Blocking: naapureihin kohdistuvaa häirintää

Kuten voimme nähdä, ihmisten välinen vihamielisyys ja aggressiivisuus tai väkivalta tulevat ilmi monen jokapäiväisessä arkielämässä. Samanlaisen ilmiön voi löytää myös naapurustosta, jota kutsutaan englannin kielestä johdetulla sanalla blocking. Kyseessä on yhden tai useamman naapurin toimesta johdettua häirintää, joka kohdistuu johonkuhun samassa naapurustossa tai korttelissa asuvaa ihmistä kohtaan. Blocking ei rajoitu pelkästään rinnakkaiselosta johtuviin ongelmiin, vaan tämänkaltaisesta kiusanteosta muodostuu usein jatkuvaa ja toistuvaa naapurin häirintää.

Häirinnän vuoksi uhri alkaa kärsiä tyypillisistä psykologisista seurauksista, joita voidaan yleensä havaita useimmilla kaltoinkohtelun kohteeksi joutuneilla uhreilla. Joitakin näistä ilmenevistä psykologisista oireista voivat olla muun muassa alhainen itsetunto, jatkuvaa pelko ja ahdistuneisuus, epätoivon tunne, masennusoireet ja jopa ajatukset itsemurhasta.

Tällä hetkellä jatkuva ja toistuva naapurin häirintä on nimetty Suomen rikoslakiin nimikkeellä kotirauhan rikkominen ja siitä voi seurata sakko- tai jopa vankeusrangaistus.

Blocking ja häiriköinnin eri vaiheet

Blocking koostuu useista eri vaiheista. Ihanteellisessa tilanteessa uhrin ei tulisi koskaan odottaa kaikkien näiden vaiheiden tapahtumista, vaan tehdä tilanteesta rikosilmoitus heti, kun alla listattuja häirinnän merkkejä alkaa ilmaantua.

• Konfliktivaihe. Useimmissa tapauksissa naapurin häirintä alkaa muodostua siinä vaiheessa, kun yhteiseloon liittyvää ongelmaa tai konfliktia ei ole ratkaistu ajoissa. Esimerkkinä naapurin koira, joka viettää suurimman osan päivästä haukkumalla ja ulvomalla, jolloin muut naapurit alkavat ärsyyntyä koiran aiheuttamasta melusta.
• Häirinnän alkaminen. Konfliktin toinen tai useammat osapuolet aloittavat sarjan erilaisia strategioita, joiden tarkoituksena on kiusata häirinnän kohteeksi joutunutta toista konfliktin osapuolta. Näitä strategioita ovat esimerkiksi tervehtimättä jättäminen hississä tai jopa henkilön kommentoiminen matalla äänellä tämän selän takana. Tässä vaiheessa on vielä yleistä, että sekä uhri että naapuri tai naapurit kieltävät häirinnän. Tämä kieltäminen johtuu todellisuuden välttelemisestä ja ellei tätä käytöstä lopeteta ajoissa, tulee se aiheuttamaan jatkuvaa ja toistuvaa häirintää.
• Ulkopuolisen väliintulo. Häirintä tulee julki ja erilaiset ulkopuoliset tekijät pyrkivät osallistumaan ongelman ratkaisemiseen.
• Syrjäytyminen, pakeneminen tai yhteisöstä poissulkeminen. Viimeisessä vaiheessa uhri voi tuntea pakotetuksi esimerkiksi muuttamaan alueelta pois tai jopa myymään talonsa. Tilanteissa, joissa uhri ei syystä tai toisesta pysty tai halua muuttaa pois, voi hän joutua liikkumaan yhteisössä piiloutuen, jotta hänen ei tarvitsisi kohdata naapuria esimerkiksi portaissa, hississä, käytävillä tai sisäänkäynnillä. Tämä johtaa pitkällä aikavälillä uhrin täydelliseen rappeutumiseen, sillä hän ei voi enää tuntea oloaan mukavaksi edes omassa kodissaan.

