Arzy-kokeilu: kummitukset ovat päässämme

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Francisco Roballo

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Arzy-kokeilu on pyrkinyt todistamaan jotakin sellaista, mitä harvat ovat uskaltaneet tehdä aikaisemmin. Olemme jo kauan aikaa pitäneet paranormaaleina asioina kaikkea sellaista, joka liittyy meidän havaintokykymme muuttumiseen, kuten varjojen näkemistä tai jonkun läsnäolon tuntemista. Mutta uuden aivojen tutkimusmenetelmän ansiosta voimme nyt tutkia useimpia näitä asioita tieteislasien läpi.

Kaikki ovat varmasti kokeneet ainakin kerran elämässään sen tunteen, että joku tarkkailee heitä. Vaikka oletkin todennäköisesti epäillyt aistejasi, ei se tee sinusta “hullua”. Tämä johtuu siitä, että aivot ovat niin monimutkainen aistielin, että mitkä vain muutokset voivat johtaa havainnointivirheisiin.

Arzy-kokeilu

Shahar Arzy on Swiss Federal Institute of Technology Lausanne -instituution professori Sveitsissä. Hänen tutkimuksensa ovat todistaneet, että hallusinaatiovaiheet sekä monisensoriseen yhtenäistämiseen liittyvät aivojen alueet sisältävät fysiologisen näkökulman.

Sekä psykiatriapotilaat että henkisesti vakaat ihmiset ovat kuvailleet sitä tunnetta, kun tunnemme jonkun olevan lähellämme vaikka paikalla ei ole ketään.

Kuinka kokeilu tehtiin?

Arzy onnistui luomaan kokeilussaan sellaisen tunteen kohteessa, että huoneessa oli toinen varjo. Hän teki sen keskeisen sähköstimulaation avulla.

Arzy teki kokeilun kohteeseen, jolla ei ollut mitään mielenterveysongelmia entuudestaan. Hän stimuloi kohteen TPJ:tä aivoissa. Joka kerta, kun Arzy stimuloi kyseistä aluetta, alkoi kohteesta tuntua siltä, kuin hänen takanaan olisi ollut varjo.

Muunnelmat

Arzy toisti kokeen kohteen kanssa eri asennoissa, mutta varjo oli aina samassa paikassa kohteeseen nähden. Se viittaisi siihen, että varjo on vain oman kehomme heijastus.

Näin tapahtuisi todennäköisesti monisensorisen tai sensorimotorisen prosessin muutoksen takia TPJ:n stimuloinnin tuloksena. Mielenkiintoista on se, että yhdistimme TPJ:n ennen itseprosessointiin sekä itsemme ja muiden välille tekemäämme erotukseen.

TPJ:n rooli

TPJ on se osa aivoja, joissa ohimolohko ja päälaenlohko kohtaavat. Päälaenlohkolla on voimakas suhde kehon somatosensoriseen ja motoriseen kartoitukseen.

Ohimolohko käsittää kielen prosessoinnin ja luo yhteyksiä subkortikaalisen alueen kanssa henkisen prosessoinnin tapahtumiseksi. Mutta näiden kahden aivolohkon välinen kohtauspiste, TPJ, ei ole vain monisensorista yhtenäistämistä. Se liittyy myös itseprosessoivaan kognitiiviseen näkökulmaan.

TPJ ja kehon ulkopuoliset kokemukset

Arzy-kokeilu keskittyi aivojen kyseisen alueen voimakkaaseen aktivointiin, sillä se prosessoi asioita kuten:

• Omaa henkistä kuvaa
• Visuaalis-spatiaalista näkökulmaa ja sijoittumista
• Itsensä ja muiden välille tehtyä erotusta
• Tasapainoelintä ja monisensorista yhtenäistämistä

Kun Arzy stimuloi tässä kokeilussa TPJ:tä, ei kohde kokenut varjoa hänen itsensä heijastuksena. Hän koki sen ulkopuolisena läsnäolona. Tämä ilmiö johtuu ohimolohkon roolista kielellisessä mielessä.

