Aivojen syyllisyysalue: miksi kaikki eivät pode syyllisyyttä?

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 22 joulukuuta, 2022

Aivojen syyllisyysalue liittyy hyvin läheisesti häpeään. On kuitenkin osoitettu, että nämä alueet eivät aktivoidu tietyillä ihmisillä. Ei liene yllätys, että näin on narsistien ja niiden ihmisten kohdalla, jotka kykenevät valehtelemaan ja loukkaamaan toisia.

Aivojen syyllisyysalue ei siis näytä toimivan samaan tapaan kaikilla ihmisillä. Vaikka useimmat ihmiset potevatkin syyllisyyttä, toisilla tämä aivoalue ei aktivoidu juuri koskaan. Näin on, kuten jo todettu, narsisteilla ja väkivaltaisilla yksilöillä.

Ihan ensiksi meidän tulee ymmärtää häpeään liittyviä hyvin mielenkiintoisia piirteitä. Se on keskeinen tunne. Vaikka miellämmekin syyllisyyden johonkin negatiiviseen (Fischer, Shaver ja Carnochan, 1990), todellisuudessa tämä tunne auttaa meitä kontrolloimaan käytöstämme ihmisten parissa.

Syyllisyyden taakka saa meidät käyttäytymään asiaankuuluvalla tavalla ja näin toisinaan välttämään syyllisyyden aiheuttaman kärsimyksen. Toisaalta koemme sitä kaikesta huolimatta paljon, sillä syyllisyys on yksi vaikeimmista tunteista käsitellä.

Sigmund Freud sanoi, että ihmiset turvautuvat monimutkaisiin puolustusmekanismeihin suojellakseen itseään syyllisyydentunteelta, koska tekemiemme tai tekemättä jättämiemme asioiden aiheuttamia negatiivisia ajatuksia on hankala sietää. Kykenemme kaikesta huolimatta tuntemaan tuskaa, mikä on merkki omastatunnosta. Tämä on tunne, jota monet ihmiset eivät kykene osoittamaan.

Missä aivojen syyllisyysalue sijaitsee?

Vuonna 2019 todistimme uutta massamurhaa: Christchurchin moskeijaiskuja Uudessa-Seelannissa. Teosta vastuussa ollut mies teki siitä postauksen nettiin. Hän ei ainoastaan pyrkinyt suurimpaan uhrimäärään, vaan selitti myös manifestissaan, kuinka hänen pyrkimyksenään oli jatkaa iskuja ja lisäksi innoittaa muita.

Tässä miehessä on hyvin selkeästi nähtävissä hänen absoluuttinen kylmyytensä. Aivan kuin jossain videopelissä, henkilö ampui kaikki tielleen sattuneet henkilöt tuntematta hitustakaan syyllisyyttä. Teon raakuus sekä omantunnon ja syyllisyydentunnon puuttuminen ovat ilmeisen selviä. Mistä tällaisen yksilön kohdalla on kyse? Mitkä aivoalueet selittävät tällaista käyttäytymistä?

Lateraalinen orbitofrontaalinen aivokuori

Monashin yliopisto teki tutkimuksen käyttäen apunaan väkivaltaisia videopelejä. Tohtori Molenberghs, tutkimuksesta vastannut henkilö, halusi selvittää, mikä aivoalue liittyy syyllisyydentuntoon. Magneettikuvausta hyödyntämällä hän yritti nähdä, mitä koehenkilöiden aivoissa tapahtui näiden pelatessa videopeliä, jossa he tappoivat paljon ihmisiä.

Aivokuvista oli nähtävissä, että lateraalisella orbitofrontaalisella aivokuorella ei ilmennyt hermosolujen aktivaatiota. Tämä vastasi täydellisesti Gerhard Rothin aiempia töitä, joissa hän tutki murhaajien, raiskaajien ja muiden vangittujen rikollisten aivoja selvittääkseen, mitä niissä tapahtui.

Tulokset olivat selkeitä. Vankien lateraalisella orbitofrontaalisella aivokuorella ei juuri näkynyt aktiivisuutta, toisin kuin niillä ihmisillä, jotka tuntevat syyllisyyttä. Toisinaan tämä aktivaation puute voi johtua kasvaimesta, mutta valtaosassa tapauksia sille ei löydy selkeää syytä.

Jatkuvan väkivallalle altistumisen uskotaan toisinaan vaikuttavan tähän aivojen alueeseen, mikä saattaa selittää Uuden-Seelannin murhaajan käytöstä. Hän väitti väkivaltaisuutensa olevan osittain seurausta hänen intohimostaan videopeleihin.

Syyllisyydentunne tekee meistä ihmisiä

Syyllisyydentunne liittyy häpeään. Vaikka kumpikin tunne tekee olosta epämukavan, ne myös motivoivat meitä parantamaan tapojamme tuon epämukavuuden karkottamiseksi.

Kaikki tämä on oikeastaan positiivista. Tämä on se ydin, joka tekee meistä ihmisiä ja sosiaalisia olentoja, jotka haluavat olla parempia muiden ja itsemme tähden. Tätä psykobiologista puolta ei ole psykopaateilla, narsisteilla eikä niillä ihmisillä, jotka kykenevät satuttamaan toisia tuntematta katumusta.

Tällaiset ihmiset eivät kykene miettimään tekosiaan tai tuntemaan empatiaa satuttamiaan ihmisiä kohtaan. Ikävä kyllä tällaisia ihmisiä on paljon, esimerkkinä Brenton Tarrant, Christchurchin hyökkääjä.

Pimeä mieli, josta Gerhard Roth puhui, on olemassa. Aivojen syyllisyysalue ei toimi samaan tapaan meillä kaikilla. Tästä syystä jotkut ihmiset pystyvät hirvittäviin tekoihin.