Derek Parfit: Psykologinen jatkuvuus ja henkilökohtainen identiteetti

Kirjoittanut ja tarkastanut filosofi Matias Rizzuto

Viimeisin päivitys: 21 tammikuuta, 2025

Henkilökohtainen identiteetti on läpileikkaava teema nykyfilosofian ja -psykologian historiassa. Itse asiassa kysymystä siitä, mikä on henkilökohtainen identiteetti ja miten se säilyy ajan mittaan, on tutkittu eri näkökulmista. Filosofi Derek Parfit ehdotti yhtä viime vuosisadan luovimmista kehityksistä.

Työssään Reasons and Persons: An Introduction and Critical Inquiry (“Syyt ja henkilöt: Johdanto ja kriittinen kysely”) Parfit esitti teorian henkilökohtaisesta identiteetistä, joka tunnetaan psykologisen jatkuvuuden teoriana. Tämä teoria viittaa siihen, että yksilön identiteetti säilyy ajan myötä tiettyjen psykologisten näkökohtien jatkuvuuden ansiosta, kuten muistot, persoonallisuuden ominaisuudet ja toiveet. Parfitin pohdiskelut olivat tärkeä panos henkilöidentiteetistä käytävään keskusteluun. Hän todellakin tarjosi ainutlaatuisen ja syvällisen käsityksen aiheesta.

Teleportaatio ja henkilöllisyys

Parfitin lähestymistapa alkoi ajatuskokeella, joka on saanut inspiraationsa tietyistä tieteiskirjallisista teoksista. Kuvittele teleportteri, joka voisi viedä sinut Marsiin. Teleportaatio saavutettaisiin skannaamalla kehosi, luomalla sitten uudelleen identtinen kopio määränpäässä ja tuhoamalla alkuperäinen malli. Tällä tavalla sekä neuronisi että niiden yhteydet replikoituisivat ilman virhettä kohdepisteessä.

Kuvittele nyt, että kone epäonnistuu ja luotuaan sinut Marsiin, se ei hävitä kehoasi maan päällä. Assistentti ilmoittaa, että prosessi on epäonnistunut, mutta sinun ei tarvitse huolehtia, sillä kehosi maan päällä tuhoutuu seuraavan viiden minuutin aikana. Miten sinun pitäisi reagoida?

Kopio jatkaa elämäänsä – kopio, joka rakastaa perhettäsi ja välittää siitä aivan kuten sinä, ja jatkaa uraasi ja jopa jatkaa keskeneräisiä projektejasi. Mieli toimii jatkossakin kuten sinun…

Kaksi identiteettityyppiä

Mutta mitä tapahtuisi henkilökohtaiselle identiteettillesi tässä epäonnistuneessa yrityksessä teleportoida sinut? Parfitin mukaan identiteettiä on kahdenlaisia:

• Laadullinen identiteetti
• Numeerinen identiteetti

Vaikka teleportterin luoma kopio on laadullisesti identtinen, se ei ole numeerisesti identtinen. Vastaavasti, jos sinulla on kaksi valkoista biljardipalloa, ne eivät ole numeerisesti identtisiä, mutta ne ovat laadullisesti identtisiä. Toisaalta, jos minulla on numeroitu pallo ja maalaan sen, se lakkaa olemasta laadullisesti identtinen edellisen tilansa kanssa, vaikka se on edelleen numeerisesti identtinen.

Yleensä, kun olemme huolissamme tulevaisuudestamme, numeerinen identiteettimme huolestuttaa meitä. Laadulliset muutokset persoonallisuudessamme voivat kuitenkin muuttaa identiteettiämme. Esimerkiksi henkilö voi muuttua traumaattisen tapahtuman jälkeen tai menettää osan muististaan, mikä vaikuttaisi ratkaisevasti hänen henkilökohtaiseen identiteettiinsä.

Psykologisen jatkuvuuden teoria

Parfitin mukaan henkilökohtaista identiteettiä ei määrätä tietyn kriteerin tai kriteerien perusteella, vaan eri päällekkäisten henkisten ja psykologisten tilojen perusteella. Nämä tilat sisältävät muistoja, uskomuksia, toiveita, persoonallisuuden piirteitä ja kokemuksia, jotka muodostavat jatkuvan ketjun, joka ulottuu ajan myötä pitkälle. Tämä ketju heijastaa lopulta persoonallisuudessamme, moraalissamme ja ajattelutavassamme tapahtuneita muutoksia.

