Thelma ja Louise, feministinen ääni miesten maailmassa

Kirjoittanut ja tarkastanut elokuvakriitikko Leah Padalino.

Viimeisin päivitys: 21 joulukuuta, 2022

Thelma ja Louise  on yksi niistä elokuvista, jotka pysyvät verkkokalvoissamme, tarjoten meille mieleenpainuvia ja kuolemattomia kohtauksia. Miksi rakastamme Thelmaa ja Louisea niin paljon? Pohditaan hetki kaupallisempia elokuvia, enemmän “Hollywoodia”, eritoten viime vuosisadan elokuvia…

Kuinka monia naispäähenkilöitä meillä on? Kuinka monta tarinaa tulee mieleen, joissa naisilla on keskeinen rooli? Ja ennen kaikkea, kuinka monet näistä naisista eivät ole yhteydessä mieheen tai voimakkaaseen romanttiseen juoneen?

Kovin montaa elokuvaa ei tule mieleen, jotka täsmäisivät tämän profiilin kanssa. Tämän miesten maailman, dominoivien alfaurosten ja alistuvien naisten maailman keskeltä, joiden juoni on syvästi juurtunut johonkin romanttiseen tai materialististeen, erottuu eräs elokuva: Thelma ja Louise. Se kuulostaa kuin sotahuudolta, järkyttäväen ja raskauttaen näitä voimakkaita ja dominoivia miehiä, järisyttäen elokuvateollisuuden miehekkyyttä.

Tämä elokuva ei kuitenkaan ole kaikkein feministisin tai liikuttavin elokuva elokuvataiteen historiassa; mutta se on naisellisen vapauden ja tasa-arvon ääni, ensimmäinen vasara, joka järisytti patriarkaatin perusteita. Ja elokuvateollisuus, joka on ennen kaikkea kaupallista, on aina ollut osa miesten maailmaa, jossa naiset ovat jäljessä niinkin paljon, että edelleen nykypäivänä naiset ovat ohjaamisen piirissä vähemmistö.

Uudenlainen elokuva

Thelma ja Louise, Ridley Scottin ohjaama ja Callie Khourin kirjoittama elokuva, kertoo tarinan kahdesta naisesta. Näyttelijät ovat Susan Sarandon ja Geena Davis. Eletään vuotta 1991 ja pohjois-amerikkalainen elokuvateollisuus on huipussaan, mutta elokuvissa ei usein tule eteen naispäähenkilöitä.

Thelma ja Louise  rikkoi tämän perinteen, rikkoi sääntöjä ja sai meidät itkemään ääneen, rikkoi tämän alistumisen kuplan ja sai meidät ottamaan ohjat käsiimme, olemaan omien päätöstemme ja kohtalomme herroja – tai oikeastaan rouvia. Todellinen naisten road movie, joka erottuu joukosta.

Päähenkilöt

Useimmat ihmiset tuntevat tämän elokuvan, mutta jos et ole kuitenkaan sitä vielä nähnyt, haluamme nyt mainita että seuraavat asiat tulevat paljastamaan elokuvan juonta.

Yksi tämän elokuvan yllättävimmistä asioista on päähenkilöiden kehitys. Molemmat ovat kotoisin Yhdysvaltojen etelävaltioista, täysin patriarkaalisesta maailmasta, joissa naisten roolit kuuluvat kodin piiriin. Heidän ystävyytensä toimii moottorina, joka saa heidät lähtemään tälle erikoiselle seikkailulle. He ovat todella erilaisia, mutta heillä on vahva ystävyysside, ja heidän mentaliteetissaan ja heissä itsessään tapahtuu muutoksia heidän edetessään Yhdysvaltojen loputtomilla moottoriteillä.

• Thelma on 30-vuotias nainen, surullisesti väsynyt Darryliin, täydelliseen machomieheen, joka uskoo että hän voi hallita vaimoaan, tämän vaatteita ja raha-asioita. Hän on talon pää, joka tuo taloudellista arvoa, kun taas Thelman olisi pidettävä talosta huolta ja palveltava Darrylia. Näin hänelle on aina opetettu, hänet on saatu uskomaan että hänen elämänsä tavoite on avioliitto, ja vaikka hän onkin väsynyt Darryliin, hän ei ole koskaan asettunut napit vastakkain hänen kanssaan.
• Louise työskentelee tarjoilijana ja on epävakaassa suhteessa Jimmy-nimisen muusikon kanssa. Jimmy on mies, joka ei ole koskaan kotona eikä hän näytä koskaan sitoutuvan. Louise on paljon päättäväisempi kuin Thelma, joka puolestaan on sinisilmäisempi.

