8 kehityksen vaihetta Erik Eriksonin mukaan

Erik Erikson oli yhdysvaltalainen psykoanalyytikko, joka kehitti laajasti hyväksytyn teorian persoonallisuuden kehittymisestä.

Me kaikki käymme läpi kriisejä elämämme aikana, ja totumme näkemään ne jonakin negatiivisena. Mutta Erik Eriksonille kriisit olivat välttämättömiä prosesseja jotka ajavat evoluutiota ja muutosta. Nämä tilanteet auttavat meitä nousemaan tilanteiden yläpuolelle, kasvamaan ja oppimaan lisää itsestämme. Erik Erikson uskoi, että elämän matka on tehty kahdeksasta vaiheesta tai kierrosta, joista jokainen on merkitty tietyllä konfliktilla.

20-vuotiaana jokaisen täytyy kohdata se mitä Jumala antoi heille, 40-vuotiaana mitä elämä antoi heille, ja 60-vuotiaana he kohtaavat sen minkä he ansaitsivat.”

-Albert Schweitzer-

Hän sanoi, että ihmiset ovat jatkuvassa muutoksessa ja hankkivat jatkuvasti uutta tietoa ja kokemuksia elämässään. Ellei näin olisi, jäisimme jumiin johonkin kehityksemme vaiheeseen. Jotkut ihmiset kieltäytyvät kypsymästä, samalla kun toiset on tuomittu kasvamaan isoiksi ennen aikojaan. Tämä riippuu pääasiassa ympäristöstä jossa he kasvavat.

Eriksonin kehityksen vaiheet

Nämä ovat kehityksen kahdeksan vaihetta Erik Eriksonin mukaan:

1. Perusluottamus / perusturvattomuus (0-1 vuotta)

Vastasyntyneet muodostavat riippuvuussuhteen erityisesti äitiensä kanssa. Äitinsä kanssa heidän tarpeensa ovat täysin tyydytetyt. Tällainen huolenpito takaa hitaasti sen, että he oppivat ja kehittävät luottamuksen, kunhan heidän perustarpeista huolehditaan jatkuvasti.

Kun heidän aistinsa kehittyvät, he alkavat tunnistamaan ympäristönsä tutuksi. Sitten he alkavat seikkailla ulospäin, ja heidän ensimmäinen suuri saavutuksensa on olla tuntematta ahdistusta kun äiti on poissa, eli hylkäämisen pelosta ylipääseminen. Muussa tapauksessa heistä kasvaa skeptisiä ja epäluottavaisia.

2. Itsenäisyys / häpeä (1-3 vuotta)

Tämän vaiheen aikana lapsi kehittää autonomian liikkumalla yhdestä paikasta toiseen. Taakse jättäytyminen ja itkeminen on heille tapa yrittää saada mitä he haluavat. Jos ympäristö ei täysin vastaa siihen mitä lapsi tarvitsee, hän alkaa epäillä itseään ja pelkää aloitteen tekoa.

Lapsen häpeä tulee ilmaistuksi haluna olla näkymättömissä, piilottaa kasvunsa, kiukutteluna ja itkemisenä, tai muina ilmaisuina psyykkisestä ylikuormituksesta. Ulkopuolinen kontrolli tulisi olla luja ja rauhoittava, jotta he voivat kehittää autonomiaansa.

3. Aloitteellisuus / syyllisyys (3-6 vuotta)

Jos jokin erottuu tästä vaiheesta, se on lapsen aloitteellisuus. Erityisesti leikkiessään he löytävät mitä erityisimpiä rooleja ja täyttävät ne. Lapsen täytyy tunnistaa ja heijastaa omaa rooliaan maailmaan. Aloitteellisuus tässä iässä tarkoittaa heidän oman roolinsa suunnittelua, jonka he sitten toteuttavat.

Kilpailu ja kateellisuus myös ilmaantuvat tässä vaiheessa. Lapsi haluaa tulla kohdelluksi jonakin erityisenä, ja he torjuvat äidin kohdistaessa huomiota johonkin toiseen. Jos he eivät saa suhteellisen etuoikeutettua kohtelua, he tuntevat syyllisyyttä ja ahdistusta.

