Bob Dylan: legendan elämäkerta

Bob Dylan on yksi vaikutusvaltaisimmista 1900- ja 2000-luvun muusikoista. Hän on saanut myös historian kiistanalaisimman Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Hänen musiikkinsa on runoutta ja runoutensa musiikkia; ne ovat olleet virstanpylväitä Yhdysvaltojen ja koko maailman populaarikulttuurissa. Bob Dylania pidetään vastakulttuurin keulakuvana.

Bob Dylan uskoi yhdelle elämäkerturilleen tehtävän selventää, ettei hän ottanut nimeään runoilija Dylan Thomasilta, kuten moni uskoo. Dylanin mukaan hän sai inspiraation lännensarjan hahmolta nimeltä Matt Dillon.

“Kertaakaan en ole miettinyt ‘ovatko lauluni kirjallisuutta?’ Kiitän siis Ruotsin akatemiaa siitä, että se pohti tuota kysymystä ja antoi lopulta niin upean vastauksen.”

-Bob Dylan-

Bob Dylanin musiikki on monitahoista ja mielenkiintoista. Sen juuret ovat keskenään niinkin erilaisissa rytmeissä kuin rock, folk, country, blues ja jazz. Mutta kiehtovin osuus ovat sanoitukset, joiden kautta hän tutkaili sosiaalisia, poliittisia, filosofisia, hengellisiä ja kirjallisuusaiheita. Tämä on antanut hänelle persoonallisuutta musiikin maailmassa ja toi hänelle ansaitusti Nobelin palkinnon.

Bob Dylan, tavallinen poika

Bob Dylan syntyi Duluthissa (Minnesota, Yhdysvallat) toukokuun 24. päivänä 1941. Hänen oikea nimensä on Robert Allen Zimmerman. Hän on lähtöisin juutalaisesta perheestä, joka on ukrainalaista syntyperää isän puolelta ja liettualaista syntyperää äidin puolelta. Hänessä on myös turkkilaista.

Dylan asui kotikaupungissaan kuusivuotiaaksi asti. Kuusivuotiaana hänen isänsä sai polion ja perheen oli muutettava äidin kotikaupunkiin Hibbingiin. Siellä aika näytti pysähtyneen.

Hänen isällään oli sähkötarvikeliike, jossa Bob Dylan sai ensimmäisen työnsä lakaisijana. Hibbingissä hän kävi myös lukiota ja sai ensimmäiset tyttöystävänsä, Glorian ja Enchon, jotka inspiroivat häntä laatimaan ensimmäiset säkeensä ja runonsa. Hän oppi lisäksi musiikkia ja perusti ensimmäisen bändinsä tässä kaupungissa.

Huomattava muutos

Dylan kävi hetken aikaa Minnesotan yliopistoa, mutta jätti opintonsa kesken ensimmäisen vuoden loppupuolella ja lähti New Yorkiin. Siellä hän kohtasi todellisen kansansa, jonka parissa hän eli. Hän esiintyi ensimmäisiä kertoja Café Wha? -musiikkiklubilla, jossa hän tulkitsi idolinsa Woody Guthrien kappaleita. Pohjimmiltaan juuri Guthrie innoitti häntä teoksillaan tekemään tuon epävarman matkan.

Bob Dylan oppi tuona aikana paljon, vaikka hän ei menestynytkään sanan varsinaisessa merkityksessä. Hän oli kuin sieni: hän tarkkaili, analysoi ja teki johtopäätöksiä. Hän halusi tietää kaiken ja sukeltaa syvälle jokaiseen rytmiin ja oppia lisää. Hän oli myös innokas lukija, joka “ahmi” muun muassa kreikkalaista kirjallisuutta, Kantia, Whitmania, Ezra Poundia, T.S. Eliotia, Ginsbergia, Shelleytä, Poeta ja William Burroughsia.

Sitten Dylan tapasi John Hammondin, kykyjenmetsästäjän, jolla oli kliinistä silmää. Tämä puolestaan tutustutti Dylanin Albert Grossmanin kanssa, managerin, joka ihaili tuota lahjakasta 20-vuotiasta. Seuraavien neljän vuoden aikana he tekivät upeita kappaleita, ja Bob Dylanin maine kasvoi.

Ainutlaatuinen artisti

Vuonna 1965 Bob Dylan sai laajaa tunnustusta. “Like a Rolling Stone” oli 1900-luvun paras kappale useiden tuon vuoden amerikkalaisten julkaisujen mukaan. Dylan loi erehtymättömän identiteetin niissä yhdeksässä albumissa, jotka hän tuotti tuon vuosikymmenen aikana. Vieläkään ei ole ketään hänen kaltaistaan.

Tämä laulaja mullisti täysin perinteisen popmusiikin. Hänen sanoituksensa olivat todellisia runoja ja hänen musiikkinsa oli ainutlaatuinen yhdistelmä soundeja. Hän otti esille jopa uskonnollisia aiheita ja saavutti niillä odottamatonta suosiota. Hän saavutti jotain mihin vain harva kykenee: vangitsi yleisön, joka seuraa häntä edelleen monien vuosikymmenien jälkeen. Hän on edelleen aktiivinen ja merkittävä muusikko.

Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 2016 oli hyvin kiistanalainen. Ensimmäistä kertaa se annettiin popmuusikolle. Useimmat ovat kuitenkin sitä mieltä, että se oli hyvin ansaittu palkinto. Leonard Cohen ilmaisi tässä mielessä jotain, mitä moni ajattelee, mutta vain harva uskaltaa lausua ääneen:

“Haluan nyt sanoa jotain Nobel-palkinnon antamisesta Dylanille. Mielestäni se on kuin antaisi mitalin Mount Everestille siitä, että se on korkein vuori. Dylan on niin mahtava, että tuo palkinto on vain muistoesine, varsin itsestään selvä sellainen.”