Anna Karenina -syndrooma: pakkomielteinen, sokea rakkaus
Yksi kirjallisuuden klassisimmista ja traagisimmista hahmoista on epäilemättä Leo Tolstoin luoma Anna Karenina. Hän oli 1800-luvun seurapiirin sankaritar. Huolimatta siitä, että Anna ei ole tyypillinen tämän päivän naishenkilö, pystymme samaistumaan hänen psyykkisiin ongelmiinsa. Ne osoittavat, että intensiivisessä ja tuhoisassa rakkaudessa, jossa annat ja teet kaiken kumppanisi puolesta, sinut voidaan jättää huomiotta, sinua voidaan manipuloida ja sinut voidaan hylätä.
Anna Karenina on tarina naisesta, joka viettää hiljaista elämää miehensä ja poikansa kanssa. Hän kuitenkin rakastuu yhtäkkiä Vronskiin, komeaan sotilasmieheen, jonka vuoksi hän sokeasti hylkää kaiken, yksinomaan intohimoisten tunteidensa ohjaamana. Heidän suhteensa jatkuu vanhentuneen ja tekopyhän yhteiskunnan ympäröimänä, joka on täynnä vääriä arvoja. Anna jättää kaiken syrjään intohimonsa vuoksi, jopa oman poikansa, mutta hänen rakastajansa kyllästyy. Tämä on saavuttanut palkintonsa ja nyt tunteet Annaa kohtaan ovat hävinneet. Annan loppu on klassisin ja traagisin heijastus rakkaudesta, sellainen, johon kenenkään ei pitäisi koskaan turvautua: itsemurha.
Anna Karenina -syndrooma tänään
“Ilman sinua en ole mitään”. Kuinka monta kertaa olet kuullut, tai ehkä jopa sanonut, tämän ilmaisun? Vielä 2000-luvullakin Anna Kareninan tarinaa toistetaan jatkuvasti. Monet ihmiset nimittäin jättävät kaiken taakseen uuden kumppanin vuoksi. Se on usein henkilökohtainen hajoaminen, jossa arvot ja periaatteet joutuvat hukkaan ja itsetunto ja jopa identiteetti vaarantuvat.
Tällaisessa käyttäytymisessä ei ole mitään hyvää. Rakkaus tarkoittaa jakamista, antamista ja saamista. Se on vastavuoroisuutta ja tasapainoa. Tasapainoa, koska sinun on osattava asettaa rajat. Sen sijaan, että tarjoaisit kaiken kumppanillesi ja hän olisi sinun ainoa onnen lähteesi, sinun on ensin arvostettava itseäsi ja oltava onnellinen yksilönä. Jotkut ihmiset kuitenkin ajattelevat todellista onnellisuutta vain pariskuntana. Siksi, kun he ovat sinkkuja, he tuntevat olonsa ahdistuneeksi ja avuttomaksi. Tämä on vaarallista.
Itsesi rakastaminen
Sinun täytyy rakastaa itseäsi tarpeeksi, jotta et joutuisi kuiluun, kun ihmissuhteesi jostain syystä katkeavat. Tietysti ero on aina dramaattinen prosessi, josta on vaikea toipua, mutta jos asetat suojaavan rajan ja turvaat identiteettisi, itsetuntosi ja arvosi, ero ei ole niin järkyttävä. Anna Karenina -syndrooma piilee “emotionaalisen tyhjenemisen” prosessissa. Toisin sanoen, annat kumppanisi haltuun kaiken mitä olet ja mitä sinulla on. Aina on olemassa epäsuora riski, että jonakin päivänä hän saattaa menettää kiinnostuksensa sinua kohtaan.
Romanttinen rakkaus ja “aito, kypsä rakkaus”
Mikään ei ole ihanampaa kuin se tunne, että sinua rakastetaan. Kun koet ne ensimmäiset erittäin intensiiviset vaiheet, joissa intohimo, seksuaalisuus ja fantasiat, jotka liittyvät tuohon toiseen ihmiseen, täyttävät jatkuvasti olemuksesi ja aivosi.
Siitä huolimatta, intohimolla ei ole suurempaa vihollista kuin täydellisyys. Vähitellen rinnakkaiselo, velvollisuudet ja rutiini syrjäyttävät tuon aikaisemman tunteen. Tietysti rakkaus on edelleen olemassa, ja tunteita on epäilemättä edelleen läsnä, mutta alun sokea intensiteetti menetetään. Tässä vaiheessa sen pitäisi siirtyä romanttisesta rakkaudesta kypsempään rakkauteen. Tämä on varsinainen tulikoe, jonka tulokset määräävät, tuleeko suhteestanne yhtenäisempi ja aidompi vai ei.
Anna Kareninan tragedia juontaa juurensa hetkestä, jolloin Vronski, saatuaan haluamansa, kokee vihdoin täyttymyksen aiheuttaman tylsyyden. Anna jätetään alasti, hänet riisutaan entisestä elämästään, yhteiskunnallisesta asemastaan, perheestään, miehestään ja, mikä traagisinta, pojastaan. Hän jätti kaiken sokean intohimonsa takia. Mitä hän voi tehdä? Rakastajan ja yhteiskunnan hylkäämänä ja mitä tuskallisimmalla mahdollisella tavalla haavoittuneena hän näkee kuoleman ainoana ulospääsynä.
Suojele itseäsi
Valitettavasti tosielämäkin on täynnä lukemattomia tragedioita, joita leimaa Anna Karenina -syndrooma. Sinun on oltava tietoinen ja suojeltava itseäsi. Romanttinen ja intohimoinen rakkaus on äärimmäisen intensiivistä, se kohottaa sinut, kietoo sinut taikuuteen ja saa sinut tuntemaan olosi elävämmäksi kuin koskaan. Sellaisenaan se on kokemisen arvoinen. Sinun täytyy kuitenkin kokea se kypsällä ja tasapainoisella tavalla, rakastaen samalla itseäsi eikä luopua kaikesta siitä, mitä olet.
Kuvat: Eastcoastdaily