Mitä asialle voidaan tehdä psykologisen näkökulman kautta?

On erittäin tärkeää, että psykologisen avun piiriin hakeutuvat niin uhri kuin itse kiusaava naapuri. Tästä näkökulmasta onkin välttämätöntä suorittaa harjoituksia, jotka parantavat molempien osapuolten välistä kommunikaatiota sekä rauhallista, mutta määrätietoista jämäkkyyttä tilanteeseen nähden. 

Jos naapurilla on esimerkiksi koira, joka haukkuu ympäri vuorokauden, ja josta toinen naapuri valittaa alituiseen, on hyvin tärkeää, että molemmat osapuolet pystyisivät löytämään tilanteelle yhteisymmärrystä. Koiran omistava naapuri voi ensimmäisenä pyytää anteeksi ja pyrkii välttämään tilanteen toistumista tai esimerkiksi kouluttaa koiran itse tai koirakoulun kautta niin, että se ei enää haukkuisi päivät pitkät.

Toisaalta taas valituksen tehnyt naapuri – joka todennäköisesti päätyisi häiriköimään naapuria tilanteessa, jossa konfliktia ei ratkaista ajoissa – pyrkii samalla olemaan joustavampi ja mukautuvaisempi ymmärtäen, että naapureilla on lemmikkejä, joita he eivät voi yksinkertaisesti hylätä sen takia, että ne sattuvat häiritsemään toista, ja että tämän lisäksi naapurin tulisi myös ymmärtää, että normaalia melua täytyy pystyä sietämään silloin, kun se ei ole liioiteltua.

Mahdolliset lopputulokset

Jos tilanteeseen löydetään yhteisymmärrys, jossa toinen osapuoli lisää joustavuutta ja suvaitsevaisuutta siinä missä taas toinen osapuoli pyrkii ratkaisemaan ongelman, on erittäin todennäköistä, että häirintä ei etene ja tilanne rauhoittuu. Päinvastoin, jos taas yksi tai useampi osapuolista lähtee puolustautuvalle linjalle, on todennäköisempää, että tilanne lähtee kehittymään vakavampaan suuntaan ja päättyy paljon huonommin kuin mitä se on alkanut.

Kun häirintää on jo tapahtunut, on välttämätöntä, että uhri saa tilanteeseen ammattilaisapua, joka pystyy parantamaan uhrin turvallisuuden tunnetta ja nostattamaan itsetuntoa. Uhria voidaan kehottaa eristäytymään naapureiden käytöksestä, välttelemään keskustelunavauksia sekä ennen kaikkea olla reagoimatta kiusaajan tai kiusaajien loukkauksiin tai nöyryytyksiin. Tämä tietenkin aina silloin, kun häirintä rajoittuu vain sanalliseen kanssakäymiseen. Selvää on, että tilanteissa joissa sanallisten loukkausten lisäksi uhriin käydään fyysisesti käsiksi, on uhrin käännyttävä heti poliisin puoleen. Joissakin tapauksissa naapurin häiritsevän käytöksen sivuuttaminen voi lopulta saada myös häiriköijän väsymään.

Jos mikään yllä mainituista keinoista ei tuota tulosta ja häirintä on jatkunut pidemmän aikaa, voi naapurustosta pois muuttaminen olla yksi mahdollisuus. Pois muuttamisen tulisi kuitenkin olla näissä tilanteissa viimeinen vaihtoehto. Lisäksi uudessa kotipaikassa on tärkeää, että häiriköinnin uhriksi joutunut henkilö ei ajaudu taas samaan tilanteeseen ja esittelee itsensä kaikille naapureille. Lisäksi on tärkeää, että hän ilmoittaa naapureilleen ystävällisesti, että hänellä on koira tai että hänellä on tapana soittaa pianoa iltapäivällä tai että hänellä on pieni vauva, joka itkee usein yöllä. Näin uudet naapurit osaavat odottaa, mitä tuleman pitää.