Rakkauden tarkoitus

· 17.3.2016

Joskus rakkaus ei ole sitä, mitä kuvittelemme sen olevan; se ei ole ”tarvitsen sinua”, vaan ”valitsen sinut”. Se on erittäin henkilökohtainen voima, jolla on väliä ainoastaan kahden ihmisen välillä. Tästä syystä meidän tulee muistaa, että rakkaudentäyteisen elämän ylläpitäminen on äärimmäisen vaikea tehtävä, joka riippuu suurilta osin siitä, mitä me siltä vaadimme.

Olemme oppineet ihannoimaan sellaista rakkautta, jota olemme nähneet Disneyn elokuvissa, saippuasarjoissa ja rakkaustarinoissa, kuten Romeossa ja Juliassa. Tämä on ”kuolisin puolestasi” -tyyppistä rakkautta. Todellisuudessa meidän ei kuitenkaan tarvitse kuolla rakkauden puolesta, vaan meidän tulee elää sen takia – meidän tulee viettää elämämme rakastaen toinen toistamme. Meidän tulee rakastaa kumppaniamme sellaisena kuin hän on, ja samaan tapaan tulee meidän myös vastaanottaa rakkautta. Ei tekosyitä, ei kahleita, ja muista: hitaasti, mutta varmasti…

Olemme kaikki oppineet ylistämään ”olipa kerran” -rakkautta ilman, että edes tajuamme, ettei se ole tasapainoista, eikä sillä ole mitään tekemistä tosielämän kanssa. Tämä on elämistä vääristyneen rakkauskäsityksen kanssa, joka saa olomme turhautuneeksi.

“Minkä tahansa suhteen, jossa kahdesta ihmisestä tulee yksi, lopputulos on kaksi puolikasta ihmistä.”
-Wayne W. Dyer-

 

Tarina, jonka jaamme kanssanne tänään, on todellisempi kertomus rakkaudesta. Se ei ole ruusujen reunustama polku, vaan jotakin, jonka puolesta itkemme ja taistelemme. Silti se on jotakin, joka saattaa hämätä meitä tai saada meidät pökerryksiin. Meistä voi tuntua, kuin olisimme eksyneet avomerelle. Rakkaus ei ole absoluuttista onnellisuutta, muttei se myöskään ole kaikkea sitä, mitä me sen kuvittelemme olevan.

”Aion muokata sinua”, sanoi kirves palalle rautaa ja iski siihen kaikella voimallaan. Jokaisella lyönnillä kirves kuitenkin menetti terävyyttään, kunnes hetken päästä se ei pystynyt enää pilkkomaan. Siitä oli tullut täysin tylppä.

”Jätä se minun huolekseni”, vastasi saha, ja iski hampaansa raudan pintaan. Jokainen hammas kuitenkin katosi yksi toisensa jälkeen.

”Minä hoidan homman”, ilmoitti vasara ylimielisesti pilkaten samalla tovereitaan, jotka olivat epäonnistuneet. Muutaman lyönnin jälkeen vasaran varsi kuitenkin irtosi.

”Sopisiko minun yrittää?”, kysyi pieni liekki nöyrästi. Kolme toverusta purskahtivat nauruun, mutta antoivat liekin yrittää, sillä he olivat varmoja, että myös hän tulisi epäonnistumaan. Pieni liekki kuitenkin peitti raudan eikä poistunut hänen luotaan. Liekki hyväili rautaa ja poltti sitä, kunnes siitä tuli pehmeä ja se muotoutui haluttuun muotoon. Pieni liekki onnistui siinä, missä kolme voimakasta työkalua epäonnistuivat.

Tässä maailmassa on olemassa sydämiä, jotka ovat niin vahvoja, että ne kestävät vihaiset iskut, katkeruuden puraisut torjutuksi tulemisen lyönnit. Mutta ihmisen sydän ei kykene vastustamaan rakkautta, sillä rakkaus on vahvin voima tässä maailmassa.

Joskus päädymme tilanteeseen, jossa sydämemme on muuttunut kaikkien taisteluiden johdosta ”rautaiseksi”. Nämä sydämet eivät tarvitse mitään muuta kuin rakkauden tuomaa hellyyttä. Näinä hetkinä saatamme joutua harhaan tai tuhon omaksi, mikäli näemme rakkauden vääristyneellä tavalla.

On sanottu, että ”toisen puoliskon” löytäminen on mahdotonta, tai ainakin erittäin vaikeaa. Mutta totuus on se, ettei maailma koostu ”toisista puoliskoista”. Mikäli lähdet matkaan tarkoituksenasi löytää toinen puolisko, tulet löytämään ainoastaan turhautumista ja tuskaa. Tämä johtuu siitä, että maailma koostuu ”kokonaisista”, ei ”puolikkaista”. Nämä kokonaiset törmäävät sitten toisiinsa ja jatkavat matkaansa yhdessä, vieri vieressä.

Rakkautta tulee ymmärtää. Rakkautta ei voida mitata ajan mukaan, se ei ole päivämäärä kalenterissa eikä se myöskään ole kahden kehon läsnäoloa. Meidän tulee oppia huolehtimaan rakkaudesta, emmekä saa antaa sen osan meitä tuhoutua, joka saa meidät jatkamaan matkaamme myös silloin, kun sydämessämme roihahtaa liekki.