Tunne siitä, että joku toinen on läsnä

Ensimmäinen itseltäsi kysymä kysymys luettuasi Arzy-kokeilusta on luultavasti: kuinka emme muka voisi olla tietoisia niin suuresta dissosiaatiosta? Pitäisikö meidän olla? Kokeilussa ehdotetaan, että tällaiset tunteet tuntuvat kohteesta ulkopuolisilta. Teoria on se, että aivojemme “itsensä tunteminen” on äärimmäisen herkkä.

Mikä tahansa rakenteellinen, sähköinen tai toiminnallinen muutos voi siten johtaa havainnointivirheisiin. Toisin sanoen, itsemme tunteminen tai kyky tehdä erotus oman kehomme hahmottamisen ja kaiken muun välille ei ole yhtä vakaa kuin mitä ennen ajattelimme.

Mantelitumakkeen rooli

Mantelitumake on subkortikaalinen rakenne, joka on osa aivojen limbistä järjestelmää. Tämä hermostorakenne on perusteellinen osa kokemusten henkisen puolen prosessointia.

Mikä tahansa TPJ:n stimuloinnin aiheuttama muutos tuntuu vieraalta aivoille ja sen takia välittömänä reaktiona on pelko. Et ole tottunut tunteeseen, jossa koet kehosi olevan itsesi ulkopuolella. Siitä syystä mantelitumake antaa negatiivisen henkisen reaktion, mutta se voi usein päätyä pahentamaan hallusinaatioita.

Millaisia kokemuksia tämä aistien hämärtyminen voi aiheuttaa?

Kokemukset voivat olla hyvin vaihtelevia. Kliinisestä näkökulmasta katsottuna yleisenä kokemuksena on “kehon ulkopuoliset kokemukset”. Yleisimpiä ovat:

• Kellumisen tunne
• Kehon katsominen itsensä ulkopuolelta
• Ulkoisen läsnäolon tunteminen
• Äärimmäisen selkeät ajatukset ja unelmat

Ovatko nämä kokemukset merkkejä mielisairaudesta?

Kuten Arzy osoittaa kokeilussaan, voi näitä dissosiaatiokokemuksia tapahtua aivan yhtä todennäköisesti ihmisillä, joilla ei ole minkäänlaisia mielenterveysongelmia.

Mutta on joitakin sairauksia tai tiloja, joita sairastavat tai kokevat ihmiset kokevat epätavallisia asioita aivojen muutoksien takia. Niitä ovat esimerkiksi:

• Unihalvaukset. Ne yhdistetään hypnagogisiin sekä hypnopompisiin hallusinaatioihin. Unihalvauksessa ihminen herää ennen kuin hän hallitsee kehonsa. Hän yrittää liikkua, mutta ei pysty lihashalvauksen takia. Sen seurauksena aivojen liikehavainnointi muuttuu.
• Epilepsia ja voimakkaat migreenit. Sähköiset aivomuutokset voivat aiheuttaa samankaltaisia vaikutuksia, joita Arzy kuvaili kokeilussaan.
• Neurodegeneratiiviset sairaudet. Hallusinaatiot ovat erittäin tavanomaisia niiden kanssa. Hermokudoksen heikentyminen johtaa sensorisiin yhtenäistämisongelmiin. Useimmissa tapauksissa tätä kokevat vanhemmat ihmiset yhdistävät ulkoisen läsnäolon rakkaaseen ystävään tai perheenjäseneen.

Mutta on myös tapauksia, joissa aistien prosessointi voi hävitä muista syistä, kuten:

• Liiallisesta stressistä
• Univajeesta
• Aistien puutteesta

Aivot ovat kiehtovat!

Arzy-kokeilu yllättää jopa kaikista skeptisimmät lukijat. Kykymme tunnistaa oma kehomme on niin paljon monimutkaisempaa ja herkempää kuin mitä ajattelemmekaan.

Mutta ei siinä vielä kaikki. Osa ongelmaa on myös se, että olemme pitäneet näitä asioita “paranormaaleina” jo pitkän aikaa. Mutta nyt tiede todistaa sen, että näin ei aina ole.

Varjon näkeminen kävellessä tai mallinuken luuleminen ihmiseksi ovat samankaltaisia kuin pienet hallusinaatiot. Ne ovat pieniä havainnointivirheitä, jotka eivät kerro mitään mielenterveydestä. Mutta niiden ymmärtäminen paremmin voi auttaa meitä ymmärtämään myös itseämme paremmin.