Anksiolyyttien ja unilääkkeiden käyttö ja väärinkäyttö

Anksiolyytit ja unilääkkeet ovat lääkkeitä, joita määrätään säännöllisesti aikuisten ahdistuneisuuden ja unettomuuden hoitoon ja hallintaan. Tiesitkö jo, millaisia sivuvaikutuksia anksiolyyttien ja unilääkkeiden käyttö ja väärinkäyttö voi aiheuttaa? Tässä artikkelissa kerromme siitä.
Anksiolyyttien ja unilääkkeiden käyttö ja väärinkäyttö

Viimeisin päivitys: 29 joulukuu, 2020

Anksiolyytit ja unilääkkeet ovat tällä hetkellä hyvin usein määrättyjä lääkkeitä. Itse asiassa vuodesta 2000 lähtien niiden kulutuksessa on havaittu varsin merkittävää kasvua. Bentsodiatsepiinien ryhmään kuuluvat lääkkeet ovatkin aikuisten keskuudessa eniten käytettyjä lääkkeitä.

Lääkkeiden oikeanlainen käyttö on tärkeä kysymys, johon on kiinnitettävä huomiota – varsinkin silloin, kun puhumme psykotrooppisista lääkkeistä. Monilla näistä lääkkeistä on merkittäviä haittavaikutuksia, joita ei pidä jättää huomiotta. Lisäksi kaikki potilaat eivät aina ole edes tietoisia näistä sivuvaikutuksista.

Tämäntyyppisten lääkkeiden pitkäaikainen kulutus voi johtaa merkittävään riippuvuuteen. Se, mikä alkaa pieninä annoksina reseptilääkkeenä jonkin tietyn sairauden tai häiriön hoidossa, vaikuttaa usein potilaiden elämänlaatuun sekä fyysisesti että psykologisesti.

Anksiolyytit ja unilääkkeet ovat ryhmä keskushermostoa lamauttavia psykotrooppisia lääkkeitä.

Millaisia lääkkeitä anksiolyytit ja unilääkkeet ovat?

Anksiolyytit ja unilääkkeet ovat ryhmä keskushermostoa lamauttavia psykotrooppisia lääkkeitä. Niitä käytetään ensisijaisesti ahdistuksen aiheuttamien oireiden hoitamiseen sekä unettomuuden hallintaan.

Se, millä tavalla ne aiheuttavat kehossa, on hermoston toiminnan väheneminen. Tästä syystä myös ahdistuksen oireet häviävät, mutta samalla lääkkeet vaikuttavat myös muihin aivojen toimintoihin, kuten reaktiokykyyn ärsykkeiden edessä sekä koordinaatiokykyyn.

Bentsodiatsepiinit ovat tunnetuin anksiolyyttien ryhmä. Ne voidaan jaotella eri luokkiin niiden vaikutusten keston mukaan:

  • Pitkäaikaiset bentsodiatsepiinit, kuten diatsepaami tai bromatsepaami.
  • Lyhytaikaiset bentsodiatsepiinit, kuten alpratsolaami tai loratsepaami.

Tämän ryhmään kuuluvat yleisimmin käytetyt lääkkeet ovat alpratsolaami, loratsepaami ja lormetatsepaami. Nykyään niitä käytetään valitettavasti myös nopeana ratkaisuna elämänrytmiimme liittyvään stressiin. Niiden vaikutukset voivat kuitenkin olla hyvin haitallisia, jos niitä käytetään väärin. Siksi on tärkeää ymmärtää, millaisia vaikutuksia anksiolyyttien ja unilääkkeiden käytöllä ja väärinkäytöllä on.

Anksiolyyttien ja unilääkkeiden väärinkäytön seuraukset

Kuten olemme jo aikaisemmin maininneet, näitä lääkkeitä määrätään säännöllisesti aikuisten ahdistuneisuuden ja unettomuuden hoitoon ja hallintaan. Ne ovat tehokkaita ja turvallisia lyhytaikaisissa hoidoissa, mutta silloin, kun niiden käytön kestoa pidennetään, potilaalla alkaa ilmetä ei-toivottuja vaikutuksia. Niistä voimme löytää muun muassa seuraavat:

  • Heikentynyt koordinaatiokyky ja tätä kautta kaatumiset ja murtumat.
  • Kasvanut kognitiivisen vajaatoiminnan ja dementian riski.
  • Sietokyvyn ja riippuvaisuuden esiintyminen.
  • Ahdistuksen paheneminen paradoksaalisesti.

