Varjon arkkityyppi – psyykeen pimeä puoli

· 21.4.2019

Varjon arkkityyppi edustaa Carl Jungin analyyttisen psykologian mukaan persoonallisuuden ”pimeää puolta”. Se on myrskyisä psyykeen alamaailma, jossa säilytät itsesi primitiivisintä osaa. Itsekkyys, tukahdutetut vaistot sekä ”luvaton” minä, jota tietoinen mielesi torjuu. Tämä on se osa, joka on haudattu olemuksesi syvimpään koloon.

Olet luultavasti kuullut tästä käsitteestä aikaisemmin. Varjon (Jungin arkkityypin) idea on kuuluisa ja psykologit käyttävät sitä yhä vastakkainasettelusta puhuttaessa. Sillä viitataan siihen tunteeseen sisäisestä konfliktista, jota koet toisinaan ollessasi turhautunut, peloissaan, epävarma tai vihainen.

”Ihminen ei valaistu valon hahmoja kuvitellen, vaan tekemällä pimeydestä tietoisen asian.”

-Carl Jung-

Älä kuitenkaan unohda, että ajatus jonka Jung muodosti arkkityyppeihin liittyvällä työllään oli jo historiallisesti ja kulttuurisesti läsnä yhteiskunnassamme. Varjon tai pimeän puolen käsite on yleinen kaksinaisuus. Se jopa inspiroi Robert Louis Stevensonin kirjoittamaan klassisen romaaninsa Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde. Stevenson kirjoitti romaanin tietenkin kauan ennen kuin Jung kehitti teoriansa varjon arkkityypistä.

Kaikki se, mitä kasvatuksesi ja moraaliset yhteiskuntanormisi kertovat sinulle olevan ”pahasta”, muodostaa osan varjoasi. Ei kuitenkaan ole hyvä nähdä näitä sisäisiä dynamiikkoja niin tuomittavina tai vaarallisina. Tällainen ajattelutapa voi johtaa sinut uskomaan siihen, että sinulla on oma ”Hyde” sisälläsi, joka yrittää päästä ulos.

Jung itse selitti, että on erilaisia varjoja. Hän sanoi, että yksi tapa hyvinvoinnin, paranemisen ja henkilökohtaisen vapauden saavuttamiseksi on kohdata ne ja olla tietoinen niistä.

varjon arkkityyppi

Varjon arkkityyppi – ihmisten pimeä puoli

Varjon arkkityyppi liittyy läheisesti Freudin alitajuntateoriaan. Sillä on kuitenkin ainutlaatuisia näkökohtia, jotka erottavat sen merkittävästi tuosta ideasta. Nämä ainutlaatuiset näkökohdat rikastuttavat myös Jungin teoriaa. Älä unohda, että Freudin ja Jungin välinen älyllinen romanssi viilentyi huomattavasti. Niin paljon, että Jung sanoi psykoanalyysin kantaisästä, että hän on ”traaginen hahmo, suuri mies… mutta en voi olla samaa mieltä hänen terapeuttisten menetelmiensä kanssa”.

Jung kehitti oman menetelmänsä – analyyttisen psykologian. Hän hylkäsi sohvan sekä terapeutin ja potilaan välisen asymmetrisen suhteen. Jung suosi keskusteluun perustuvaa terapiaa. Hän uskoi, että terapian pitäisi sukeltaa psyykkeen ja alitajunnan rakenteeseen, jossa arkkityypit vellovat. Eniten terapeuttista arvoa kaikista arkkityypeistä sisälsi epäilemättä varjon arkkityyppi. Tarkastellaan lisää tämän arkkityypin ominaisuuksia.

