Mielenkiintoisia faktoja moraalista
Moraali käsittää joukon periaatteita ja normeja, jotka määrittelevät, mikä on “hyvää” tai “huonoa” tietylle ryhmälle. Se on vakio ihmisyhteiskunnassa ajasta tai paikasta riippumatta. Vaikka moraali on dynaamista, on joitakin arvoja, jotka näyttävät olevan läsnä kaikkina aikoina ja kaikissa kulttuureissa. Esimerkiksi oikeudenmukaisuus, rehellisyys, rohkeus, kunnioitus ja anteliaisuus. Periaatteessa kaikkia näitä hyveitä pidetään arvokkaina riippumatta siitä, mistä yhteiskunnasta puhumme.
Länsimaisessa moraalissa huomioidaan myös aikomus. Esimerkiksi taka-ajatuksen perusteella tehdyllä oletetulla hyvällä teolla on vähän arvoa. Toisaalta ilmeisen tuomittava teko, mutta vahingossa tehty, tekee asiasta vähemmän vakavan. Monissa muissa kulttuureissa aikomusta pidetään harvoin pätevänä.
“Moraalilla korjaamme vaistojemme virheet, ja rakkaudella korjaamme moraalimme virheet.”
-José Ortega y Gasset-
Joitakin mielenkiintoisia faktoja moraalista
Moraalista voisi sanoa pätevän vanhan periaatteen: “Kerro minulle, mistä kerskailet, niin minä kerron sinulle, mitä sinulta puuttuu.” Tämä vahvistettiin tohtori SJ Reynoldsin suorittamassa tutkimuksessa, joka julkaistiin Journal of Applied Psychology -lehdessä. Tutkimukseen osallistui 230 jatko-opiskelijaa, joita pyydettiin määrittelemään itsensä moraalisesti. Myöhemmin heidän käyttäytymistään seurattiin tarkasti.
Tulokset vahvistivat hypoteesia, että kaikki ne, jotka arvioivat itsensä “hyviksi ihmisiksi” tai “korkean moraalin omaaviksi”, olivat myös niitä, jotka todennäköisimmin lintsasivat kokeissa. Tämä ei kuitenkaan vaivannut heitä, koska he uskoivat, että heidän muut moraaliset tekonsa vapauttivat heidät näistä pienistä virheistä.
Näyttää siltä, että jotain samankaltaista tapahtuu joidenkin sellaisten ihmisten kanssa, joilla on vahva uskonnollinen vakaumus. Yhdysvaltalaisten ja kanadalaisten tutkijoiden suorittamassa tutkimuksessa havaittiin, ettei uskovien ja agnostikkojen moraalisen käyttäytymisen välillä ollut merkittäviä eroja. Ainoa merkittävä vastakohta oli se tosiasia, että uskonnolliset ihmiset tunsivat enemmän syyllisyyttä ja katumusta tehdessään väärin.
Tutkimus moraalin alkuperästä
Filosofit ja tiedemiehet ovat pitkään pohtineet, onko moraali synnynnäistä vai opittua. Itse asiassa monet epäilykset ovat edelleen olemassa. Kautta historian kaikissa maailman kulttuureissa yhteiskunnat ovat säätäneet rangaistuksia niille, jotka käyttäytyvät tavalla, joka vahingoittaa jotakin ryhmän jäsentä.
Asian tutkimiseksi tohtori Yasuhiro Kanakogi Osakan yliopistosta (Japani) suoritti tutkimuksen kahdeksan kuukauden ikäisillä vauvoilla. Kysymys oli, osoittivatko he jo tuossa iässä merkkejä moraalisesta käyttäytymisestä.
Tutkimusryhmä tutustutti vauvat tietokonejärjestelmään, joka näytti heille sarjakuvahahmoja. Jos vauvat tuijottivat jotakin hahmoista, ne tuhoutuivat. Kun lapset ymmärsivät, kuinka se toimii, heille esitettiin kuvia hahmoista, jotka satuttavat muita.
Tulokset yllättivät. Kaikki vauvat käyttivät “voimaansa” poistaakseen epäsosiaaliset hahmot. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että moraali tai suuri osa siitä on ihmisen evoluution tuotetta. Siksi sen voidaan sanoa olevan ihmisessä luontaisesti läsnä.
Eläinten moraalista
Toinen monia ihmisiä kiehtova kysymys on, onko muilla kuin ihmisillä moraalia. Kysymys herää yleensä, koska päivittäin, erityisesti lemmikkien kohdalla, havaitaan tiettyjä käyttäytymismalleja, jotka näyttävät viittaavan hyvän ja pahan erottamiseen, joka ylittää eläimen vaistot.
Kaksi tuoretta ja mielenkiintoista kirjaa, jotka käsittelevät tätä aihetta ovat Mark Rowlandsin C an Animals Be Moral? sekä Marc Bekoffin ja Jessica Piercen Wild Justice: The Moral Lives of Animals. Molemmissa mainitaan tapaukset, kuten leijona, joka suojelee ihmisvauvaa, tai simpanssit, jotka rankaisevat niitä, jotka ottavat ruokaa ikätovereiltaan.
Teoksissa viitataan myös reesusapinoihin, jotka kieltäytyivät antamasta sähköiskua ikätovereilleen vaikka he olivat nälkäisiä ja olisivat odottaneet saavansa ruokaa vastineeksi. Sitten on koiria, jotka vaarantavat henkensä pelastaakseen muita koiria. Itse asiassa, vaikka tässä suhteessa ei olekaan lopullisia johtopäätöksiä, tutkimukset näyttävät viittaavan siihen, että muillakin eläimillä, ei vain ihmisillä, on moraalitaju.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Kanakogi, Y., Miyazaki, M., Takahashi, H., Yamamoto, H., Kobayashi, T., & Hiraki, K. (2022). Third-party punishment by preverbal infants. Nature Human Behaviour, 1-9.
- Reynolds, S. J., & Ceranic, T. L. (2007). The effects of moral judgment and moral identity on moral behavior: an empirical examination of the moral individual. Journal of applied psychology, 92(6), 1610.
- Weinberg, L. (2007). El ensayo latinoamericano entre la forma de la moral y la moral de la forma. Cuadernos del CILHA, 8(9), 110-130.
- Wisneski, D. C., Lytle, B. L., & Skitka, L. J. (2009). Gut reactions: Moral conviction, religiosity, and trust in authority. Psychological Science, 20(9), 1059-1063.