Ahdistuksen juuret näkyvät jo 14 kuukauden ikäisillä lapsilla

Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Valeria Sabater

Kirjoittanut Valeria Sabater

Viimeisin päivitys: 10 joulukuuta, 2021

Ahdistuksen juuret näkyvät jo 14 kuukauden ikäisillä lapsilla. Näin ainakin yli kolmen vuosikymmenen ajan tehty tutkimus on paljastanut, ja tulokset ovat melko hämmästyttäviä ja paljastavia. Tavallaan ihmisen luonne ja temperamentti näkyvät jo hyvin varhaisessa vaiheessa, ja nämä piirteet osoittavat vuosia myöhemmin joko suuremman tai pienemmän taipumuksen stressin tai ahdistuksen syntyyn.

Tarkoittaako tämä sitä, että esimerkiksi vaativa vauva tulee varttuessaan kärsimään ahdistuneisuushäiriöstä? Selvästikään ei. Emme voi tehdä näin ratkaisevia korrelaatioita. Tiettyjen temperamenttimallien ja sen riskin välillä, että ihminen kärsii tietystä ajattelumallista, jota leimaa huoli, ahdistus tai paniikkikohtaukset, on kuitenkin löydetty yhteys.

Tutkijat kutsuvat tätä ilmiötä “emotionaaliseksi yliaktivoinniksi” – ominaisuudeksi, jonka voimme nähdä lapsilla jo ensimmäisen elinvuoden aikana ja joka määrittää monissa tapauksissa lapsen käyttäytymisen ajan myötä. Sukelletaanpa näihin tieteellisiin löytöihin tarkemmin.

Mitä lapsen temperamentti tarkoittaa?

Muutama kuukausi sitten Marylandin yliopiston tutkijat julkaisivat tutkimuksen, jossa pyrittiin ymmärtämään, milloin ahdistuksen ensimmäiset oireet ilmenevät. Tämän työn on ohjannut tohtori Alva Tang ja tutkimuksen tuloksista voidaan päätellä, että hieman yli vuoden ikäinen vauva osoittaa jo erityistä temperamenttista tyyliä, joka voi paljastaa mielenkiintoisia faktoja.

Näiden temperamenttisten tyylien pohjalta voidaan jo ennakoida, onko kyseisen lapsen todennäköisyys kärsiä tietyistä psykopatologioista, kuten ahdistuksesta, stressistä, masennuksesta, normaalia suurempi vai pienempi. Ennen kuin tutkimme tätä tarkemmin, on suositeltavaa tehdä aivan ensimmäiseksi kaikille selväksi, mitä lapsen temperamentti tarkoittaa. Katsotaanpa sitä alta tarkemmin.

Temperamentin ja luonteen ero

Temperamentti liittyy kunkin yksilön biologiseen ja erityisesti synnynnäiseen emotionaaliseen alttiuteen. Se viittaa pohjimmiltaan siihen, miten reagoimme ympärillä olevaan ihmisiin, tilanteisiin, tapahtumiin ja asioihin. Se on siis synnynnäinen ulottuvuus, joka tulee mukanamme syntymässä ja jonka piirteitä voidaan havaita jokaisessa vauvassa. Riittää, että seuraamme miten lapsi toimii ja reagoi ympäristöönsä.

Toisaalta taas luonne eroaa tästä geneettisestä ja perinnöllisestä komponentista, ja liittyy pikemminkin sosiokulttuuriseen oppimiseen ja omaan kokemukseen. Mielenkiintoista tässä on se, että tällä viimeksi mainitulla ominaisuudella on suurempi merkitys, sillä luonne voi hallita temperamenttia, ja koska luonne dominoi temperamenttia, luonne on myös se, joka voi muokata temperamenttia sopeutumaan paljon paremmin ympäristöön.

Jälkimmäisellä on siis suuri merkitys. Näin ollen, vaikka Marylandin yliopiston tutkimus on huomauttanut meille, että ahdistuksen juuret näkyvät jo 14 kuukauden ikäinen lapsilla heidän temperamenttinsa vuoksi, voimme aina kasvattaa ja kouluttaa lapsia paremmin tarjoten heille sellaisia strategioita, joiden avulla lapsi itse kehittää luonnetta, joka omaa hyviä emotionaalisia taitoja.

Ahdistuksen juuret näkyvät jo 14 kuukauden ikäisillä lapsilla

Tähän tutkimukseen osallistuneet tutkijat halusivat ymmärtää, missä vaiheessa yksilö voi jo osoittaa ensimmäisiä oireita “emotionaalisesta ylireaktiivisuudesta”. Mutta mitä tällä tarkoitamme?

