Blue Whale -peli: lasten itsemurhat

14.4.2018 en Psykologia 35 Jaetut
vaaleanpunainen valas vedessä

Kukaan ei halua tehdä itsemurhaa. Itse asiassa suurin osa niistä ihmisistä jotka ottavat tuon askeleen, ovat vakuuttuneita siitä että heillä ei ole muuta mahdollista tietä. Se on heidän viimeinen turvapaikkansa, heidän viimeinen keinonsa paeta kivuliasta elämää. Armoton Blue Whale (”sinivalas”) -peli hämmentää täysin useimmat meistä, mutta meidän tulee muistaa yksi hyvin tärkeä asia: nykymaailmassa on lukemattomia lapsia ja teini-ikäisiä jotka ajelehtivat surun, yksinäisyyden ja haavoittuvaisuuden synkissä vesissä. He tarvitsevat apua.

Maylen oli 13-vuotias ja asui pienessä kylässä Kolumbiassa. Hänen elämänsä vaikutti tavalliselta, ei kovinkaan erilaiselta muihin samanikäisiin lapsiin verrattuna. Muutama päivä ennen kuin hän teki itsemurhan hirttämällä itsensä vyöllä, hän kysyi äidiltänsä onko sinivalaita olemassa. ”Niitä on olemassa ja niitä ei luultavasti ole kovinkaan paljon jäljellä. Ne ovat kuolemassa sukupuuttoon”, rouva Villamizar vastasi. Hän ei voinut kuvitellakaan, mitä hänen tyttärensä mielessä liikkui.

”Yksi teininä olemisen päätehtävistä on löytää oma identiteetti. Ei välttämättä sitä keitä olemme, mutta vähintään jotakin selvyyttä siitä keitä meistä voisi tulla.”
Jaa

Maylen ei ole ainoa, joka otti tuon askeleen. Melkein 130 nuorta ihmistä ympäri maailman ovat käyneet läpi 50 kauheata askelta tässä ”pelissä”. 

Tässä pelissä voittaa täyttämällä ”viimeisen tehtävän”. Tämä tehtävä on oman henkensä riistäminen. Ja mitä vielä, jos he eivät tee sitä, peli antaa varoituksen että kun se selvittää käyttäjän IP-osoitteen, heidän ystävänsä ja perheensä saatetaan murhata.

Monet sanovat, että sosiaalisen median ja virtuaalisten yhteisöjen maailma on julma. Mutta kaiken tämän takana on yksi erityinen ajatus, joka nousee esiin: maailma on täynnä sinivalaita. Ne ovat arvokkaita, haavoittuvaisia olentoja, jotka edustavat niitä asioita joita me alitajuisesti tai tarkoituksella laiminlyömme: yksinäisyyttä, pelkoa, epävarmuutta…

On päätöksen aika. ”Sinivalaan” vastakohta on ”vaaleanpunainen valas”. Mahtava aloite vaaleanpunaisesta valaasta tuli vastareaktiona sinivalas -pelille, joka valitettavasti riistää erittäin nuorten ihmisten henkiä.

blue whale -pelin vastustaja

Sinivalaat yrittävät päästä pois kivuliaasta elämästä

Kummallista kyllä, pelillä on hyvin vähän tekemistä näiden arvokkaiden eläinten kanssa, joiden mukaan se on nimetty. Sinivalas on planeettamme suurin eläin. Ne ovat sulavia uinnissa ja taittavat valtameret äärettömän nopeasti.

Ne ovat myös planeettamme äänekkäimpiä eläimiä. Ne voivat päästää sykkeen ääniä, murahduksia ja huutoja, jotka voidaan kuulla yli 1 400 kilometrin päähän. Ne ovat mahdollisesti yksiä luonnon lumoavimmista olennoista.

Mutta meidän ”sinivalaamme”, ne jotka uivat asfaltilla maassa ja sosiaalisen median maailmassa, ovat hiljaisia olentoja. Ne ovat huomaamattomia ihmisiä. Niiden ominaispiirteenä on myös tietty psykologinen haavoittuvuus sekä vakaiden roolimallien puute.

Kun kysytään kuinka 12-, 13- tai 18-vuotiaat ihmiset saavat päähänsä alkaa pelata tätä peliä jossa heitä pyydetään tekemään noloja, kivuliaita asioita, meidän tulisi pitää mielessä muutama näkökohta.

valas ui puiden yläpuolella

Miksi nuori ihminen päättää ottaa osaa peliin?

Blue Whale -peli antaa lapsille ja nuorille tilaisuuden olla ainutlaatuisia maailmassa, jossa he tuntevat olevansa näkymättömiä. Se on maailma, jossa monet heistä eivät pysty löytämään omaa paikkaansa tai mitään joka erottaisi heidät.

