6 kiistanalaista elokuvaa, jotka aiheuttivat kohua ensi-illassa
Kirjoittanut ja tarkastanut psykologi Cristina Roda Rivera
Elokuvahistoriasta löytyy useita kiistanalaisia elokuvia, joita ei ole ehkä helppo katsoa, mutta jotka ovat saaneet kulttielokuvan maineen ja joista puhutaan edelleen. Tällaiset elokuvat ovat merkinneet uutta aikakautta, määritelleet uuden estetiikan tai tuottaneet moraalisen skandaalin.
Seuraavat elokuvahistorian 6 kiistanalaista elokuvaa ovat elokuvia, jotka sisältävät kauhistuttavia seksikohtauksia, hirvittävää väkivaltaa tai säädytöntä kieltä – tai ainakin omaan aikaansa nähden, koska moralistiset aktivistit sekä uskonnon ja kulttuurin suojelijat ovat näin aikoinaan sanoneet.
Silti jotkut näistä elokuvista ovat voittaneet Oscar-palkintoja ja ne luokitellaan elokuvahistorian kaikkien aikojen parhaimpien elokuvien joukkoon siitä huolimatta (tai kenties juuri siksi), että ne ovat herättäneet aikanaan paljon kohua. Unohdetaan nyt kuitenkin ne aidosti epämiellyttävät elokuvat, kuten A Serbian Film, Cannibal Holocaust tai Irreversible, sillä tässä artikkelissa esittelemme elokuvahistorian 6 kiistanalaista elokuvaa, jotka ovat nostattaneet polemiikkia jo ensi-illastaan lähtien, mutta jotka ovat sittemmin kasvaneet (tai tulevat kasvamaan) tunnetuiksi ja kehutuiksi mestariteoksiksi.
Ang Leen Brokeback Mountain (2005)
Poliittisten ja uskonnollisten konservatiivien tuomitsemana Brokeback Mountain muovasi perinteisen homo/biseksuaalisen romanssin valkokankaalle. Elokuva ansaitsi kiitosta sekä kriitikoilta että yleisöltä. Lähes neljännesvuosisata elokuvan Making Love (1982) jälkeen, hyvin samankaltaisella tavalla tämä draama, joka oli arvostetussa Oscar-gaalassa myös ehdolla vuoden parhaana elokuvana, kietoutui kahden nuoren cowboyn tarinan ympärille, jotka vuonna 1963 paimentaessaan lampaita päätyvät odottamattomille treffeille. Elokuva kertoo, kuinka näiden kahden päähenkilön välille syntynyt onneton rakkaus tulisi vaikuttamaan heidän elämäänsä seuraavien kolmen vuosikymmenen aikana.
Jotkut konservatiiviset katoliset järjestöt leimasivat elokuvan “moraalisesti loukkaavaksi” sen avoimesta tavasta kuvata homoseksuaalista suhdetta. Toiset arvostelivat elokuvaa seksuaaliseksi propagandistiksi. Konservatiiviset kristilliset fundamentalistiryhmät olivat puolestaan sitä mieltä, että elokuva edusti homoseksuaalisuuden ihannointina, joka edisti seksuaalista agendaa. Elokuvan arvostelijat taas leimattiin “homofobisiksi”.
Vaikka sitä pidettiin homoelokuvien “vallankumouksellisena” elokuvana, kumpikaan elokuvan kahdesta päänäyttelijästä, sen ohjaaja tai sen käsikirjoittajat eivät olleet homoseksuaaleja. Elokuva julkistettiinkin alun perin viittaamatta erityisesti sen homoseksuaaliseen taustaan.
Virginie Despentesin Baise Moi (2000)
Natural Born Killersin ja Thelma ja Louisen jalanjäljissä kulkeva draama kertoo kahdesta naisesta, jotka kärsivät hyväksikäytöstä ja joista kasvoi rankan taustansa takia kostajia, kiellettiin elokuvan kotimaassa Ranskassa. Elokuvan herättämä polemiikki oli sensuurinsa vuoksi erittäin suurta, sillä oli yleistä, että samankaltaista väkivaltaa näytettiin miesten tähdittämissä elokuvissa.
Virginie Despentesin Baise Moi on uskalias ja törkeä taideteos naisten seksuaalisesta vihasta. Kahden elämän kovettaneen naisen armoton ja järjetön pako oli ensimmäinen yhteistyö ranskalaisen elokuvantekijän Virginie Despentesin ja entisen pornotähden Coralie Trinh Thi välillä. Elokuvan käsikirjoitus on sovitettu Despentesin omasta romaanista vuodelta 1995. Tänä päivänä Baise Moi on saavuttanut kulttielokuvan maineen.