4. Ahkeruus / alemmuus (6 vuotta – nuoruusikä)

Tänä aikana lapsi aloittaa koulunkäynnin. Huolimatta siitä tunteeko hän itsensä tyytyväiseksi vai tyytymättömäksi sen kanssa, lapsi alkaa tunnistaa mitä hän tekee tässä ympäristössä. Hän on tilanteessa jossa hän voi saada uutta tietoa ja kykyjä, toisin sanoen, tulla tuottavaksi.

Kulttuurimme on kehittänyt pitkälle erikoistuneita rooleja joka on tehnyt yhteiskunnastamme monimutkaisemman ja se rajoittaa henkilökohtaista aloitteellisuutta. Riskinä tässä vaiheessa on, että jos lapsi ei saa tarpeeksi tunnustusta, hän alkaa tuntea itsensä riittämättömäksi, mikä voi johtaa alemmuuden tunteisiin.

5. Identiteetti / roolien hajaannus (nuoruusikä)

Tätä vaihetta luonnehditaan kaudeksi jolloin he alkavat epäillä kaikkea sitä johon he joskus uskoivat, tarkoittaen kaikkea tietoa, kykyjä ja kokemuksia jotka he ovat tähän mennessä keränneet. Tämä johtuu kaikista biologisista muutoksista heidän kehossaan ja siitä persoonallisuuskriisistä jonka tämä aiheuttaa.

Nuoret murehtivat imagostaan ja punnitsevat jatkuvia taisteluita siitä mitä he ovat olleet ja mitä he tulevat olemaan lähitulevaisuudessa. He ovat hämmentyneitä identiteetistään, ja heistä tulee idealistisia ja erittäin alttiita vaikutuksille. Jos he kulkevat tämän vaiheen yli oikealla tavalla, he kykenevät muodostamaan vakaan persoonallisuuden. Jos näin ei käy, he yrittävät olla jotakin mitä he eivät ole.

6. Läheisyys / eristäytyminen

Tämä vaihe tulee kun nuori aikuinen on tilanteessa, jossa hänen tulisi tehdä ammatillisia, tunteellisia tai poliittisia sitoumuksia, samalla kun he uhraavat jotakin tämän vuoksi. Jos he eivät kykene luomaan näitä siteitä maailman kanssa ilman pelkoa, he ovat vaarassa kokea eristäytymisen.

Tämä on vaihe jossa päätökset ja haasteet auttavat heitä saavuttamaan tasapainon. Tämä on myös vaihe jolloin heidän käsityksensä työstä, ystävyydestä ja perheestä vahvistuvat. Periaatteessa he ottavat selkeän askeleen kohti aikuisuutta tässä vaiheessa.

7. Tuottavuus / pysähtyneisyys

Erikson määritteli tuottavuuden haluna myöhemmällä iällä asettaa perusteita ja opastaa tulevia sukupolvia. Kun tätä ei tapahdu, henkilökohtaisen pysähtyneisyyden prosessi alkaa ja siihen liittyy tunne seuraavan vaiheen ylityksen puuttumisesta, siitä ettei heillä ole mitään vaikutusta tulevaisuuteen.

8. Minän eheys / epätoivo

Viimeinen elämänvaihe voi olla joko rauhallinen ja seesteinen, tai täynnä ahdistusta ja levottomuutta. Se kaikki riippuu siitä kuinka olemme ratkaisseet edelliset vaiheet. Vanhana ihmisen tulisi pystyä tekemään viisas arvio elämästään, jossa todellisuuden tunnistaminen ja maailman ymmärtäminen ottavat etusijan.

Koemme eheyttä tässä vaiheessa jos pystymme yhdistämään pohtimisen kokemuksiimme. Jos meillä on mitään ratkaisemattomia konflikteja tai vaiheita joista emme koskaan päässeet yli, yleensä kehitämme syvän sairauden, kärsimyksen ja kuolemanpelon.