Luovuus: kasvi, jota meidän tulee hoitaa

· 16.7.2017

Luovuus: sana, jonka olemme kuulleet useasti. Sana, jota kaikki käyttävät jatkuvasti, olivatpa he sitten asiantuntijoita tai ei. Mutta voimmeko luottaa luovuuteen päivittäisenä työkaluna? Olemmehan aina pitäneet sitä lapsuuden ja nuoruuden ominaisuutena. Olisi kuitenkin virhe ajatella, että luovuus katoaa aikuisuudessa.

Luovuus kasvattaa ongelmanratkaisukykyä

Luovuus on aliarvioitua. Sitä pidetään hullujen ihmisten ja suurien nerojen juttuna. Onneksi olemme vähitellen alkaneet hyväksyä luovuuden kaikille. Luovuus on kaikissa meissä, toisilla se on vain enemmän hereillä kuin toisilla.

Ihmiset, jotka ovat herättäneet luovuutensa eloon omaavat hyvin rikkaan sisäisen maailman. Tässä maailmassa mielikuvitus säätelee ja hallitsee ongelmanratkaisua sekä vastauksia mielenkiintoisiin kysymyksiin. Luovat ihmiset kykenevät keräämään lukemattomia vaihtoehtoja, mahdollisuuksia ja lähestymistapoja kohdatessaan yhden ”ongelman”.

“Logiikka vie sinut pisteestä A pisteeseen B. Mielikuvitus vie sinut kaikkialle.”

-Albert Einstein-

Ollaksemme luovia meidän tulee olla joustavia

Luovuus tulee verbistä ”luoda”. Ja luominen ei ole muuta kuin jonkun uuden keksimistä ja tuottamista. Se ei ole yksinomaan maalareiden, taiteilijoiden, arkkitehtien ja muusikoiden kyky, kuten yleensä ajatellaan. Luova ihminen on ihminen, joka pystyy tuottamaan omaperäisiä ratkaisuja jokapäiväisessä elämässään syntyviin ongelmiin. Luova ihminen on ihminen, joka ihmettelee ja esittää kysymyksiä aiheista, joita kukaan ei aikaisemmin ole osannut katsoa.

hehkulamppu paperipallojen keskellä

Monet luovista ihmisistä ovat voineet kehittää luovuuttaan lapsuudessaan. Usein he ovat voineet kasvaa luovuutta vaativien ja sitä vahvistavien ihmisten ympäröimänä. Sanotaan, että lapsi piirsi lampaan, jolla oli siivet. Kuulostaa hassulta, eikö?

Lampaalla ei ole siipiä. Se on selvää. Mutta miksi olisi väärää piirtää lammas, jolla on siivet? Miksi meidän tulisi sensuroida tämä taideteos, tämä näkökanta?

Luovuutta vaalitaan palkinnoilla, ei rangaistuksilla

Etenkin lapsuudessa, prosessi itsessään ajaa lopputulosta suurempaa roolia. Meidän ei tulisi kiirehtiä määrittelemään lapsen taiteellista ilmaisua sanoilla kuten ”hyvä” tai ”huono”. Toimimalla tällä tavoin rankaisemme hänen spontaaniuttaan ja kannustamme häntä luopumaan siitä. Jos annamme lapselle vapauden rakentaa mielikuvitustaan piirustusten avulla, hän pystyy tuottamaan myös muita vaihtoehtoja. Muita, kuin jo olemassa olevia.

Lapsi kehittää kykyään kuvitella ja ilmaista itseään spontaanisti. Jos häiritsemme tai keskeytämme äkillisesti luovuuden puhkeamisen (”Poika, tiedät jo ettei lampaalla ole siipiä. Et piirrä sitä oikein. Autan sinua kumittamaan pois siivet.”) ja teemme niin säännöllisesti, lapsi lakkaa ilmaisemasta itseään aidosti.

