”Aivot voivat tehdä meidät sairaiksi”, sanoo Suzanne O’Sullivan

30.11.2019
Kun sanotaan, että "aivot voivat tehdä meidät sairaiksi", viitataan tällä siihen tosiasiaan, että monet elimelliset sairaudet ovat peräisin ratkaisemattomista psyykkisistä ongelmista.

Tohtori Suzanne O’Sullivan on kuuluisa irlantilainen neurologi ja kirjan It’s All in Your Head kirjoittaja. Tässä kirjassa hän vaaliikin ajatusta siitä, että ”aivot voivat tehdä meidät sairaiksi”. Tällä viitataan vielä tuntemattomaan psykosomaattisten sairauksien maailmaan.

Psykosomaattiset sairaudet ovat olleet tiedossa jo kauan aikaa, mutta vielä 2000-luvullakin ne herättävät kysymyksiä ja aiheuttavat paljon väärinkäsityksiä. Monet ajattelevat niitä ikään kuin ne olisivat simulaatioita. He eivät ole tietoisia siitä, kuten O’Sullivan on huomauttanut, että aivot voivat tehdä meidät sairaiksi.

Psykosomaattiset sairaudet eivät ole valheellisia sairauksia. Psykosomaattisissa sairauksissa oireet kuitenkin laukeavat jonkin psyykkisen tekijän johdosta.

Siksi psykosomaattinen jalkakipu on täysin totta, vaikka itse ongelma ei löydy jaloista. Ihminen, joka kärsii tästä kivusta, kärsii siitä todellisesti, aivan kuin raajoissa olisi oikeita vaurioita. Totuus on kuitenkin se, että kipu ei johdu fyysisestä syystä, vaan psyykkisestä tilasta. Siksi voimmekin vakuuttaa, että aivot voivat tehdä meidät sairaiksi.

“Yhdeksästäkymmenestä sairaudesta viisikymmentä johtuu syyllisyydestä ja neljäkymmentä tietämättömyydestä.”

-Paolo Mantegazza-

Sanonta "aivot voivat tehdä meidät sairaiksi" juontuu siitä tosiasiasta, että monet elimelliset sairaudet johtuvat todellisuudessa ratkaisemattomista psyykkisistä häiriöistä

Psykosomaattisuus

O’Sullivan muistuttaa, että kaikki tunteet aiheuttavat fyysisiä muutoksia. Esimerkkinä voisi olla se tunne, mitä tunnemme rakkaan ihmisen läsnäollessa – toisin sanoen ”perhosia vatsassa”. Se on fyysinen tuntemus, joka on lähtöisin tunteistamme. Sama tapahtuu esimerkiksi silloin, kun puhumme julkisesti. Sydän lyö voimakkaammin ja jalat tärisevät.

Näissä esimerkeissä kukaan ei kyseenalaista tunteiden ja fyysisten ilmenemismuotojen välistä yhteyttä. Sen sijaan psykosomaattisista sairauksista puhuttaessa ongelmia ilmenee. Monet ajattelevat, että pelko voi aiheuttaa vapinaa jaloissa, mutta he kieltäytyvät tunnustamasta, että sama pelko voi aiheuttaa tietyissä olosuhteissa vielä vakavampia oireita.

Se on ristiriita, johon myös monet lääkärit ovat kaatuneet. On olemassa vahva perinne, joka johtaa mielen erottamiseen kehosta, jolloin mielen ilmiöitä pidetään ”fiktiona” ja fyysisiä ilmiöitä ”todellisina”. Jos nämä kaksi kenttää erotettaisiin toisistaan, emme tuntisi vatsassa perhosia tai vilunväristyksiä tilanteissa, joilla on suuri tunnekuormitus.

“Aivot voivat tehdä meidät sairaiksi”

Itse Suzanne O’Sullivanille oli yllättävää nähdä, että aivot voivat tehdä meidät sairaiksi. Lääketieteellisen uransa alussa neurologina hän vastaanotti potilaita, joilla oli vakavia oireita.

