskeskustemme opetussuunnitelmat perustuvat 1800-luvun järjestelmiin, aikaan jolloin yhteiskunnan teollistumisen myötä tiettyjä kykyjä arvostettiin muita enemmän. Innovaation, luovuuden tai kriittisen ajattelun edistäminen ei ollut tärkeää sillä tuolle aikakaudelle oli tyypillistä yksilöiden välinen hierarkia ja hyvin rajallinen pätevyys.

Me unohdamme, että lapset ovat syntymästään lähtien varustettuja erityisillä kyvyillä. Sivuutamme heidän divergenttiin ajatteluunsa liittyvän potentiaalin. Tukahdutamme tämän erikoislaatuisen kyvyn kasvattamalla heidät konvergenttiin ajatteluun.

“Sillä ei ole väliä mitä katsot, vaan sillä mitä näet.”

-Henry David Thoreau-

Divergentti ajattelu lapsilla

Henry David Thoreau oli epäilemättä yksi kaikkein vallankumouksellisimmista filosofeista. Hän on hahmo, joka esitti ajatuksen divergentistä ajattelusta selkeästi. Tämä on ilmiselvää hänen epätavanomaisissa ajatuksissaan vapaudesta ja vastuudesta. Paluu hänen teksteihinsä silloin tällöin on erinomainen tapa löytää inspiraatiota.

Hän opetti meille, että elämä on tyhjä kanvaasi mielikuvitukselle. Hän myös opetti, että ihminen syntyy musiikki sisällään ja että meidän tulee sallia ihmisen olla oma itsensä, sillä vapaus johtaa henkilökohtaiseen kasvuun. Sama pätee lapsiin. Ja siltikään me emme aina kykene kuulemaan sitä taianomaista melodiaa ja uskomatonta potentiaalia, joka jokaisessa lapsessa piilee.

Dr. Leonard Brzozowski

Tohtori Leonard Brzozowski, alansa ammattilainen, nosti esiin jotakin mielenkiintoista, jonka hän huomasi tehdessään tutkimusta psykologien George Landmanin ja Beth Jarmanin kanssa. Heidän havaintonsa löytyy kirjasta Breakpoint and Beyond: Mastering the Future Today.

• 5-vuotiaiden lasten divergentti ajattelu vastaa korkeaälyisen aikuisen kykyjä. Kun näiltä pikkuisilta kysyttiin kuinka monella tavalla he voisivat käyttää kuppia, lyijykynää tai kenkää, he antoivat jopa 100 käypää vaihtoehtoa. Aikuinen yleensä antaa suunnilleen 10-12 pätevää vastausta.
• Jos sitten laitamme 10-vuotiaan divergentin ajattelun testiin, saamme huomata, että hänen potentiaalinsa on laskenut jo noin 60 %:lla.

Esikoululaiset ovat todellisia neroja

Kun 4-6 -vuotiaat lapset tekevät divergentin ajattelun kokeita, he pärjäävät niissä todella hyvin. Álvaro Pascual-Leone Harwardin lääketieteellisen koulun neurologian professori huomautti, että aivojen synapsien karsinta on tässä iässä tavallista.

Tämän vaiheen aikana ohjelmoitua hermosolujen karsintaa voidaan muokata vain kokemuksen avulla. Jos sopivat ärsykkeet puuttuvat, solujen karsinta rajoittaa ajan kuluessa lapsen oppimispotentiaalia paljonkin.

Ei ole välttämättä kyse “useiden neuroniyhteyksien” omaamisesta. Ratkaisevaa on tehostaa tätä karsintaa parhaiten sopivien oppimismetodien ja stimulaation avulla etenkin 4-6 -vuotiailla, kun lapsen potentiaali on vielä koskematon ja kaikkein korkeimmillaan.

Kuinka suojella ja edistää divergenttiä ajattelua

• Mukaansatempaava oppiminen. Lasten tulee kokeilla, tuntea, koskettaa ja innostua.
• Lasten tulisi tehdä osa näistä kokeiluista ryhmässä ikätovereidensa kanssa. Myös itsenäistä oppimista tulisi kuitenkin usein rohkaista ja järjestää heille omat tilat, jossa he voivat harjoittaa luovuuttaan.
• Heidän tulee myös oppia, ettei ole olemassa vain yhtä vastausta kaikkeen. Divergentti ajattelu luo useita ratkaisuja samaan ongelmaan. Säännöstellessäsi lasten ideoita usein ja luokitellessasi niitä “virheellisiin” ja “vääriin” tulet samalla lannistaneeksi heidän erilaista ajatteluaan. Tai ainakin vähennät heidän varmuuttaan sanoa mitä he todella ajattelevat.
• Edistääksesi lasten divergenttiä ajattelua heidän on koettava, että he saavat emotionaalisen vahvistuksen. Hyväksytyksi, kunnioitetuksi, arvostetuksi ja rakastetuksi tulemisen tunne auttaa heitä saavuttamaan kokeiluihin tarvittavan varmuuden. Kun he tietävät etteivät he saa kritiikkiä, heidän on mahdollista löytää uusia mielenkiinnon kohteita, vastauksia, ideoita ja alkuperäistä päättelyä.

Päätelmät

Loppujen lopuksi on hyvä huomata, että divergenttiin ajatteluun rohkaiseminen ja sen suojelu ei tarkoita sitä, että konvergentti ajattelu tulisi hylätä kokonaan. Itse asiassa on kyse juuri analyyttisen ja luovan ajattelun tasapainottamisesta. Joskus tulee ongelmia, jotka vaativat erityistä ratkaisua. Tämän vuoksi lasten tulisi ymmärtää milloin on sopivaa toimia näin.

Lisäksi lastemme divergenttiä ajattelua tulisi tehostaa. Kuten Albert Einstein sanoi: “Jos tuomitset kalan sen perusteella miten hyvin se kiipeää puuhun, se elää koko elämänsä uskoen olevansa tyhmä.”