Antonio Gramscin seitsemän unohtumatonta sitaattia
Antonio Gramsci kirjoitti suuren osan työstään vankilassa. Ole ihan rauhassa, hän ei istunut vankilassa mistään murhasta. Hän oli fasismin uhri Benito Mussolinin vallan ja poliittisen vainon aikana. Jotta hänet voitiin tuomita, syyttäjä sanoi: ”Meidän on ehkäistävä hänen aivojensa toiminta kahdenkymmenen vuoden ajaksi.”
Antonio oli fyysisesti kyttyräselän epämuodostama, ja hän oli suljettuna yhteiskunnan ulkopuolelle köyhyydestään johtuen. Silti hän oli yksi vaikutusvaltaisimmista italialaisista intellektuelleista 1900-luvulla. Antonio oli kovan linjan kommunisti, mutta hänen ajattelutapansa oli universaali. Tämä näkyy monissa hänen sitaateissaan. Tutustutaan seuraavaksi hänen seitsemään parhaimpaan sitaattiinsa!
1. Antonio Gramsci intellektuellien virheestä
Yksi Gramscin suurimmista mielenkiinnon kohteista oli intellektuellit ja heidän osansa yhteiskunnassa. Tästä asiasta hän sanoi näin:
”Intellektuellien virhe koostuu sen uskomisesta, että henkilö voi saada tietoa ilman ymmärrystä, ja etenkin ilman tunnetta tai olematta intohimoinen.”
Antonio oli kaikkia sellaisia vastaan, joista tuli intellektuelleja vain koulutuksen tai puhtaan pikkumaisuuden takia. Hän uskoi, että intellektuellien pitäisi palvella heitä, jotka eivät pääse osaksi ajatusten maailmaa. Tämä voidaan saavuttaa vasta, kun todellisen ymmärtämisen intohimoa seuraa toiminta.
2. Vanhan ja uuden maailman välillä
“Vanha maailma kuolee, ja uusi maailma kamppailee syntymästään: tämä on hirviöiden aika.”
Todellisuudessa muutoksen ajat historiassa johtavat usein suureen kaaokseen ja epävarmuuteen. Tämä johtuu siitä, että vanha elää rinnakkain uuden kanssa, eikä kumpikaan näistä todellisuuksista ole niskan päällä. Näissä olosuhteissa syntyy vääryyttä.
3. Väärä omaperäisyys
Kun oli kyse sanoista, Gramsci oli vallankumouksellinen. Oli olemassa syy, miksi fasistinen hallinto pelkäsi häntä ja miksi se päätti antaa hänen kuolla vankilassa. Kaikenlaisten nöyryytyksien keskellä näin kävi, ja silti hän piti lujasti kiinni omista vakaumuksistaan. Kerran hän varoitti väärästä kapinoinnista ja väärästä omaperäisyydestä:
“ On helppoa olla omaperäinen, jos rajoitat itsesi vain tekemään sen vastakohdan, mitä muut tekevät. Tämä on kuitenkin vain mekaanista. Kaiken vastustaminen ei välttämättä tarkoita että olet kilpailija, eikä kaiken sen tekeminen toisin, mitä muut tekevät, tarkoita että olet erityinen.”
4. Antonio Gramsci kulttuurillisesta voimasta
Tämä Antonio Gramscin sitaatti paljastaa parhaiten hänen ajattelutapansa:
“Kulttuurillisen voiman valloitus edeltää poliittista voimaa, ja tämä saavutetaan intellektuellin ‘orgaanisten’ kutsumusten yhteisellä toiminnalla. Tunkeutuneena kaikkeen kommunikaatioon, ilmaisuun ja akateemiseen mediaan.”
Toisin kuin muut hänen aikansa marxistit, Gramsci antoi suurta arvoa kulttuurillisille arvoille, enemmän kuin taloudellisille tai poliittisille arvoille. Hänen panoksensa toimivat demokraattisen kommunismin perustana, joka myöhemmin muuttui ”eurokommunismiksi”.
5. Historian kuollut paino
Kun puhutaan ”kuolleesta painosta”, tarkoitetaan lastin painoa. Se on jotain, mitä henkilön on kannettava kuin taakkaa, ilman että hän välttämättä kuljettaa sitä paikasta toiseen edistääkseen jotain hyödyllistä.
Tästä aiheesta yksi Antonio Gramscin sitaateista menee näin:
”Välinpitämättömyys on historian kuollut paino.”
Tämä tarkoittaa sitä, että edistystä täytyy ajan myötä tapahtua siinä sitoutumisessa ja omatunnon puutteessa, joka piilottelee välinpitämättömien ihmisten toiminnan – tai toimimattomuuden – takana.
6. Vihollisista valittaminen
Tällä sitaatilla Antonio Gramsci osoittaa maalaisjärkensä. Hän sanoi:
“ Jos vihollinen vahingoittaa sinua ja siksi valitat, olet tyhmä, sillä vihollisesi tarkoitus oli tehdä sinulle vahinkoa.”
Tämä sitaatti näyttää olevan täydellisesti suunnattu heille, jotka nykymaailmassa ovat niin herkkiä sometrolleja kohtaan. On selvää, että viholliselta tuleekin odottaa empatian puutetta, eikä juurikaan hienotunteisuutta.
7. Antonio Gramsci sodan olemuksesta
“Kaikissa sodissa on aina ollut kyse uskonnosta.”
Tämä toteamus sisältää paljon totuutta. Tässä tapauksessa hän ei viitannut uskontoon erityisesti dogmana, vaan fanaattisuutena. Tämä fanaattinen ajattelu perustuu tiettyihin uskomuksiin, samalla tavalla kuin uskonnolliset dogmat ja miten ne on asetettu, ja tämä rikkoo dialogin. Sota syttyy silloin, kun dialogi ei ole enää mahdollinen.
Antonio Gramsci oli vain 46-vuotias, kun hän kuoli vankilassa. Hän sai kyllä sairauteensa hoitoa, mutta ei juuri oikeanlaista hoitoa tuberkuloosiin, jota hän sairasti useita kuukausia. Meidän onneksemme hän oli jo saanut suurenmoisen teoksensa Vankilavihkot valmiiksi.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
- Fiori, G. (2014). Vida de Antonio Gramsci. Conflicto Social, 7(11).