Brianin elämä (1979)
Monty Python voisi pilkata ongelmitta itse Englannin kuningatarta joutumatta siitä pulaan. Mutta kun tehtiin satiiri tavallisesta nasaretilaispummista, jota luultiin Messiaaksi, ryhmän jäsenet alkoivat saada tappouhkauksia. Tätä seurasivat mielenosoitukset, kun taas kristilliset järjestöt valittivat, että Jeesuksen pilkkaaminen oli kuolemansynti. Ironista tässä oli juuri se, että elokuvassa Monty Python pilkkasi nimenomaan uskonnollisia fanaatikkoja.
Alfred Hitchcockin Psyko (1960)
Katsojat, jotka ovat tottuneet Hitchcockin hiottuihin technicolor-trillereihin hämmästyivät tästä mustavalkoisesta yllätyksestä. Elokuva uskalsi myös tappaa elokuvan päätähden Janet Leigh’n ennen puolimatkaa.
Tätä Alfred Hitchcockin voimakasta ja monimutkaista psykologista trilleriä on pidetty kaikkien modernien kauhu- ja jännityselokuvien äitinä. Ilman kenenkään apua Psyko aloitti Slasher-tyyppisten elokuvien aikakauden veristen murhien ja upean grafiikan kera.
Psyko rikkoi myös kaikkia aikaisempia käytäntöjä elokuvamaailmassa. Esimerkiksi elokuvan naispäähenkilönsä esiintyä alusvaatteisillaan jo elokuvan ensimmäisessä kohtauksessa. Lisäksi elokuvan päätähti, Janet Leigh, kohtasi kauhean loppunsa jo kauan ennen elokuvan päättymistä. Tämä ikoninen kohtaus – murha suihkussa – on jäänyt pysyvästi elokuvahistorian muistiin.
Psyko pitää sisällään niin monia kerroksia ja se on niin monimutkainen, että kaiken tämän hienovaraisuuden kuvaamiseksi tarvittiin useita visualisointeja. Elokuvan kriitikot eivät ymmärtäneet tätä elokuvaa selkeästi silloin, kun se sai ensi-iltansa. Kauhu ja jännitys syntyivät yleisön mielissä, vaikka tarina sisälsi monia tabu-teemoja, kuten transvestisuutta, epäsuoraa insestiä ja merkkejä nekrofiliasta.
Otto Premingerin Kultainen käsivarsi (1955)
Frank Sinatra näyttelee tässä elokuvassa, jota pidetään Hollywood-elokuvahistorian ensimmäisenä kuvauksena heroiiniriippuvuudesta. Luonnollisesti, ja koska kyseinen elokuva on osana 5 kiistanalaista elokuvaa -listaamme, moraaliset vahtikoirat älähtivät myös tämän elokuvan ensi-illasta.
Sen sijaan katsojat olivat vaarassa viljellä erilaisia ja herkullisia riippuvuuksia: elinikäinen kaipuu Saul Bassin tyylikkäisiin sekvenssien montaaseihin ja Elmer Bernsteinin elokuvien musiikkiin. Kun Otto Preminger oli tehnyt historiaa Carmen Jonesin kanssa, hän päätti ohjata tämän uskaliaan film noirin.
Adrian Lynen Lolita (1997)
Lolita pystyi yllättämään vielä 35 vuotta myöhemmin siitä, kun Stanley Kubrick ohjasi tästä kuuluisasta romaanista oman versionsa. Vladimir Nabokovin romaaniin pohjautuva ja ohjaaja Adrian Lynen aistillinen ja eroottisesti latautunut versio vuodelta 1997 kertoo 14-vuotiaasta “nymfomaanista” (Dominique Swain) ja Humber Humbertiksi (Jeremy Irons) kutsutusta opettajasta, jolla oli pakkomielle tähän nuoreen tyttöön.
Alusta alkaen elokuvan kattavuus poikkeavasta ja edelleen kielletystä ja herkästä aiheesta, joka koskee alaikäisten seksuaalisuutta ja insesti-pedofiliasta, herätti voimakasta kritiikkiä. Ääriryhmät syyttivät elokuvaa pedofilian edistämisestä.
Vaikuttaa kuitenkin vähintäänkin epäilyttävältä, että elokuva olisi sietänyt tai olisi edistänyt tätä epäsosiaalista käyttäytymistä. Elokuva ei esimerkiksi sisältänyt käytännössä katsoen ollenkaan naispuolista alastomuutta, sillä lyhyessä ja hämärässä yöllä tapahtuvassa seksikohtauksessa käytettiin kaksoisvartaloa, huolehtien erityisesti tästä arasta näkökohdasta koko kuvausten ajan.
Tämä teksti on tarkoitettu vain tiedoksi eikä se korvaa ammattilaisen konsultaatiota. Jos sinulla on kysyttävää, konsultoi asiantuntijaasi.