Parfitin näkemyksen mukaan käsitys kiinteästä ja muuttumattomasta minästä on illuusio. Sen sijaan identiteettimme on jatkuvasti kehittyvä ja muuttuva kokoelma psykologisia tiloja ja piirteitä. Se, mikä määrittää henkilökohtaisen identiteettimme, on muistojemme jatkuvuus.

Tämä näkemys haastaa perinteiset käsitykset henkilökohtaisesta identiteetistä filosofiassa, jonka mukaan identiteettimme määrää jokin olemuksemme olennainen piirre, kuten sielumme tai kehomme.

Henkilökohtaisen identiteetin fyysinen kriteeri

Joidenkin teorioiden mukaan henkilökohtainen identiteettimme määräytyy fyysisten kriteerien mukaan. Olemme samanlaisia ajan myötä, koska kehossamme on jatkuvuutta. Tämä jatkuvuus taattaisiin aivojemme säilymisellä. Jotkut kokeet kuitenkin tukevat ajatusta, että kaksi erillistä tietoisuuden sfääriä voivat olla rinnakkain sisällämme.

1960-luvun alussa tehtiin sarja kirurgisia toimenpiteitä, joilla pyrittiin parantamaan epilepsiaa. Leikkaus koostui aivojen vasemman ja oikean aivopuoliskon yhdistävän corpus callosumin leikkaamisesta. Vaikka epilepsian oireet vähenivät merkittävästi tai jopa hävisivät, potilaat alkoivat tuottaa hämmentävää ja sopeutumatonta käyttäytymistä.

Parfit olettaa, että jos kirurgi onnistuisi siirtämään yhden aivopuoliskon kehoon, jossa ei ole aivoja, fyysinen kriteeri menettäisi pätevyyden henkilökohtaisen identiteetin selityksessä. Jos kumpikin aivopuolisko voisi toimia itsenäisesti eri kehoissa, emme voisi puhua henkilökohtaisesta identiteetistä, koska näiden kahden kehon välillä ei voi olla psykologista jatkuvuutta. Molemmat toimisivat erillisinä identiteetteinä, vaikka niillä on yhteinen muisti.

Samalla uudet kokemukset muodostaisivat uusia muistoja, joita he eivät jakaisi ja tällöin kohtaamme kaksi erilaista identiteettiä. Pohtimalla edellistä teleporttauskokeilua, maassa olevalla henkilöllä ja teleportatulla versiolla alkaisi olla erilaisia kokemuksia.

Henkilökohtaisen identiteetin psykologinen jatkuvuus

Parfitin psykologisen jatkuvuusteorian vaikutukset ovat kauaskantoisia. Tämä teoria ei ole yhteensopiva ajatuksen kanssa kiinteästä ja muuttumattomasta minästä, vaan se toimii dynaamisen identiteetin ajatuksen kanssa, joka muodostuu kokemuksista, uskomuksista ja arvoista muiden muuttuvien elementtien ohella.

Vaikka Parfitin lähestymistapa on samanlainen kuin mm. Humen ja muiden empirististen filosofien, hän ottaa käyttöön uusia kriteerejä listattaessa elementtejä, jotka tunnistavat meidät yksilöinä.

Siksi, jotta 4-vuotiaan itsemme ja nykyisen minämme välillä olisi psykologista jatkuvuutta, väli-instanssien välillä on oltava vahvat yhteydet. Esimerkiksi minulla on vahva yhteys itseeni eilisestä; muistan mitä tein, mitä söin joka aterialla, keskustelut, joita kävin muiden ihmisten kanssa ja niin edelleen. En kuitenkaan muista yhtä yksityiskohtaisesti, mitä tein kymmenen vuotta sitten. Uskonko siis, että olin silloin täysin eri ihminen?

Parfitin mukaan psykologinen jatkuvuus on tuote ketjusta päällekkäisiä vahvoja yhteyksiä, jotka yhdistävät identiteettimme ajan myötä. Sen tosiasian ansiosta, että meillä on useita suoria ja konkreettisia psykologisia yhteyksiä, voimme vahvistaa, että psykologinen jatkuvuus on olemassa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että Derek Parfitin henkilökohtaisen identiteetin psykologinen jatkuvuusteoria tarjoaa ainutlaatuisen ja mielenkiintoisen näkökulman minän ja henkilökohtaisen identiteetin luonteeseen. Tämä teoria vastustaa idealistisempia virtauksia ja tarjoaa syvän ja monimutkaisen käsityksen siitä, kuinka identiteetti kehittyy ja muuttuu ajan myötä.