7 vinkkiä kapinallisten teinien vanhemmille
Nuoruus on tärkeä vaihe yksilön kasvussa ja vaihe, jossa meidän identiteettimme perusta sijaitsee. Monet perheet eivät hyväksy itsenäistymiseen johtavaa nuoruusprosessia, tai he tekevät sen vastentahtoisesti. He pitävät lapsiaan yhä vain lapsina, ja tällöin heistä voi tulla kapinallisia teinejä.
Mutta teinien on tapana uskoa olevansa kykeneväisiä tai aloitekykyisiä ja he luovat “irtonaisen perheen”. Tämä on väistämätön pysähdys tiellä kohti itsenäistymistä (Lamas 2007). Toisinaan tuo tie voi olla hyvin kivinen ja halu itsenäistyä voi muuttua kapinaksi.
Suurin osa nuorten ja heidän perheidensä konflikteista alkaa tässä asiayhteydessä. Näiden vuosien aikana nuoret usein syyttävät perheenjäseniään omasta epämukavasta olostaan. Heistä tulee turhautuneita ja heidän on vaikea samaistua älyllisesti muihin ihmisiin.
Siitä syystä on tärkeää, että perhe auttaa teiniä löytämään oman paikkansa elämässään. Heidän pitäisi auttaa nuoria löytämään tehokkaita toimintatapoja, jotka saavat heidät parantamaan suhteitaan ulkopuolisen maailman kanssa. Toisinaan aikuiset unohtavat, että nuoret teinit säilyttävät yhä monia lapsuuden ominaisuuksiaan yrittäessään olla vuorovaikutuksessa lisääntyvän monimutkaisissa tilanteissa. Emme kuitenkaan voi kohdella heitä kuin lapsia ja juuri siinä piileekin sen vaikeus.
Ole mukana lapsesi elämässä
Toimintatapojen tutkiminen itsenäisesti on mielenkiintoista ja johtaa nuorten outoon käyttäytymiseen. He yrittävät löytää paikkansa maailmassa, joka alkaa vähitellen avautua heille. Älä unohda, että tässä vaiheessa heiltä puuttuu yhä tieto toimia ulkoisen ympäristön kanssa. He tuntevat usein olevansa hukassa, mutta he eivät pyydä apua, koska se vaarantaisi heidän itsenäisyytensä, jonka he yrittävät niin kovasti saavuttaa.
Lapset saattavat omaksua perheen käyttämiä toimintatapoja ja tulla “esivalmiiksi” nuoriksi, tai he saattavat poiketa huomattavasti siitä mitä heille on opetettu ja etsiä oman identiteettinsä. Perheen mukana oleminen tässä prosessissa on elintärkeää, jotta nuoret pystyvät ottamaan nämä askeleet lapsuudesta aikuisuuteen. Jos perhe ei ole halukas osallistumaan tähän prosessiin, ei mene kauaakaan kun teinissä näkyy taipumusta kapinallisuuteen.
“Ei ole olemassa ongelmanuoria; he ovat lapsia, jotka kasvoivat kärsien.”
Perherakenne ja nuoruus
Kuvataksemme perherakenteen vaikutusta nuorten ongelmien alkamiseen ja jatkumiseen, käytämme usein Fishmanin kuvailua kapinallisista nuorista (Lamas 2007). Kapinalliset nuoret kasvavat perherakenteessa, jolle on ominaista rajoitukset ja esteet. Tämä on selvää perheissä, joissa perheenjäsenet ovat läheisiä toistensa kanssa.
Tällaisessa perhetyypissä kaikki tuntevat kaikki. Henkilökohtaiset rajat tarkoittavat usein sitä, että nämä perheet noudattavat ulkopuolelta tulevia neuvoja. Tälle perherakenteelle tyypillinen vähäinen hierarkia vain pahentaa ongelmia ja lapsista tulee vahvoja perheenjäseniä.