Totuus on se, että tällä ilmiöllä viitataan sarjaan erilaisia ulottuvuuksia, jotka voimme vaikuttaa monista meistä varsin tutuilta. Näitä ulottuvuuksia ovat esimerkiksi jatkuva huoli, paniikkikohtaukset, turvattomuuden tunne, pelko tulla tuomituksi, sellaisten asioiden ja tapahtumien ennakointi, joita ei ole vielä edes tapahtunut, negatiivisuus, fataalisuus ja niin edelleen.

Ahdistuneisuushäiriöt ovat yhä yleisempi ilmiö ja tila, jota myös usein edeltää masennus tai joka esiintyy yhdessä masennuksen kanssa. Kun otetaan huomioon ahdistuneisuushäiriöiden vaikutus, oli siis ratkaisevaa ymmärtää hieman paremmin niiden laukaisijoita ja alkuperää. Näin ollen tosiasia, joka havaittiin tässä 30 vuotta kestäneessä tutkimuksessa, on ollut se, että ahdistuksen juuret näkyvät jo 14 kuukauden ikäisillä lapsilla.

Estynyt temperamentti ja ahdistunut lapsi

Tähän päivään mennessä meillä on ollut ulottuvissamme vain vähän tieteellistä dokumentaatiota lasten temperamentista ja sen suhteesta aikuisuuden persoonallisuuteen. Nyt kuitenkin tiedämme, että “käyttäytymisen eston” määrittämä temperamentti ennustaa ahdistuneisuus- ja masennuhäiriöiden alkamista aikuisena.

Tiedot voivat tuntua ratkaisevilta, mutta on mielenkiintoista ymmärtää hieman enemmän sitä, mistä tämä temperamenttinen tyyli ja erityisesti käyttäytymisen esto koostuvat.

• Vauva voi pelätä suuresti kaikkea uutta, olivat ne sitten uusia leluja tai arkipäiväisiä esineitä.
• Lisäksi nämä vauvat suhtautuvat erittäin huonosti kaikkiin muutoksiin, olivat ne sitten miten hienovaraisia tahansa.
• He eivät siedä muiden aikuisten kuin vanhempiensa seuraa.
• Toisaalta, vaikka ahdistuksen juuret näkyvät jo 14 kuukauden ikäisillä lapsilla, kahden tai kolmen vuoden iästä lähtien nämä oireet voivat olla voimakkaampia. Tässä iässä esimerkiksi psyykkisten häiriöiden oireileminen fyysisinä oireina on yleistä: lapsella voi alkaa esiintyä päänsärkyä, vatsavaivoja, ripulia jne.
• Kun lapsi kasvaa ja alkaa kommunikoida, hänen päättelynsä on täynnä epäilyksiä ja pelkoja. “Jos menen kouluun, kaikki nauravat minulle” tai “mitä tapahtuu, jos äiti ja isä kuolevat?”
• Välttelevä käyttäytyminen on myös yleistä, kuten kouluun menemisen pelko, pelko oppia ajamaan pyörällä, pelko oppia uimaan… Ahdistuneet lapset ovat myös lapsia, jotka hakeutuvat nukkumaan vanhempiensa sänkyyn usein.

Jos ahdistuksen juuret näkyvät jo 14 kuukauden ikäisillä, miten ahdistunutta vauvaa tulee kasvattaa?

Tiedämme, että ahdistuksen juuret näkyvät jo 14 kuukauden ikäisillä lapsilla. Mitä meidän tulisi tehdä silloin, jos näemme, että vauva osoittaa käyttäytymisen estoon viittaavaa temperamenttia?

• Esimerkiksi rutiinit ovat olennainen avaintekijä turvallisuuden tunteen tarjoamiseksi jokaiselle vauvalle.
• Terveen kiintymyksen kehittyminen, jossa lapsi tuntee koko ajan, että hänestä välitetään ja häntä arvostetaan, on asia, jolle ei voi antaa liian suurta painoarvoa.
• Välttelevään käyttäytymiseen ja pelkoihin on puututtava heti, kun lapsi alkaa osoittamaan niitä. Tällaisen käytöksen ja siitä johtuvien seurausten välttämiseksi lapsen emotionaalinen kasvatus on takuuvarma tie menestykseen.

Lapsen on järkeistettävä pelkonsa, ymmärrettävä tunteensa ja hallittava niitä tukahduttaakseen sellaiset huolet ja ajatukset, joissa ei ole mitään järkeä. Jotta tässä tehtävässä onnistuttaisiin, se vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, koska tulevan aikuisen luonteen mukauttaminen vaatii sen, että tämän päivänä lapseen istutetaan arvokkaita itseluottamuksen, itsetunnon ja henkilökohtaisen turvallisuuden tunteen siemenet.