5 parasta Fjodor Dostojevskin sitaattia
Fjodor Dostojevskin sitaatit ovat todellinen heijastus myrskyisen elämän eläneestä kirjailijasta. Myrskyjen lisäksi hänellä oli herkkyyttä ja hänen lahjakkuutensa oli käsittämätöntä. Hänen työnsä käsitteli todellista ihmisluonnetta läpi aikojen.
Hänen autoritaarista isäänsä oli kidutettu ja lopulta tämä murhattiin, ja hänen äitinsä menehtyi tuberkuloosiin Flodorin ollessa teini-iässä. Kaikki tämä sai pojan melkein tulemaan hulluksi. Hän onnistui kuitenkin selviytymään tästä, ja ehkä juuri tästä syystä hänen kirjallisuutensa on niin syvällistä ja kaunista, sillä hän eli niin intensiivisesti.
“Mutta ihmiset rakastavat abstraktia järkeilyä ja raakaa systematisointia niin paljon, etteivät he ajattele mitään totuutta vääristelevää, he sulkevat silmänsä ja korvansa kaikille vastakkaisille todisteille, pitääkseen yllä heidän loogisia rakenteitaan.”
-Fjodor Dostojevski-
Olisi mahdotonta tehdä kokoelma kaikista Fjodor Dostojevskin suurenmoisista sanonnoista. Hänen kirjoituksissaan on niin paljon valittavaa. Olemme kuitenkin valinneet muutaman hänen sanonnoistaan, ne jotka parhaiten edustavat hänen asennettaan elämää ja maailmaa kohtaan. Katsotaan niitä!
Totuuden puhuminen
Yksi Fjodor Dostojevskin sitaateista menee näin:
’’Mikään maailmassa ei ole vaikeampaa kuin totuuden puhuminen; mikään ei ole helpompaa kuin mielisteleminen.’’
Nykyään tämä on kutakuinkin ilmiselvää. Mutta hänen aikanaan tämän sanominen oli vallankumouksellinen julistus.
Dostojevski eli Venäjällä, paikassa jossa klassismi, autoritarismi ja sorto olivat hallitsevassa asemassa. Kun nämä käsitykset vallitsevat, totuuden puhumisesta tulee rikos ja tekopyhästä imartelusta sääntö.
Elämän kaksi puolta
Fjodor Dostojevskin sitaatit puhuvat miehestä, joka pohtii elämää intohimoisesti. Ironinen osa on siinä, että hän oli aina kuoleman ympäröimä. Hänen tuli käsitellä omien vanhempiensa kuolema; vaimonsa, tyttärensä ja veljensä kuolema. Itse asiassa myös Fjodor sai kuolemantuomion, mutta se kumottiin myöhemmin.
Yksi hänen elämäänsä käsittelevistä sitaateista menee näin:
’’Puolet ihmisen elämästä muodostuu ainoastaan tavoista, joita hän on omaksunut toisen puolen aikana.’’
Kuten hän sanoi, ihmiset luovat elämänsä ensimmäisellä puoliskolla asioita, jotka ovat heidän kanssaan lopun olemassaolonsa ajan.
Suhteellisuus etiikassa
Etiikka on eräs toinen toistuva aihe Fjodor Dostojevskin sitaateissa. Tämä sitaatti menee näin:
’’Minä antaudun etiikalle, mutta en voi ymmärtää miksi on kunniakkaampaa pommittaa piiritetty kaupunki kuin murhata joku kirveellä.’’
Tämä on todella mielenkiintoinen ja syvällinen ajatus. Jos joku tappaa ihmisen, häntä kutsutaan ’’murhaajaksi’’. Mutta jos tämä sama henkilö tappaa satoja tuhansia ihmisiä, häntä kutsutaan ’’sankariksi.’’ Kuinka nämä etiikat on oikein määritetty, jos he torjuvat yksilöllisen pahan, muta samaan aikaan ylistävät kollektiivista vahinkoa? Kuinka on mahdollista, että on olemassa olosuhteita, joissa murhaajat ovat roolimalleja?
Epäonnistumisen kaiku
Dostojevksin elämä oli täynnä erilaisia käänteitä. Kaksi hänen elämänsä vaikeinta hetkeä olivat hänen vastasyntyneen tyttärensä kuolema ja hänen toisen vaimonsa kuolema. Hän eksyi polultaan, ja hänelle kehittyi voimakas peliriippuvuus. Samaan aikaan nämä kokemukset antoivat hänen työlleen arvokasta materiaalia.
Hänen kärsimyksensä ja sen seuraukset tiivistyvät yhdessä hänen mielenkiintoisimmista sitaateistaan:
’’Kaikki tuntuu tyhmältä, kun asiat epäonnistuvat.’’
Tämä sitaatti kuvastaa selvästi sitä psyykkistä tilaa, joka vallitsee epäonnistumisen jälkeen. Tämä osoittaa kuinka se muuttaa havaintokyvyn täysin, poistaen kaiken merkityksen.
Kipu myös kouluttaa
Jos Dostojevski tiesi jostain jotain, niin se oli kivusta. Tästä huolimatta hän ei koskaan torjunut sitä. Itse asiassa hän käsitteli kipua kaikkein opettavaisimmalla tavalla. Hän sanoi asiasta näin:
’’Kipu ja kärsimys ovat aina välttämättömiä saadaksemme suuren älykkyyden ja suuren sydämen. Uskon, että suurilla miehillä on oltava suurta surua maan päällä.’’
Hän osoitti, että tavalla tai toisella kipu tekee meistä herkempiä. Tämä syventää myös ajatuksiamme. Tämä ei ole kärsimyksen ylistämistä, mutta analyysi yhdestä sen näkökannoista.
Fjodor Dostojevskin teosten lukeminen tuo todellakin iloa ja mietittävää. Hänen työnsä pätee edelleen, ja hänen tarkoituksensa ei ollut kuvata aikaa tai tiettyjä olosuhteita, vaan tarkastella ihmisluontoa. Hänen työnsä on myös todistus miehestä, joka tiesi kuinka päästä vaikeuksista yli ja muuttaa ne taiteeksi.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.