Toisinaan teinit reagoivat turhautumiseen suurella raivolla ja luovat täynnä intohimoa, välitöntä ihastusta, mustasukkaisuutta ja eroja olevia suhteita ikäkavereidensa ja kumppaninsa kanssa, ja niitä seuraa usein mahtava sovinto. Tämä turhautuneisuuden sietämättömyys voi saada aikaan kapinallisia ja riitaisia teinejä.
Useissa oppiteorioissa, varsinkin käytösopissa, todetaan, että paras tapa terveiden ja toiminnallisten nuorten kasvattamiseksi on saavutuksia sisältävä lapsuus, jossa on myös haasteita ja turhautuneisuutta. Jos emme koskaan anna lapsemme turhautua siitä, kun he eivät saavuta tiettyjä tavoitteita, kasvatamme heistä itsekkäitä hirviöitä. He uskovat, että heillä on oikeus saada kaikki vain siksi, että he ovat sellaisia kuin ovat. Tämä voi toisinaan luoda kapinallisia teinejä.
Enempi ei ole parempi
Tällaista vanhemmuutta esiintyy lisääntyvässä määrin ydinperheessä. Luulemme, että jos annamme lasten saada kaiken, olemme parempia vanhempia, mutta se ei ole totta. Jos kasvatamme lapsemme kulttuurissa, jossa teemme kaiken heidän puolestaan, he eivät tule nuoruuden kohdatessaan ymmärtämään heille asetettuja uusia vaatimuksia ja heistä saattaa tulla ongelmallisia nuoria ja tyranneja.
“Nuorilla ihmisillä on aina ollut sama ongelma; kuinka olla kapinallinen ja kuuliainen samaan aikaan.”
-Quentin Crisp-
Siteen luominen lapsiin
Tämän osan tavoitteena yhdessä seitsemän kohta antamamme vinkin kanssa ei ole tarjota sinulle jonkinlaista “asiantuntijan neuvoa”. Se on ennemminkin tapa rohkaista vanhempia yhdistymään ja löytämään tapa luoda side lastensa ja teiniensä kanssa. Kaikki vinkit eivät kuitenkaan koske samaa perhettä tai samaa nuorta, tai samaa teiniä ja samaa perhettä joka kerta. Sen takia sinun tulee pohtia parhaita tapoja, joilla voit käyttää näitä neuvoja henkilökohtaisessa tilanteessasi.
Ensinnäkin jos meillä on positiivinen suhde nuoren poikamme tai tyttäremme kanssa, on meidän helpompi vaikuttaa häneen positiivisesti. Tämä vaikutus voi myös olla negatiivinen, mikäli emme toimi oikealla tavalla. Muista myös, että jos sinulla ei ole tällaista suhdetta, ei ole koskaan liian myöhäistä yrittää luoda sellaista. Sen tehdäksesi on tärkeää tuntea lapsen ominaispiirteet ja mielenkiinnon kohteet. Siten pystymme olemaan yhteydessä hänen kanssaan. Yksinkertaisesti sanottuna meidän täytyy kävellä hänen maailmaansa ja ymmärtää kuinka tuo maailma toimii.
7 vinkkiä avuksesi
Tarkastellaan näitä 7 yleistä neuvoa, jotka voivat auttaa meitä käsittelemään kapinallisia teinejä:
- Luo rajat. Yhdessä eläminen perheessä vaatii sääntöjä, joita tulee kunnioittaa. On myös tärkeää, että lapsi tietää mitä seurauksia niiden sääntöjen tottelemattomuudella on.
- Panosta aikaa ja energiaa lapsen kasvatuksen parantamiseksi. Sillä tavalla ongelmallisten tilanteiden ratkaisemisen mahdollisuus kasvaa huomattavasti.
- Ole jämäkkä päätösten tekemisessä ja varmista, että toimit itse sanojesi mukaisesti. Meidän täytyy näyttää esimerkkiä ja antaa lapselle mahdollisuus seurata sitä.
- Välttele vertailua. Jatkuva vertailu sisaruksiin tai ystäviin voi vahingoittaa lapsen käsitystä itsestään ja tehdä hänestä uhmakkaan sen takia.
