Auttamisen taito: eri näkökohdat

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Elena Sanz

Kirjoittanut Elena Sanz

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Altruismi tai toisten auttaminen on yksi ihmisenä olemisen suurimmista lahjoista. Se on käytöstä, joka edellyttää moraalista ponnistelua. Siitä on kuitenkin tullut yhä harvinaisempi nykymaailmassa, jossa materialismilla ja itsekkyydellä on niin tärkeä rooli.

Olemme varmasti – toivottavasti – kaikki kokeneet sen lohduttavan energian, jonka tunnemme, kun meidän tukemme auttaa keventämään toisen ihmisen kuormaa. Tiede on löytänyt tämän miellyttävän kokemuksen neurologisen perustan. Kun autamme epäitsekkäästi jotakuta, aktivoituu se osa aivoja, joka liittyy nautinnon tunteeseen.

Ei kaikki ole kultaa mikä kiiltää

Altruismi on toivottavaa käytöstä kenen tahansa näkökulmasta katsottuna. Biologisesti tarkasteltuna yksilöiden välinen yhteistyö takaa lajin säilymisen. Psykologisesta näkökulmasta tuen antaminen ja vastaanottaminen lievittää stressiä, vahvistaa itsetuntoa ja emotionaalisia siteitä sekä edistää samalla henkilökohtaista kehitystä.

Näiden havaintojen valossa näyttää siltä, että muiden auttaminen on aina erittäin toivottavaa ja hyödyllistä käyttäytymistä. Mutta ottaen huomioon meidän ihmisten monimutkaisuuden, se ei ole niin yksinkertaista.

Motiivit, jotka ohjaavat auttamista, voivat olla hyvin erilaisia, ja ne vaikuttavat asiaan. Ensinnäkin motiivina voi olla aito myötätunto. Se syntyy, kun näemme jonkun olevan hukkumassa valtavaan kuormaan (fyysiseen tai psyykkiseen), mikä saa meidät tarjoamaan epäitsekkäästi apuamme. Tässä tapauksessa toimintamme takana ei ole itsekkyyttä. Aina auttamisen motiivi ei kuitenkaan ole myötätunto.

Jotkut esimerkiksi tarjoavat apuaan egonsa ruokkimiseen, koska he haluavat saada ihailua ja sosiaalista tunnustusta. Toisinaan se hyöty, jonka saamme vastineeksi auttamisesta, saa meidät tekemään niin, olipa kyseessä vaikkapa uralla eteneminen tai ylivoiman tunne. Voi jopa käydä niin, että autamme muita, koska emme luota heidän kykyynsä ratkaista ongelmia itse.

Toisten auttamisesta voi tulla jopa tapa hallita lähimmäisiämme, tietoisesti tai tiedostamatta. Näin tekemällä teemme heistä riippuvaisia antamastamme tuesta ja siten meistä. Vastaavasti epäaito altruismi voi olla kylmästi laskelmoitua muita manipuloidaksemme.

Joskus olemme muiden tiellä

On myös huomioitava, että jopa hyvää tarkoittavalla avulla voi joskus olla päinvastainen, negatiivinen vaikutus. Sen sijaan, että se helpottaisi toisen elämää, auttaminen voi häiritä sen luonnollista kulkua. Näissä tilanteissa apumme estää toisen ihmisen aloitteellisuuden ja itsenäisyyden kehittymisen.

Näin tekevät ylisuojelevat vanhemmat, jotka aikomuksenaan ehkäistä lastensa kärsimystä ja ongelmia tekevät näiden hyväksi asioita, joita lasten pitäisi tehdä itse. Väistämättä tulee kuitenkin hetki, jolloin lasten on kohdattava elämän haasteet yksin, mutta ylisuojelevien ja -auttavaisten vanhempien takia he eivät ole siihen valmistautuneita.

Auttamisen taito

Auttaminen on todellista taidetta. Meidän on tunnistettava, milloin ja millaista apua tarjota. Meidän on kyettävä ennakoimaan ne seuraukset, jotka auttamisella on tuolle henkilölle. Lisäksi meidän pitäisi olla tietoisia siitä, mikä on todellinen motivaatiomme auttaa.

Kysy siis itseltäsi: Mitä todella toivon saavani tästä irti? Etsinkö ihailua tai kontrollia, vai tunnenko itseni tärkeäksi? Hyötyykö toinen avustani vai eväänkö häneltä hänen omien kykyjensä kehittämisen? Motivoiko minua aito halu helpottaa lähimmäiseni elämää?

Altruismi on upea arvo, joka puhtaassa muodossaan voi tehdä maailmasta paremman paikan. Vääränlainen motivaatio tai huonosti valittu hetki voi kuitenkin tehdä auttamisesta virheen. Älkäämme antako omien halujemme ja tarpeidemme varjostaa tämän jalon eleen alkuperäistä kauneutta. Opitaan hallitsemaan muiden auttamisen taito parhaalla tavalla!