Algofobia: järjetön kivun pelko

Algofobia on rajattu ahdistuneisuushäiriö. Se kuuluu erityisten fobioiden luokkaan, ja sille on ominaista irrationaalinen, liiallinen, perusteeton ja hallitsematon kivun pelko. Ihmiset, joilla on tämä häiriö, pelkäävät tuntevansa tai kokevansa kaikenlaisia tuskallisia tilanteita.

Kivun tuntemisen pelko ei ole ihan sairaus tai oireyhtymäkään. Itse asiassa me kaikki pakenemme kipua jossain määrin. Tämä johtuu siitä, että se ei ole miellyttävä tunne, vaikka se onkin vaistomainen perusreaktio, joka varoittaa sinua siitä että kehosi kärsii jonkinlaista vahinkoa.

Saatat kysyä, milloin kivun pelosta tulee häiriö. Silloin, kun se alkaa vaikuttaa elämään sosiaalisella, henkilökohtaisella, työ- tai perhetasolla. Kun pelko, joka henkilölle kehittyy, on niin voimakasta että hän välttää tekemästä mitään, koska hän pelkää joutuvansa onnettomuuteen. Se on pelkoa, joka vaikuttaa suoraan hänen elämänlaatuunsa.

Fobioiden ominaisuudet

Capafónsin (2001) mukaan ominaisuudet, jotka erottavat fobiat ei-patologisesta pelosta, ovat seuraavat:

• Pelko on täysin suhteeton.
• Yksilö ei voi selittää sitä.
• Se on hänen vapaaehtoisen kontrollinsa ulkopuolella.
• Se johtaa pelätyn tilanteen tai asian välttämiseen.
• Se jatkuu pitkään.
• Se on huonosti mukautuva.
• Se ei ole spesifinen tietylle vaiheelle tai iälle.

Algofobia: oireet

Jotkut algofobian oireista ovat Sosan ja Capafónin (2014) mukaan seuraavat:

• Nopeutunut syke.
• Nopeutunut hengitys.
• Hikoilu.
• Vatsa supistelee.
• Kohonnut verenpaine.
• Negatiivinen puhe itseään kohtaan.
• Negatiiviset uskomukset.
• Tunkeilevat ajatukset.
• Huoli.
• Hälytystila.

Edellä mainitut oireet jaetaan kahteen luokkaan: fysiologiset ja kognitiiviset. Fysiologiset oireet laukaisevat suoraan suuren osan henkilön fyysisistä ja orgaanisista vasteista. Toisaalta fobian kognitiiviset oireet ovat joukko ideoita, ajatuksia tai uskomuksia, jotka henkilöllä on kipua kohtaan.

Fobioiden oireiden luokittelussa on myös käyttäytymisreaktiot, joita henkilö osoittaa pelätyn tilanteen kohtaamisessa. Yleisimmät reaktiot ovat välttäminen tai pakeneminen.

Yleensä fobiasta kärsivä käyttäytyy näin, koska se tarjoaa hänelle helpotusta. Todellisuudessa se on kuitenkin vain väliaikainen helpotus, koska ongelma jatkuu.

Algofobia: syyt

Yksi tärkeimmistä selityksistä algofobialle on klassinen ehdollistaminen. Tästä näkökulmasta oletetaan, että fobia on seurausta siitä, että kärsijä on kokenut menneisyydessään jonkin traumaattisen tilanteen, joka liittyy kipuun. Algofobian tapauksessa henkilön on täytynyt kärsiä poikkeuksellisen voimakasta kipua, koska se on lopulta aiheuttanut arpia koko elämän ajaksi.

Toinen selitys on se, että se voi olla seurausta epäsuorasta oppimisesta. Tässä tilanteessa kärsijä on tarkkaillut, kuinka toinen yksilö kärsii tuskasta tai välttää tiettyjä tilanteita siinä pelossa, että kipua aiheuttavat tapahtumat käynnistyvät.

Tämä tapa oppia pelkäämään kipua kehittyy yleensä lapsuudessa. Tämä johtuu siitä, että kiintymyshahmojen käyttäytymisen matkiminen on yleistä tässä elämänvaiheessa.

Kuten kaikissa erityisissä fobioissa, myös algofobian alkuperä löytyy suuresta haavoittuvuudesta vakaviin stressitilanteisiin. Tällöin yksilö reagoi hälytysreaktiolla (pelko tai paniikkikohtaus) ja ajatuksilla kontrolloimattomuudesta ja ennakoimattomuudesta (Sosa ja Capafons, 2014).

Fobiasta kärsivän ihmisen kokemukset tarkoittavat, että hänen biologinen ja psyykkinen haavoittuvuutensa keskittyy tiettyihin tilanteisiin. Hänen pelkonsa on seurausta biologisen, psykologisen ja hoitavan ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta.

