7 strategiaa tyhjän pesän syndrooman käsittelemiseksi

· 6.10.2018

Lapset ovat tyytyväisyyden, mutta myöskin murehtimisen lähde. Kun he jättävät kodin, vanhemmat voivat kärsiä sellaisesta olosta, mitä kutsutaan ’’tyhjän pesän syndroomaksi’’. Tyhjän pesän syndrooma viittaa yksinäisyyden, surun ja melankolian yhdistelmään, joka sekoittuu vielä hylätyksi tulemisen ja identiteetin menettämisen tunteeseen.

Konkreettiset olosuhteet, jotka määrittelevät tyhjän pesän syndrooman, riippuvat aina perheestä. Vanhempien tunteet voivat myöskin vaihdella lasten jättäessä kodin.

Meidän on pidettävä mielessä, etteivät kaikki vanhemmat koe tyhjän pesän syndroomaa. Ja kun tämä tapahtuu, on olemassa monia eri tasoja. Jos vanhempien suhteella on kestävä perusta ja tunnesiteitä on hoivattu, tämän ilmestyminen on epätodennäköisempää. Tämä tyytymättömyyden ja hylkäämisen tunne ei tapahdu niin usein tällaisille vanhemmille.

Tyhjän pesän syndrooma on vaikea

Toisaalta, jos lapsen läsnäolo on ainoa syy vanhempien yhdessäoloon, tyhjän pesän syndrooma on todennäköisempi. On tavallista ikävöidä lasten kanssa yhdessä olemista joka päivä. Tämän lisäksi vanhempien on myös murehdittava lasten turvallisuudesta heidän jätettyään kodin taakseen. He pohtivat sitä, kykenevätkö lapset pitämään huolen itsestään. Tämä tilanne voi vanhemmissa saada aikaan stressiä ja jopa masennusta.

Kaikki asiantuntijat eivät ole samaa mieltä siitä, että kyseessä on oikea häiriö. Jotkut jopa kieltävät koko syndrooman olemassaolon. Mutta vaikuttaa kuitenkin selvältä, että tämä siirtyminen on suuri muutos vanhemmille ja lapsille.

“Minun perheeni on voimani ja heikkouteni.”

– Aishwarya Rai Bachchan –

tyhjän pesän syndrooma: äiti on musertunut

Eli lapset ovat siis jättäneet pesän. He eivät elä enää vanhempiensa kodissa. Vanhempien on siis aika muuttaa elämäänsä niin, että tämä muutos vaikuttaa heihin niin vähän kuin mahdollista. Vanhempien on ymmärrettävä uusi tilanne, hyväksyttävä se ja yritettävä kaikkensa saadakseen siitä parhaat puolet irti.

Aika vahvistaa avioliittoa

Kun lapset ovat kotona, avioliitto asetetaan tavallisesti takasijalle. Nyt on oiva aika aloittaa tämän suhteen eteen työskenteleminen. Voimme löytää intiimit hetket uudelleen ja löytää harrastuksia, joista molemmat nauttivat.

Liikunta ja aktiivisena pysyminen

Ei ole koskaan liian myöhäistä alkaa välttämään paikallaan pysyvää elämäntapaa. Emme ole koskaan liian vanhoja aloittaaksemme kuntoilemista. Voima, joustavuus ja tasapaino ovat kolme avainaluetta pysyäksemme aktiivisina ja vanhentuaksemme arvokkaasti. Säännöllinen liikunta auttaa meitä rentoutumaan ja se pitää huolta terveydestämme.

Lasten autonomian kunnioittaminen

Vanhempien on hyväksyttävä, että lapset ovat kasvaneet aikuisiksi. He eivät ole enää vanhemmistaan riippuvaisia päätösten tekemisessä. Kun vanhemmat ovat oppineet luomaan kypsän ja terveen suhteen lapsiinsa, tämä vaihe voi olla todella mieluisa kaikille osapuolille.

Vapaa-ajasta nauttiminen

Nyt on aika harjoittaa uudestaan aktiviteetteja, joita vanhemmat eivät kyenneet harjoittamaan lasten ollessa kotona. Tämä aika on käytettävä hyödyksi asioiden tekemiseen, mistä vanhemmat voivat nauttia. Kun lapset ovat kotona, on kaikkea muuta tehtävää niin, että vanhemmilla ei ole mahdollisuutta omiin harrastuksiin.

Voimme nyt valita harrastuksen, josta todella nautimme. Antakaamme itsellemme aikaa. Tämä auttaa myös pitämään mielemme kiireisenä. Näin meidän on vaikeampi tulla yksinäisyyden ja surullisuuden musertamaksi.

“Avioliitto on suurenmoinen instituutio, mutta kuka haluaa elää instituutiossa?”

-Groucho Marx-

vanhemmat ilman lapsia

Kohenna sosiaalista elämääsi

Eläkkeelle jääminen ja lasten kotoa muuttaminen voi johtaa yksinäiseen elämään. Joskus vanhemmista tulee sosiaalisesti eristäytyneitä. Tätä on vältettävä, ja aktiivisena on pysyttävä. Voimme mennä vaikka kursseille tai ottaa osaa työpajoihin. Voimme liittyä johonkin klubiin tai virkistyskeskukseen tai muihin ohjelmiin. Kaikki tämä on hyväksi terveydelle ja hyvinvoinnille. Tämä lisää itsetuntoa ja auttaa meitä ikääntymään uljaasti.

Positiivisena pysyminen

Surun tunteminen on tavallista lasten muuttaessa pois kotoa. Yrittäkäämme siis etsiä tästä muutoksesta positiivisia puolia sen sijaan, että keskittyisimme kaikkeen negatiiviseen. Ajatelkaamme kuinka se on heidän tekemänsä päätös, ja kuinka se on heille hyväksi. Tämän pitäisi tehdä meidät onnelliseksi.

Olemme edelleen vanhempia

Se tosiasia, että lapsemme ovat nyt itsenäisiä ja eivätkä he elä enää kanssamme, ei tarkoita sitä että menettäisimme yhteyden heihin. Emme silti lakkaa olemasta vanhempia. Tämä on vain uusi vanhemmuuden vaihe, jossa yritämme löytää tapoja täyttää lapsemme tarpeet heidän uudessa elämässään. Voimme edelleen pitää läheistä yhteyttä heihin, ja tämä auttaa meitä tuntemaan, että olemme edelleen tärkeä osa heidän elämäänsä.

Tämä uusi elämänvaihe voidaan nähdä positiivisessa valossa. Ajatelkaamme sitä tilaisuutena kehittää vanhempien ja lasten välistä suhdetta.

Todella suuri osa nykynuorisosta kärsii työn epävarmuudesta tai työttömyydestä. Tämä tilanne näyttää myös tulevaisuudessa suhteellisen synkältä. Ikääntyvällä väestöllä ja taloudellisella tilanteella, joka pääosin vaikuttaa noin 30-vuotiaisiin ihmisiin, itsenäisyyden saavuttamisesta tulee vain vaikeampaa ja vaikeampaa.

Väestön ikääntyminen on painostava ongelma. Tämä tarkoittaa sitä, että monet nuoret eivät voi jättää kotiaan. Tämä ruokkii tyhjän pesän syndroomaa negatiivisella tavalla.

Kun lapset ovat kotona, heikko työllisyystilanne ja kodin mukavuus saavat monet vanhemmat ajattelemaan, etteivät lapset lähde kotoa koskaan. Tämän seurauksena monet vanhemmat eivät ole valmiita kohtaamaan sitä, kun lapset lopulta jättävät kodin.