Asiat joita et korjaa, toistavat itseään

Ei ole olemassa taikatemppua kaiken sellaisen pitämiseen poissa elämästämme, josta emme pidä. Emme voi pitää poissa niitä asioita joista tulee meille epämiellyttäviä. Sekä onnelliset että onnettomat kokemukset on tarkoitettu tapahtumaan jossain vaiheessa elämäämme.

On mahdotonta ja epäkäytännöllistä haluta että asiat ovat aina vain hyvin. Jokapäiväiset tapahtumamme eivät voi jatkuvasti hymyillä meille. Nuo tapahtumat jotka ovat tehneet meidät surullisiksi, ovat myös opettaneet meille suuria asioita. Kykenemme nousemaan ylös uudelleen ja uudelleen. Meidät on varustettu tarvittavilla työkaluilla jotta kestäisimme kaikki kompuroimisemme.

“Ei ole olemassa onnea – ja tästä olen varma – jonka voit saavuttaa pakenemalla, tai vielä vähemmän juoksemalla menneisyyttä kohti.”

– Jorge Bucay –

Juuri tästä viimeisestä syystä meidän täytyy aina kohdata se mikä meitä vaivaa ja etsiä keino sen korjaamiseksi. Ei unohdeta, että meillä on sisällämme tarpeeksi voimaa sietää pahat asiat. Siten olemme myös riittävän vahvoja kohtaamaan, korjaamaan ja lopettamaan sen täysin. Muista, että langat joita et solmi tulevat aina purkaantumaan ja sillä on seurauksensa.

On luonnollista että haluat välttää asioita jotka saavat sinut pois tolaltasi

Houkutus paeta niiden ihmisten luota jotka koemme ärsyttäviksi tai kiusallisiksi on useimmiten suuri. Ihmisinä meillä on joitain vaistoja. Nämä vaistot sanelevat että uhan edessä on kaksi tapaa reagoida: taistele tai pakene. Suurin osa uhkista joita koemme eivät ole kuitenkaan enää leijonia tai käärmeitä. Ne vaativat siksi monitahoisemman reaktion.

On täysin ymmärrettävää että jos olemme rikkinäisiä sisältä, mielestämme parhaiten toteutettavissa oleva ratkaisu on juosta. Toivomme että aika käsittelee asiat ja saa ne palaamaan takaisin normaaliksi. Näissä tapauksissa ainoa asia mitä haluamme on että tunnemme itsemme taas emotionaalisesti hyväksi. Emme halua ottaa riskiä että rikkoutuisimme yhä enemmän.

“Kun asiat rikkoutuvat, se mikä estää niitä tulemasta korjatuksi ei ole se seikka että ne menivät rikki, vaan se tosiasia että jotkin pienet asiat ovat hävinneet. Profiili itsessään on nyt epämuodostunut. Kaikki on muuttunut.”

– Tuntematon –

Rikki meneminen vihjaa sisäiseen muutokseen jota emme aluksi ymmärrä. Muutos joka tekee meidät levottomaksi. Tämä muutos voi muuttua harmilliseksi jos emme anna sille sitä tärkeyttä ja aikaa minkä se ansaitsee. Meidän täytyy rakentaa ja korjata itsemme uudelleen jälleen kerran. Tämä johtaa prosessiin jota olemme velvollisia seuraamaan jotta kipu ei toistaisi itseään kun katsot taaksepäin. 

Se mitä pakenet, pysyy aina mukanasi

Meidän on pakko jatkaa tätä prosessia. Jos yritämme paeta sitä, ennemmin tai myöhemmin tajuamme että se on seurannut meitä kaikkialle minne olemme menneet. Olemme yrittäneet välttää sitä ajattelemalla jotain muuta. Mutta emme ole poistaneet sitä. Se on edelleen olemassa.

Pois juokseminen antaa meille todennäköisesti ihanteellisen näkökulman katsoa eri tavalla mitä meille on tapahtunut. Ja se on hyvä asia. Lopulta päädymme kuitenkin aina samaan paikkaan. Sanomme hyvästit kivulle ja löydämme tahdon kuunnella itseämme. Päätämme olla rohkeita sellaisen tilanteen edessä joka ei anna meidän liikkua eteenpäin.

Opetukset, joita et opi, toistavat itseään

Kun olemme pystyneet korjaamaan sen mikä meitä vaivasi, olemme oppineet paljon enemmän kuin pystymme ymmärtämään ensi näkemältä. Joka tapauksessa nämä olosuhteet, jotka ovat saaneet meidät kohtaamaan elämän sen kaikessa komeudessaan, vahvistavat meitä. 

Meidän ei pitäisi antaa asioiden, jotka rajoittavat meitä, jäädä elämäämme. Jos annamme niin tapahtua, kätemme ja jalkamme tulevat olemaan maahan sidottuja. Vaikka luulemme että liikumme eteenpäin, emme tee niin. Pelkuruus, tässä tapauksessa, ei tarkoita että pelkäisimme ongelmaa. Se tarkoittaa sen sijaan että et tee mitään estääksesi sitä lyömästä itseäsi. Rohkeus merkitsee hirviöidesi vastustamista.

“Mitä voimme odottaa elämältä jossa kätemme ovat olleet sidotut selkämme taakse, pelkuruutemme naamioitu, leveä hymymme korvasta korvaan joka kerta kompastuessamme, kaikki toivomme levänneenä tuurin varassa.”

– Pablo Benavente –

Kaikki asiat jotka jätämme tuurin varaan tulevat toistamaan itseään. Asiat joita emme ole käsitelleet, tulevat kutsumaan meitä kun olemme heikoimmillamme. Ne eivät tule lähtemään ennen kuin hyvästelemme ne lopullisesti. Monesti se merkitsee itkemistä sekä lausahdusta “pystyn siihen”.