Algofobia: hoito

Algofobian hoito on samanlainen kuin muiden spesifisten fobioiden hoito. Variaatioita voi kuitenkin olla, koska ne kaikki liittyvät eri kohteeseen. Katsotaanpa joitakin tunnettuja hoitoja näille fobioille.

Käyttäytymishoidot

Suen, Sue ja Suen (2010) mukaan fobioita on hoidettu onnistuneesti erilaisilla tavoilla. Näitä ovat seuraavat:

• Altistumishoito. Yksilö altistuu vähitellen pelätylle tilanteelle, kunnes pelko häviää.
• Järjestelmällinen desensibilisaatio. Samanlainen kuin altistuminen, mutta suoritetaan mielikuvituksen ja ahdistuksen hierarkian perusteella. Rentoutumistekniikoilla on tässä keskeinen rooli ahdistusta vastaan.
• Kognitiivinen uudelleenjärjestely. Fobiaan liittyvien ahdistusta aiheuttavien irrationaalisten ajatusten ja uskomusten tunnistaminen ja muuttaminen.
• Malliterapia. Toisen henkilön onnistuneen vuorovaikutuksen osoittaminen pelätyn tilanteen kanssa.

Muut hoitostrategiat

Antony ja Barlow (1997) ehdottavat kahta hoitostrategiaa, jotka liittyvät edellä mainittuihin: kognitiiviset strategiat ja interoseptiiviset altistusstrategiat.

Kognitiiviset strategiat

Nämä strategiat ovat erittäin hyödyllisiä virheellisen tiedon korjaamiseksi, joka kärsijällä on fobiansa (kipunsa) kohteesta. Tässä on ohjeet kognitiiviseen interventioon:

• Kehota potilasta etsimään tietoa fobian syistä. Esimerkiksi algofobisen henkilön tapauksessa on suositeltavaa yrittää vastata kysymykseen, mikä on kipu? Miksi sitä koetaan? Mikä on sen mukautuva toiminto?
• Opeta potilasta tunnistamaan ajatuksensa, jotka eivät todellakaan auta häntä, vaan tuottavat vain ahdistusta.

Ahdistuneilla ajatuksilla on kaksi ominaisuutta, jotka ovat ominaisia spesifisille fobioille. Ensimmäinen on todennäköisyyden yliarviointi. Tämä tarkoittaa sitä, että kärsijä yliarvioi pelätyn tapahtuman mahdollisuuden.

Tämän kognitiivisen mallin muuttamiseksi on suositeltavaa opettaa potilasta arvioimaan todisteet ahdistavan ajattelun puolesta ja vastaan. Esimerkiksi algofobinen henkilö voi analysoida kaikki ne ennusteet, jotka suosivat hänen irrationaalista kivun pelkoaan, ja ne, jotka eivät suosi sitä.

Toinen ahdistuneen ajattelun muoto, josta fobiset ihmiset kärsivät, on katastrofaalinen ajattelu. Tämä tarkoittaa sitä, että pelätyn asian negatiivinen vaikutus kasvaa. Esimerkiksi algofobiasta kärsivät potilaat voivat uskoa, että on tuhoisaa tuntea mitä tahansa kipua.

Yksi tapa muuttaa tätä mallia on haastaa heidän katastrofaaliset ennustuksensa. Heidän on siirrettävä huomionsa näistä katastrofaalisista ajatuksista siihen, miten he voivat käsitellä tilannetta. Yksi tapa tehdä tämä on esittää potilaalle kysymyksiä, kuten: Mikä on pahinta, mitä voi tapahtua? Miksi kipu olisi niin kauheaa? Miten voit selviytyä tilanteesta?

Interoseptiivinen altistuminen

Jotkut potilaat kokevat ahdistusta pelkoon liittyviä fyysisiä tuntemuksia kohtaan sekä ahdistusta fobiaa aiheuttavaa asiaa tai tilannetta kohtaan.

Tämän ongelman ratkaisemiseksi suositellaan toistuvaa interoseptiivista altistusta, kunnes ahdistus vähenee. Antony et al. (viittaus Antony ja Barlow, 1997) ohjaavat seuraaviin harjoituksiin pelon tunteen aikaansaamiseksi interoseptiivisen altistuksen aikana:

• Pyöritä päätä sivulta toiselle 30 sekunnin ajan.
• Pidätä hengitystä mahdollisimman pitkään.
• Hengitä nopeasti 60 sekunnin ajan.
• Pyöri pyörivässä tuolissa 90 sekuntia.
• Jännitä kaikkia kehon lihaksia minuutin ajan.

Algofobia on tila, joka muiden fobioiden tavoin voi olla täysin hoidettavissa, ja henkilö voi kokea täysin toimivan ja terveen elämän. Kuten useimpien fobioiden kohdalla, algofobiasta kärsivien on vaikea nauttia hyvästä elämänlaadusta. Tästä syystä on aina tärkeää, että potilas käy psykologin vastaanotolla.