Yhdessä Thelma ja Louise päättävät karata rutiinejaan viikonlopuksi, he päättävät vuokrata itselleen talon kaukana kaupungista, ja näin he irtaantuvat maailmasta, jolle he ovat alentuneet. Louise on paljon tietoisempi heitä ympäröivästä todellisuudesta, mutta Thelma on edelleen melko alistuvainen ja viaton.

Matka saa yhtäkkiä radikaalin käänteen, kun he kohtaavat kaikkein julmimman tilanteen naiselle, kaikkein katkerimman miesvaltaisen ylivallan muodon: raiskauksen, asian, joka Louiselle on jo tuttu, ja joka saa hänet toimimaan kaikkein mahdollisimman odottamattomimmalla tavalla.

Tästä hetkestä lähtien heidän matkansa tulee olemaan erilainen. Matka, joka alkoi rentoutumista varten, muuttuukin itsetietoisuuden matkaksi, heidän sotiessaan naisten sotaa, jotka elävät miesten maailman paineiden alla. Maisemat eivät ole kauan idylliset, eivätkä heidän vaatteensa tule olemaan ”mallinaisten vaatteita”, eivätkä hekään tule olemaan “malleja”.

Thelma ja Louise: patriarkaatin kohtaaminen, kapina

Mitä takuita on naisella, jos hän on kärsinyt raiskauksen? Mikä Thelmaa ja Louisea odottaa, sillä he ovat tappaneet miehen itsepuolustukseksi? Miksi elää lainkaan, jos ei voi elää vapaana? He tietävät, että jos poliisi löytää heidät ja he kertovat mitä on tapahtunut, kukaan ei tule uskomaan heitä, ja he päätyisivät kalterien taakse. He eivät myöskään halua olla uhreja, vaan he haluavat olla vapaita, ja he haluavat päättää tulevaisuudestaan heitä ympäröivän patriarkaalisen yhteiskunnan ulkopuolella.

Ja niin näistä kahdesta alistetusta naisesta tulee karkureita, kaksi kapinallista, mutta ennen kaikkea ystäviä. Heidän välinen uskollisuus ja huolenpito ylittävät valkokankaan rajat. Heidän ystävyytensä näyttää meille tarinan, joka eroaa muista tarinoista. Naiset eivät ole enää kilpailijoita, jotka kilpailevat miesten puolesta. Nyt naiset ovat toistensa kumppaneita, päähenkilöitä. Samaan aikaan he ovat ”roistoja,” jos miehet olisi asetettu päähenkilöiden asemaan. Nämä naiset olisivat olleet pitkällä ”pahojen poikien” listalla.

Yhteiskuntaan kyllästyneenä, toiseen sijaan kyllästyneenä, ja ennen kaikkea vapaudenhaluisena Thelma ja Louise aloittavat erikoisen taistelun epäoikeudenmukaista järjestelmää vastaan. Järjestelmää, joka tuomitsee heidät, ja jos se ei tuomitse heitä, se luokittelee heidän uhreina, tai jotain vielä pahempaa.

Tässä ei ole kyse uhrina olemisesta, tässä on kyse machomiesten näkemysten keskellä, eikä vain elokuvassa, mutta myös siinä mielessä millainen vaikutus tällä elokuvalla oli elokuvateollisuuteen. Tämä ”ei” heijastaa reaktiota, jota Callie Khouri sai kuulla uudestaan ja uudestaan (joka kerta, kun hän yritti saada projektinsa tuotantoon).

Olemme kaikki kokeneet patriarkaatin voiman jossain vaiheessa, olemme saattaneet pelätä kotiin palaamista yksin, olemme kaikki saattaneet kokea epämiellyttäviä tilanteita…  Thelma ja Louise kertovat tämän naisen näkökulmasta.

Kaikki ajattelivat, että tämän elokuvan jälkeen asiat muuttuisivat, että alkaisimme näkemään enemmän elokuvia jossa naiset ovat hallitsevassa asemassa, ottaen rooleja jotka olivat ennen varattu yksinomaan miehille; mutta kaikesta tästä julkisesta menestyksestä huolimatta tämä muutos ei koskaan tapahtunut.

Kestävä inspiraatio

Tämä automatka, vaino ja ennen kaikkea unohtamaton harppaus pimeään, kehottaa meitä etsimään vapautta, uhmaamaan vallanpitäjiä ja päättämään omasta tulevaisuudestamme. Elokuvateollisuus on alistunut machoilulle liian monta kertaa, ja on vaarallista että elokuvateollisuus inspiroi meitä, motivoi meitä ja liian usein se yrittää esittää todellisuutta.

Thelma ja Louise oli kutsu heräämiselle, kapinointia maailmassa, jossa se vaikutti mahdottomalta. Ystävyys, tottelemattomuus, vapaus tai kuolema, nämä ovat asioita, joihin Thelma ja Louise kehottavat. Sen ydin on jotain, joka ei saisi koskaan kadota.