7 tärkeää oppia Walter Risolta

Olin 17-vuotias, kun kohtasin ensimmäistä kertaa Walter Rison. Kävin tuolloin läpi vaikeaa vaihetta rakkauselämässäni ja Rison kirja The Limits of Love (“Rakkauden rajat”) osui käsiini. Kirjan lukeminen auttoi avaamaan silmäni monille henkilökohtaisen elämäni ongelmille ja kaikille niille lukemattomille virheille, joita jatkuvasti tein sekä itseni että kumppanini suhteen.

Olin omaksunut kaikki yhteiskunnan ja median ajatukset hyperromanttisuudesta, mutta nykyisin ymmärrän että tällaiset ideaalit ja ajatukset aiheuttavat pelkkää kärsimystä.

“Jos et pysty rakastamaan minua siten kuten ansaitsen, lähde. Joku muu osuu tielleni ja hän nauttii siitä, kuka olen.”

-Walter Riso-

Walter Riso on kuuluisa kirjailija ja kliininen psykologi, joka erikoistuu kognitiiviseen psykologiaan. Riso toimii kouluttajana ja terapeuttien valmentajana.

Luettuani Rison kyseisen kirjan kiinnostuin hänen muista töistään – hänellä on noin 20 julkaistua teosta – ja vielä tänäänkin hän on yksi niistä kirjailijoista, joilla on ollut suurin vaikutus elämääni. Tässä artikkelissa yritän tiivistää Rison tärkeimmät opetukset elämästä ja jaan kanssasi ne opit, jotka ovat koskettaneet minua eniten henkilökohtaisella ja ammattillisella tasolla.

Kiintymyksen vaarat

Walter Riso opettaa lukijoilleen, että ylenpalttinen kiintyminen on pakkomielteinen yhteys toiseen ihmiseen tai johonkin asiaan. Kun kiinnymme, meillä on tapana uskoa, että toinen ihminen tai asia tekee meidät täydellisen onnelliseksi, antaa meille turvaa ja tuo merkityksen elämäämme.

Todellisuudessa tämä ei pidä paikkaansa, sillä ajatus perustuu hyperromantiikkaan. Hyperromanttinen ajattelu voi johtaa siihen, että ihminen kehittää patologisen mustasukkaisuuden piirteen, tulee toisesta emotionaalisesti riippuvaiseksi ja oma persoonallisuus katoaa.

On monta merkkiä siitä, että olemme kiintyneet epäterveellisesti ihmiseen tai asiaan:

• Intohimosi asiaa tai ihmistä kohtaan on kyltymätön. Et saa koskaan tarpeeksesi ja tarvitset lisää ja suurempia määriä, näin ollen kärsit myrkyllisestä kiintymyksestä.
• Jos olet menettänyt itsekontrollin: et ole enää kontrollissa itsestäsi ja käyttäytymisestäsi, olet orja sille asialle, johon olet kiintynyt.
• Ilman tätä ihmistä tai asiaa tunnet olosi epämukavaksi ja puutteelliseksi.
• Kun myrkyllinen kiintymys jatkuu pitkään, tajuat että se aiheuttaa sinulle haittaa, mutta et osaa tai halua tehdä asialle mitään.

Oleminen vs. omistaminen

Yksi tärkeimmistä avaimista henkilökohtaiseen kasvuun on tieto siitä, miten voit arvostaa itseäsi sellaisena kuin olet, omien tavoitteidesi, ominaislaatuisuutesi ja periaatteidesi arvostaminen. Älä arvota itseäsi sen mukaan, mitä sinulla on omistuksessasi.

Kun arvostat itseäsi sen perusteella, mitä omistat, asetat oman onnellisuutesi itsesi ulkopuolelle ja tulet siitä riippuvaiseksi. Koet että onni riippuu ulkoisista asioista ja tarvitset aina lisää ja enemmän. Olet enemmän kuin mitä omistat ja olet arvokas pelkästään omana itsenäsi.