Jokaisesta itsensä vahingoittamisesta, jokaisesta kauheasta selvitetystä haasteesta tulee saavutus. He näkevät ne tekoina rohkeudesta, koska he ovat voittaneet kivun, pelon ja päättämättömyyden… Ne ovat ”voittoja” jotka he julkaisevat ylpeinä saadakseen psykologista vahvistusta ja motivaatiota. Motivaatiota, joka saa heidät jatkamaan.

Lisäksi pelkkä tällaisen pelin aloittaminen saa heidät tuntemaan olevansa osa jotakin. Se on projekti, johon liittyy sitoutuminen. Emme saa unohtaa, että teininä oleminen on osa elämää, jossa etsitään mitä tahansa suojaa yksinäisyydeltä, mikäli nuorella ei ole vankkaa kaveriporukkaa tai perhettä joka antaa hänelle vakautta ja turvaa. Ja joskus sitä etsitään pahimmista mahdollisista paikoista.

Loppujen lopuksi peli tarjoaa näille lapsille ja nuorille pitkän matkan täynnä kauheita haasteita. Haasteiden on tarkoitus tukea heidän itsetuntoaan. Mutta mitä lapset eivät tiedä on se, että he ovat pelin takana olevien ihmisten sadististen ja julmien päähänpistojen armoilla.

Sinivalaat voivat muuttua vaaleanpunaisiksi

Meidän täytyy herätä: ympärillämme ui enemmän kuin yksi sinivalas. Mutta sinun pitää olla varovainen, ettet säikäytä heitä tai kritisoi sitä keitä he ovat, kuinka he tuntevat tai heidän kiinnostustaan peliin.

Koska silloin kun rankaiset, arvostelet tai pilkkaat, sinivalas tulee uimaan pois luotasi. Sinun täytyy ohjata häntä varovasti, lämpimästi ja älykkäästi, jotta hän muuttuu avullasi vaaleanpunaiseksi valaaksi.

”Nuoruus on uusi syntymä, siinä syntyvät avoimemmat ja täydemmät ihmisen luonteenpiirteet.”

-G. Stanley Hall-

Kuten Maailman terveysjärjestö toteaa, melkein 4 % väestöstä kärsii masennuksesta. Ja vuosittain yli 800 000 ihmistä valitsee päättää elämänsä. Heille se on ainoa tapa lopettaa kärsimys. Suuri osa tuosta luvusta koostuu 13-25 -vuotiaista nuorista. Sen lisäksi melkein 16 miljoonaa ihmistä vahingoittavat itseänsä, varsinkin teini-ikäiset.

Siitä syystä meidän täytyy keskittyä muuttamaan sitä, kuinka kasvatamme ja koulutamme lapsiamme. Tarvitsemme enemmän apuvälineitä kouluihin ja ehdottomasti lisää sellaisia ohjelmia kuin vaaleanpunaisen valaan haaste. Vaaleanpunaisen valaan haasteena on tarkoitus vaalia positiivista asennetta 50 hauskan testin avulla. Tien jokaiseen askeleeseen sisältyy uusi alku elämään – ei onneton loppu.

vaaleanpunainen valas -tatuointi

Ennaltaehkäisy ja valvonta

Perheellä on suuri rooli näissä tilanteissa. Pidetään siis seuraavat suuntaviivat mielessä:

  • Vanhempien täytyy olla täysin henkisesti läsnä, kun on kyse heidän lastensa kuuntelemisesta.
  • Tämänhetkinen taloudellinen taantuma tekee perheiden yhteisestä ajanvietosta vaikeampaa monissa maissa. Se pieni aika joka meillä on, tulisi olla laatuaikaa. Sillä tavalla voimme rakentaa hyvän luottamuksen ja läheisyyden lasten kanssa.
  • Meidän täytyy antaa lapsille tilaisuuksia ja apuvälineitä luoda merkittäviä ihmissuhteita ikäistensä kanssa, varoen aina eristäytymistä.
  • Meidän täytyy muistaa kuinka tärkeää on arvostaa lapsiamme ja antaa heille positiivista vahvistusta, jotta he saavat vahvan itsetunnon.

Viimeisimpänä, muttei suinkaan vähäisimpänä, meidän täytyy kiinnittää huomiota heidän mielialansa ja käytöksensä muutoksiin. Meidän täytyy myös valvoa säännöllisesti sitä mitä he tekevät ja jakavat sosiaalisessa mediassa. Tämä osa on avainasemassa niiden kamalien tilanteiden välttelyssä joita ympärillämme tapahtuu, jopa lähempänä kuin ajattelemme.

UUTISIA VERKOSSA