Varjo – tunnettu, mutta tukahdutettu nykyhetki

  • ”Varjo” oli termi, jonka Jung lainasi Friedrich Nietzscheltä.
  • Tämä ajatus edustaa piilotettua persoonallisuutta, joka jokaisella ihmisellä on. Ulkoapäin kaikki meistä vaikuttavat (ja uskovat itsensä olevan) hyviä ja ystävällisiä ihmisiä. Meissä on kuitenkin tukahdutettuja osia. Nämä ovat perittyjä vaistoja, jotka väkivalta, viha ja raivo toisinaan piilottaa.
  • Varjon arkkityyppi ei ole olemassa vain yksilöissä. Varjon arkkityyppi voi olla myös ihmisryhmissä (lahkot, uskonnolliset ryhmät, poliittiset puolueet). Nämä ryhmät voivat millä vain hetkellä osoittaa pimeän puolensa oikeuttaakseen väkivaltaiset tekonsa ihmiskuntaa vastaan.
  • Mitä enemmän tukahdutamme varjoa, sitä tuhoisampi, salakavalampi ja vaarallisempi siitä tulee. Jungin mukaan kun tukahdutamme sen, se voi ”heijastaa” itsensä ja ilmestyä neuroosin tai psykoosin muodossa.
  • Niin ikään Jung määritteli kaksi varjon arkkityyppi -luokittelua. Ensimmäinen on henkilökohtainen varjo. Meillä kaikilla on sellainen, johon kuuluvat kaikki pienet turhautumiset, pelko, itsekkyys ja yleinen negatiivisuus. Toinen on persoonaton varjo. Siihen kuuluvat kaikista arkkityyppisin pahuuden muoto ja kansanmurhat, armoton tappaminen ja niin edelleen.

”Valitettavasti ei ole epäilystäkään siitä, että ihminen on kokonaisuudessa huonompi kuin hän kuvittelee itse olevansa tai haluaa olevan. Kaikki kantavat varjoa, ja mitä vähemmän se on yksilön tiedostavan elämän ilmentymä, sitä mustempi ja tiheämpi se on. Jos huonommuus on tietoista, on ihmisellä aina mahdollisuus korjata se. Lisäksi se on jatkuvasti yhteydessä muiden kiinnostuksenkohteiden kanssa, joten siihen kohdistuu jatkuvasti muutoksia. Mutta jos se tukahdutetaan ja eristetään tietoisuudesta, se ei tule koskaan korjatuksi. Se on ennemminkin omiaan puskemaan epätietoisuuden hetkiä esiin. Joka tapauksessa se muodostaa tiedostamattoman pulman torjuen kaikista viimeisimpiä yrityksiä.”

-Carl Jung-

Jung

Kuinka voin kohdata oman varjoni?

Saatat ajatella, etä varjon arkkityyppi -teoria on mielenkiintoinen. Sillä on oma viehätyksensä, metaforinen olemuksensa ja tietty mystisyytensä. Tässä näemme heijastuksen siitä, mikä klassinen tabu on. Se edustaa pahuutta ja ihmisen persoonallisuuden pimeää puolta, joka kiihottaa aina meidän kiinnostustamme. Mutta onko tässä teoriassa mitään, mitä voimme käyttää päivittäisessä elämässämme?

Vastaus on ”kyllä”. Jung muistuttaa meitä tästä kirjoittamassaan kirjassaan Archetypes And the Collective Unconscious. Hän sanoo, että elämäntehtävänämme on hyväksyä itsemme täysin ja yhdistää ”varjomme” persoonallisuuteemme. Sillä tavalla voimme olla tietoisia siitä ja työstää sitä kasvokkain. Sen sivuuttaminen ja alitajunnassa pysyminen voivat viedä meiltä tasapainon ja mahdollisuuden olla onnellisia.

Älä unohda sitä, millaisista asioista tämä ”varjoksi” kutsumamme konsepti koostuu. Löydämme sieltä pelkomme, menneisyyden traumamme, meitä myrkyttävät pettymykset ja unelmat, jotka eivät koskaan toteutuneet oman päättämättömyydemme takia. Jos piilotamme kaikki nämä sisäiset demonimme, tulee niistä kiivaita ja ne päätyvät hallitsemaan meitä. Ne heijastavat omaa mielikuvaamme, josta emme pidä tai josta emme ole samaa mieltä.

Tästä syystä emme saa unohtaa sitä, että henkilökohtainen kasvumme ja psykologinen hyvinvointimme riippuu aina kyvystämme tuoda nämä varjot valoon. Kun teemme urhoollisen teon, alkaa hienovarainen, mutta arvokas paranemisprosessi. Vain silloin pystymme löytämään rauhallisuuden ja hyvinvoinnin.