Ihanteellinen minä ja todellinen minä

Epävarmuus syntyy ihanteellisen minän ja todellisen minän välimaastossa. Todellinen minä on se ihminen, joka oikeasti olen ja ihanneminä on se versio itsestäni, joka haluan joku päivä olla.

Ongelma tässä on se, että emme näe todellista minäämme kunnolla ja rankaisemme itseämme omiin vikoihimme keskittyen. Emme näe kykyjämme ja hyviä puoliamme. Toisaalta kehitämme epärealistisia ja vaativia tavoitteita itsellemme, jolloin rako todellisen minän ja ihanneminän välillä kasvaa.

Rakkaus vs. pakkomielle

Kun sanot sellaisia lauseita kuten “Ajattelen vain sinua kaiken aikaa,” “Kaikki muistuttaa minua sinusta,” tai “En voi elää ilman sinua,” välität viestiä pakkomielteestä, et rakkaudesta. Kun ihmissuhteessa on pakkomielteistä käytöstä, rakkaus lakkaa toimimasta.

Kumppanin kummankin osapuolen tulee ymmärtää, että heidän täytyy nauttia toistensa seurasta, innostua toisistaan, mutta välttää silti täysi riippuvuus toisesta. Tietty määrä itsenäisyyttä on tervettä ja omasta identiteetistä tulee pitää kiinni kynsin hampain. 

Samanlaisuus luo hyvän pohjan rakkaudelle

Usein ihmiset hokevat, että vastakkaiset asiat viehättävät toisiaan. Että voi ihastua sellaiseen ihmiseen, joka on täysin erilainen kuin itse on. Vaikka tätä tapahtuukin, ei erilaisuudelle välttämättä pysty luomaan pysyvää parisuhdetta. Todellisuudessa ihmiset klikkaavat parhaiten sellaisten kumppanien kanssa, jotka ovat jollain tasolla samanlaisia kuin henkilö itse. Usein antoisimmat parisuhteet perustuvat sille, että kumpikin osapuoli jakaa samanlaisen ajatusmaailman, samat arvot ja saman ominaisluonteen. Pysyvät ihmissuhteet eivät perustu henkilökohtaisille mieltymyksille ja samoille harrastuksille.

Rakastu ensin itseesi

Yhteiskunta opettaa meitä tekemään kompromisseja ja uhrautumaan muiden eteen, huolehtimaan muista ennen itseämme. Riso puolestaan on sitä mieltä, että ihmisen tulisi aina asettaa itsensä elämänsä ykkössijalle.

On opittava harjoittamaan itsensä rakastamista. Itsensä rakastaminen perustuu terveeseen itseluottamukseen, itsensä kiduttamisen ja rankaisemisen välttämiseen, mahdottomien tavoitteiden asettamisen lopettamiseen, positiiviseen omakuvaan, joka perustuu omiin kriteereihimme eikä yhteiskunnan asettamiin, itsensä kehumiseen saavutuksista ja kunnon annoksesta itsetuntemusta.

Yksinolo

Usein ihmisille toitotetaan ajatusta siitä, että vain toinen ihminen voi tehdä meidät täysinäisiksi, että yksin olemme vain osa kokonaisuutta, rikkinäisiä ja puutteellisia. Yksinolo nähdään häpeänä ja joku voi suhtautua kauhulla ajatukseen siitä, että lähtisi yksin kahville tai leffaan. Yksinolo ei kuitenkaan ole pahaksi kenellekään; yksinolo antaa meille mahdollisuuden nauttia omasta seurastamme, kasvattaa uusia ideoita ja olla täysin vapaita.

Yksinolo voi satuttaa vain silloin, jos kuvittelet että henkilökohtaiset saavutuksesi riippuvat kumppanista. Tämä ei pidä paikkansa ollenkaan. On hyvä viettää aikaa omassa seurassasi, myös silloin kun olet parisuhteessa, sillä yksinolo voi olla ihmisen paras ystävä, ei vihollinen. Varaa aikaa omille harrastuksillesi ja puuhille, joihin parisuhteen toinen osapuoli ei ota osaa.