O’Sullivanilla oli esimerkiksi monia potilaita, jotka saivat epilepsiakohtauksia. Tutkiessaan hän kuitenkin huomasi, että potilailla ei ollut neurologista syytä kohtausten selittämiseksi.

O’Sullivan kysyi usein itseltään, teeskentelivätkö nämä potilaat kohtauksiaan. Ajan myötä hän kuitenkin huomasi, että totuus oli aivan toinen. Nämä ihmiset todellakin kärsivät kouristuskohtauksista ​​ja epilepsiasta, aivan kuten nekin potilaat, joiden kohtausten takaa oli mahdollista tunnistaa jokin neurologinen syy.

Näin O’Sullivan ymmärsi, että aivot voivat tehdä meidät sairaiksi, eli toisin sanoen, toisinaan oireellisen kuvan syy löytyy mielestä eikä ruumiista. Taudin oireet ovat pohjimmiltaan samat, mutta oireiden takana olevat alkuperät poikkeavat ja näin ollen myös suositellut interventiomenetelmät ovat erilaiset.

Meillä on tapana erottaa mieli kehosta, jolloin mielen ilmiöitä pidetään "fiktiona" ja fyysisiä ilmiöitä "todellisina"

Laajalle levinnyt ongelma

O’Sullivan kertoo, että monet hänen potilaistaan ​​olivat pettyneitä, jopa järkyttyneitä, kun lääkäri kertoi heille, että heidän ongelmansa oli psykosomaattinen. He pyysivät toistamaan kokeita tai hakivat toista mielipidettä. Jotenkin tämän olisi pitänyt olla heille hyvä uutinen, mutta näin ei ollut. Monissa tapauksissa he kokivat, että heitä pidettiin ”hulluina”.

Tässä mielessä näyttää siltä, ​​että emme ole niinkään taitavia tunnistamaan tunneperäisiä oireita, mutta päinvastoin olemme mestareita niiden peittämisessä tai niiden siirtämisessä sivuun. Tällä tapaa paha olo palaa usein takaisin fyysisen oireen muodossa, joka on monessa tapauksessa psykosomaattinen komento. Näin diagnoosia laadittaessa kyseisen henkilön on tunnistettava se tosiasia, minkä hän aikaisemmin oli päättänyt sivuuttaa. Monet eivät kuitenkaan ole tähän valmiita tai käyttäytyvät skeptisesti tilanteen edessä.

Maailman terveysjärjestö WHO on laatinut tutkimuksen, jonka mukaan joka viidennellä ihmisellä on vähintään kuusi fyysistä oiretta, jota ei voida selittää elimellisellä vauriolla. Toisin sanoen heillä on psykosomaattisia ongelmia. Toinen tutkimus on osoittanut, että sairaalahoitoa saaneista potilaista vähintään 30 % vastaa psykosomaattisten sairauksien tapauksia.

Monissa tapauksissa ongelma on edelleen monien potilaiden vastarinnassa hyväksyä diagnoosia; heidän pelkonsa siitä, että oireiden takana on jokin elimellinen syy, joka on jätetty huomiotta, tai motivaatio intervention yksinkertaistamiselle siirtämällä vastuu lääkitykselle tai kirurgisille toimenpiteille, ovat kaksi tämän vastarinnan pääasiallista rakentajaa. Toisaalta tämä on myös ongelma, sillä somatisaation ja sen oireita aiheuttaneen syyn hoitamiseksi potilaan aktiivinen osallistuminen on välttämätöntä.

Joka tapauksessa heidän kärsimyksensä on todellista, ja siksi velvollisuutemme yhteiskuntana on jatkaa alan tutkimuksia samaan aikaan, kun hajotamme monia psykosomaattisten ongelmien ympärille kasvaneita myyttejä. Koska kyllä, ”aivot voivat tehdä meidät sairaiksi”.

Bornhauser, N., & Csef, H. (2005). Nuevas enfermedades ¿del alma?: Reflexiones psicosomáticas a propósito de algunas analogías estructurales entre síndrome de fatiga crónica, fibromialgia y sensitividad química múltiple. Revista chilena de neuro-psiquiatría, 43(1), 41-50.