7 sosiaalista syntiä Gandhin mukaan

Moraaliset voimat ovat joukko erilaisia arvoja. Niihin sisältyy niin uskonnollisia, kansallisia kuin perheellisiä hyveitä ja kaikki tämä yhdessä muodostavat etiikan. Ja tämä etiikka on kulttuurin päämoottori.

”Vahvuus ei tule fyysisestä kyvystä. Se tulee loputtomasta tahdosta.”

-Gandhi-

7 sosiaalista syntiä Gandhin mukaan puolestaan ​​viittaavat tämän etiikan vastaisiin käyttäytymisiin. Ne muodostavat tilanteen, joka heikentää yhteiskuntaa. Kun arvot eivät ole vahvoja, vasteemme on erittäin heikko kriisitilanteiden tai vaikeuksien edessä. Tästä syystä jaamme seuraavaksi ne 7 sosiaalista syntiä, joista Gandhi on meitä elinaikanaan varoittanut.

1. Politiikka ilman periaatteita

Kun puhumme politiikasta, kuvittelemme heti vain poliitikkoja. Poliitikkojen kritisointi ja heidän leimaaminen korruptoituneiksi on levinnyt maailmalla hyvin yleiseksi käytännöksi. Ja näin tästä ideasta tuli ilmeisesti myös tekosyy olla osallistumatta politiikkaan.

Unohdamme kuitenkin, että olemme osa tätä järjestelmää, jota niin kyseenalaistamme. Jos sitä ylläpidetään, se johtuu meistä joko omien toimiemme tai laiminlyöntimme kautta. Olemme kaikki mukana politiikassa aktiivisina tai passiivisina osallistujina. Kysymys onkin loppujen lopuksi se, edistääkö osallistumisemme arvojen rakentamista politiikassa vai ei.

2. Liiketoiminta ilman moraalia

Kunnianhimo on toinen niistä tekijöistä, jotka joskus voivat johtaa sosiaalisiin synteihin. Kun mietimme vain omaa hyvinvointiamme, esiin nousee usein ajatus siitä, että tämä hyvä oikeuttaa kaiken toiminnan. Henkilökohtaisesta menestyksestä tulikin loppujen lopuksi tekosyy, jonka siivellä ajaudumme kaikkein kurjimpiin toimiin.

Jopa ne ihmiset, joita voidaan pitää “hyvinä”, lopulta uskovat, että “heidän on oltava käytännöllisiä”. He kutsuvat idealistisiksi tai unelmoijiksi niitä, jotka liittävät aiheeseen moraalisia arvoja. Tämäntyyppinen käyttäytyminen johtaa vain siihen, että rajamme ovat joka kerta yhä epäselkeämpiä ja tämä puolestaan päätyy viemään meidät keskelle niin kutsuttua “viidakon lakia”.

3. Hyvinvointi ilman työtä

Työ ei ole vain keino ansaita tuloja. Työskentely ja rahan ansaitseminen ovat myös tekijöitä, jotka tekevät meistä kunnollisia ja arvokkaita ihmisiä. Päinvastoin taas muiden työstä eläminen huonontaa olemustamme. Se tekee meistä sosiaalisia loiseläimiä.

Hyvinvoinnin on oltava työn tulosta. On yleistä, että ne jotka elävät tekemättä töitä, tuntevat olonsa oikeasti hyväksi. Me haluamme tuntea itsemme tarpeellisiksi.

4. Koulutus ilman luonnetta

Koulutus on yhtenäinen prosessi. Kun sitä ei ymmärretä tällä tavoin, siitä tulee yksi 7 sosiaalisesta synnistä. Toisen opettaminen ei ole hänen opastamista tai kouluttamista. Toisen kouluttaminen ei myöskään ole toisen mielen täyttämistä tiedolla tai tämän kouluttamista asiantuntijaksi kuin hän olisi kone.

Niiden, jotka ovat vastuussa toisten opettamisesta, on oltava tietoisia siitä, että heidän on pysyttävä lujina niiden periaatteiden edessä, joita he haluavat muille opettaa. Epäjohdonmukaisuus on todella surkea viesti opintiellä.

5. Tiede ilman ihmisyyttä

Vaikka periaatteessa tiede palvelee ihmiskuntaa, on myös monia tapauksia, joissa asia ei ole näin. Esimerkiksi silloin, kun väärien tai puutteellisten tietojen mainostaminen perustuu vilpillisiin tutkimuksiin tai silloin, kun tutkijat suorittavat kokeita ja tutkimuksia, jotka sisältävät epäeettisiä toimenpiteitä niin ihmisiä kuin eläimiä kohtaan.

6. Nautinto ilman vastuuta

Ilon ja nautinnon etsiminen ja löytäminen on täysin oikeutettua. Jokaisella ihmisellä on oikeus etsiä sitä, mikä antaa iloa hänen aisteilleen ja hengelleen. Taas se, mikä ei ole meille hyväksi, on se, kun kaadumme liiallisuuksiin, jolloin sama ilo ja nautinto lopulta aiheuttavat vain vahinkoa.

Gandhilla oli stoalainen näkemys tästä aiheesta. Hänen mielestään yksi suurimmista hyveistä oli maltillisuus. Vastuun ottaminen nautinnon edessä tarkoittaa tasapainon ylläpitämistä siinä, mikä tarjoaa meille nautintoa. Näin ollen emme saisi koskaan antaa nautinnon muuttua paheelliseksi liiallisuudeksi, joka lopulta vain päätyy pilaamaan muut arvomme.

7. Uskonto ilman uhrauksia

Vaikka Gandhi puhuikin aina yksinomaan uskonnosta, periaatetta voidaan tässä tapauksessa soveltaa kaikenlaiseen hengelliseen vakaumukseen, oli se sitten uskonnollista tai ei. Kun tiettyä uskomusta harjoitetaan, se edellyttää sitä, että se, mikä meiltä löytyy mielestä ja sydämestä on se, joka meidän tulisi muuttaa todellisuudeksi.

Jos katsotaan, että yksi 7 sosiaalisesta synnistä Gandhin mukaan olisi uskonto ilman uhrauksia, se johtuu siitä, että vakaumukset ilman todellisia toimia menettävät arvonsa suuressa määrin. Silloin, kun todella uskomme johonkin, meidän on oltava valmiita luopumaan monista asioista tämän uskon puolesta.

Nämä siis ovat ne 7 sosiaalista syntiä, joista Gandhi on meitä elinaikanaan varoittanut. Tärkeintä on kuitenkin, että hänen elämänsä toimi esimerkkinä, joka toimi nimenomaan tällaista käyttäytymistä vastaan. Ja vielä tärkeämpää on se, että hän saavutti kaiken sen, mistä me tunnemme hänet tänä päivänä soveltamalla omia periaatteitaan ja suojautumalla moraalisella voimallaan.