“Luovuus edellyttää perusteiden rikkomista, jotta asiat voitaisiin nähdä toisella tavalla.”

-Edward Bonosta-

lapsi ratsastaa siivekkäällä peuralla

Vahvistakaamme kykyämme kehittää ratkaisuja!

Toisaalta, jos vahvistamme kekseliäisyyttä, voimme auttaa lasta ilmaisemaan mielikuvituksensa tuotteita maailmalle. ”Sen täytyy olla vapaa lammas. Se haluaa lentää!” ”Kuinka mahtavaa, että voit auttaa sitä lentämään näin!” ”Mihin luulet sen haluavan mennä?”

“Mikään ei ole niin vapaa kuin ihmisen mieli.”

-David Hume-

Kaikki nämä ilmaisut vahvistavat ja arvostavat lapsen luovuutta. Käyttämällä niitä voimme edistää mielikuvitusta, joka tuntuu olevan äärettömän sekavaa aikuisille silmille.

Nokkeluus ei ole hullujen ihmisten asia

Monet luovat aikuiset saavat luvan ilmaisuunsa jo lapsina. Heitä rohkaistaan olemaan aitoja, toisin kuin vähemmät luovat ihmiset jotka todennäköisesti joutuivat sensuroimaan luovuuttaan juurikin sen kannustuksen puutteen takia. Tai sensuroimaan kaikkea, mikä ei kohtaa odotetun tai ”normaalin” kanssa.

Astukaamme näiden ihmisten kenkiin. Jos lapsuudessamme ihmiset eivät ole arvostaneet jotakin joka nyt aikuiselämässä olisi hyödyllistä, opimme sen olevan ”hullujen ihmisten asia”. Se, että ilmaisemme itseämme vapaasti tämäntyyppisten ajatusten avulla, voisi johtaa ihmisiin, jotka katsovat meitä ”sopimattomina”.

lapset kastelevat puuta

Elämme maailmassa, jossa itsehillintä on palkittavaa. Maailmassa, jossa spontaanius on sensuroitua. Luovuus tarvitsee spontaaniutta pysyäkseen hengissä. Sen tulee olla yhteydessä todellisuuden kanssa ja tehdä virheitä. Tällä tavoin estämme sitä ajautumasta nurkkaan sisällämme, kuten vanhat roskat.

Useasti taustalta löytyy yrittämisen pelkoa. Pelkoa epäonnistumisesta, aitojen ilmaisujen seurauksista. Pelkoa, joka kasvaa tietyissä työtilanteissa tai elämäntilanteissa…

“Ei olisi luovuutta ilman uteliaisuutta, joka liikuttaa meitä ja tekee meistä kärsivällisesti kärsimättömiä maailman edessä, jota emme luoneet. Maailman, joka kasvaa mukanamme yhä isommaksi.”

-Paulo Freire-

Synnyimme ilmaisemaan mielikuvituksellisimpia ideoitamme vapaasti

Luovuus edellyttää rikasta sisäistä maailmaa, joka on täynnä vaihtoehtoja jokaiselle askeleelle, jonka saatamme ottaa elämämme portaissa. Se tarkoittaa reppua täynnä voimavaroja, värejä eri sävyissä, useita tekstuureja…

Emme syntyneet järjestämään ja sulkeutumaan. Synnyimme vapaiksi voimalla, joka mahdollistaa kaiken sen kehittymisen mitä meillä on ja mikä on syntynyt kanssamme.

poika leikkii lennokilla

“Luovuus ei ole ainoastaan taiteilijoille. Sen täytyy olla kaikille. Luoja yrittää tuoda uusia näkökulmia, ideoita ja visioita, joita ihmiset voivat myöhemmin määritellä kiinnostavaksi tai ei.”

-Philippe Starck-

Tutkikaamme ja päästäkäämme luovuutemme valloilleen. Luodaan kauniita asioita peloitta. Tulet löytämään itsesi tekemällä asioita, joita et koskaan kuvitellut tekeväsi.