Nämä vaikutukset voivat ilmetä jopa tavallisilla lääkärin määräämillä annoksilla. Tästä syystä on suositeltavaa noudattaa tarkkaan sitä hoidon kestoa, joka reseptissä on määrätty;  eli toisin sanoen niitä ei tule käyttää unettomuuden hoidossa yli 4 viikkoa tai ahdistuneisuuden hoidossa yli 12 viikkoa.

Tähän kohtaan on lisäksi muistettava sisällyttää niin kutsuttu asteittainen lopettaminen; eli annosta aletaan pienentää asteittain ennen kuurin loppua silloin, kun hoito on ollut pitkä. Jos oireet jatkuvat, on tarpeen pohtia potilaalle vaihtoehtoisia hoitomenetelmiä tai täydentäviä terapeuttisia strategioita.

Haittavaikutuksia voi syntyä sekä potilaan väärinkäytöstä että lääkärin määräämästä sopimattomasta annostelusta. Joskus potilaat itse vaativat ammattilaista määräämään näitä lääkkeitä jatkuvasti. Joissakin tapauksissa puolestaan lääkärit määräävät näitä lääkkeitä potilaille liian helposti.

Todellisuus on se, että tänä päivänä näiden psykotrooppisten lääkkeiden tapauksessa näitä rajoitettuja aikoja ei noudateta. Suuri osa siitä aikuisväestöstä, joka ottaa bentsodiatsepiineja, tekee niin päivittäin. Valitettavasti myös näillä potilailla esiintyy normaalia suurempi riskiä kärsiä edellä mainituista haittavaikutuksista.

Vastaavasti näiden reseptilääkkeiden määrän kasvua on havaittu myös nuorilla, jotka käyttävät näitä lääkkeitä virkistyshuumeina. Tämä johtuu osittain kyseisten lääkkeiden nykyisestä helposta saatavuudesta sekä lääkkeen määräämisen alhaisesta kynnyksestä, sillä toisinaan kyseisten lääkkeiden määrääminen potilaalle on jopa tarpeetonta.

Merkittävien haittavaikutusten vuoksi on tärkeää ymmärtää, millaisia vaikutuksia anksiolyyttien ja unilääkkeiden käytöllä ja väärinkäytöllä on

Lääkkeiden järkevä käyttö

Lyhyesti sanottuna minkä tahansa lääkkeen väärinkäytöllä on seurauksia etenkin potilaalle, mutta myös koko yhteiskunnalle. Me kaikki voimme osittain kantaa kortemme kekoon lääkkeiden järkevässä käytössä.

Erityisesti anksiolyytit ja unilääkkeet ovat sellaisia lääkkeitä, jotka voivat aiheuttaa vakavia sivuvaikutuksia, ellei niitä käytetä oikein. Onkin välttämätöntä noudattaa aina lääkärin antamia ohjeita ja mikä tärkeintä, itselääkitys näillä lääkkeillä ei ole koskaan suositeltavaa.

Tämä saattaa kiinnostaa sinua...
Masennuslääkkeet ja alkoholi: mitkä ovat riskit?
Mielen Ihmeet
Lue se täällä Mielen Ihmeet
Masennuslääkkeet ja alkoholi: mitkä ovat riskit?

Masennuslääkkeet ja alkoholi ovat psykoaktiivisia aineita, joilla voi olla suuria vaikutuksia elimistöön. Tästä syystä niiden yhdistämistä ei suosi...



  • Aznar, M. P. M., Pérez, L. G., Pérez, J. M. B., & Rodríguez-Wangüemert, C. (2017). Género y uso de medicamentos ansiolíticos e hipnóticos en España/Gender and the use of anxiolytic and hypnotic drugs in Spain. Journal of Feminist, Gender and Women Studies, (5).
  • Cantero, M. D. (2018). Uso prolongado de benzodiacepinas en el paciente anciano. European Journal of Health Research:(EJHR)4(2), 89-97.
  • Ramallo, C. E. G. (2016). Ansiolíticos:: la nueva forma de “acabar” con la “ansiedad”. MoleQla: revista de Ciencias de la Universidad Pablo de Olavide, (22), 24.
  • Pagoaga, A., Maldonado, D., & Barahona, J. (2016). Benzodiacepinas: Riesgos en su Uso Prolongado. Número I, 105.
  • Rojas-Jara, C., Calquin, F., González, J., Santander, E., & Vásquez, M. (2019). Efectos negativos del uso de benzodiacepinas en adultos mayores. Salud & Sociedad10(1), 40-50.
  • Artagaveytia, P., Goyret, A., & Tamosiunas, G. (2018). Desafío terapéutico: desprescripción de benzodiazepinas. Boletín Farmacológico, 2018, vol. 9, nro. 1.
  • Correa Alfaro, F. A., & García Hernández, M. N. (2019). Uso recreativo de benzodiacepinas en la población joven. Ene13(1).