- Välttele turhaa painetta. Teineillä täytyy olla omat tavoitteensa. Aikuisten tulee myötäillä heidän valintojaan, mutta heidän ei pidä painostaa teinejä täyttämään tavoitteet, joita he eivät itse nuorina pystyneet täyttämään.
- Hyväksy, että lapsi ei ole täydellinen. Jos lapsi tekee virheen, hänen pitäisi hyväksyä sen seuraukset, vaikka se satuttaisikin sinua ja tunnet velvollisuutta suojella häntä.
- Ole rehellinen lapselle. Rehellisyys on apuväline, jota emme yleensä käytä paljon lasten kanssa. Perhesuhteet ovat niin hierarkisia, että toisinaan sivuutamme kaikista tehokkaimmat tekniikat teinien lähestymiseksi.
Vietä “vain” aikaa teinin kanssa
Yhteenvetona haluamme sanoa, että nuoret ovat melkein samanaikaisesti sekä epäluotettavia ja naiiveja, toiveikkaita ja apaattisia, avoimia ja sulkeutuneita että harkitsevaisia ja riskejä ottavia. Monet teinit ovat erittäin ristiriitaisia ja monivivahteisia – siitä syystä he hämmentävät meitä niin paljon.
Suurin osa heistä on huolissaan omasta sosiaalisesta kuvastaan. He näyttävät sen joko suoraan tai yrittävät esittää, että he eivät välitä siitä mitä muut ajattelevat. He arvostavat apuamme, mutta eniten he arvostavat luottamusta ja mahdollisuutta tehdä virheitä. Kaiken tämän huomioon ottaen heidän ymmärtäminen tai heistä huolehtiminen ei ole yhtä tärkeää kuin heidän kanssaan “vain” oleminen.
Nuoruuden aikana lasten opettaminen vaikuttaa olevan erittäin vaikeaa, mutta jos teet sen hyvin, opetuksesi tulevat kestämään koko heidän elämän ajan.
Kaikki lainatut lähteet tarkistettiin perusteellisesti tiimimme toimesta varmistaaksemme niiden laadun, luotettavuuden, ajantasaisuuden ja pätevyyden. Tämän artikkelin bibliografia katsottiin luotettavaksi ja akateemisesti tai tieteellisesti tarkaksi.
Barkley, R. A., & Benton, C. M. (2000). Hijos desafiantes y rebeldes: consejos para recuperar el afecto y lograr una mejor relación con su hijo (Vol. 48). Grupo Planeta (GBS).
Céspedes, A. (2007). Niños con pataleta, adolescentes desafiantes. Cómo manejar los trastornos de conductas en los hijos (5a ed.). Santiago de Chile: Unlimited SA.
González Barrón, R., Montoya Castilla, I., Casullo, M. M., & Bernabéu Verdú, J. (2002). Relación entre estilos y estrategias de afrontamiento y bienestar psicológico en adolescentes. Psicothema, 14(2).
Lamas, C. (2007). Para comprender la adolescencia problemática. Revista Redes, 18, 63-85.
Quiroga, S., Paradiso, L., Cryan, G., Auguste, L., & Zaga, D. (2004). Abordaje terapéutico para adolescentes tempranos con conductas perturbadoras: Trastorno Negativista Desafiante y Trastorno Disocial. In XI Jornadas de Investigación. Facultad de Psicología-Universidad de Buenos Aires.
Quiroga, S. E., & Cryan, G. (2007). Manifestaciones de la violencia en adolescentes de alto riesgo. In XIV Jornadas de Investigación y Tercer Encuentro de Investigadores en Psicología del Mercosur. Facultad de Psicología-Universidad de Buenos Aires.
Rizo Ruiz, A. B. (2014). Intervención cognitivo-conductual en un caso de trastorno negativista desafiante en una adolescente. Revista de Psicología Clínica con Niños y Adolescentes, 1(1).
Selekman, M. (1996). Abrir caminos para el cambio: soluciones de terapia breve para adolescentes con problemas. Editorial GEDISA.