3 tuskallista elämäntotuutta, jotka unohdamme aivan liian varhain

22.5.2017 en Psykologia 93 Jaetut

Aldous Huxley sanoi, että “faktat eivät lakkaa olemasta olemassa vain koska sinä jätät ne huomioimatta”. Aivan niin, näin ollen myös fakta että emme halua kohdata todellisuutta, ei tarkoita että asiat tulevat muuttumaan. Joka tapauksessa todellisuuden hyväksyminen antaa meille mahdollisuuden sopeutua, vaikka totuus saattaakin satuttaa. Mutta jotkin näistä kivuliaista totuuksista ovat niitä, jotka unohdamme aivan liian varhain.

Sillä ei ole väliä oletko elänyt pitkän vai lyhyen elämän. Varmasti olet jossain vaiheessa saanut arvokkaan oppitunnin tuskallisella tavalla, joko suoraan tai epäsuorasti. Aina silloin tällöin on hyvä, että me muistamme nuo totuudet, jotka olemme joutuneet oppimaan vaikeamman kautta. Ja myös ne, joista olemme nähneet toisten kärsivän.

Kyse ei ole siitä että eläisi jatkuvassa pelossa, mutta ei myöskään siitä että käyttäytyisi aivan kuin elämä olisi loputon tai kuin voisimme aina nauttia asioista, jotka meillä tällä hetkellä on. Totuudet voivat satuttaa, mutta ne voivat myös auttaa meitä pitämään jalat maassa. Ja ennen kaikkea, ne auttavat meitä nauttimaan tästä hetkestä täysin tietoisina.

1. Kiireisenä oleminen ei ole sama kuin olla tuottava

Meillä kaikilla tulee olla päämäärä elämässämme. Tai ainakin tämän pitäisi olla jokaisen päämäärä. Meidän tavoitteemme edellyttävät kovaa työtä ja vaivannäköä. Tuotteliaana oleminen tarkoittaa sitä, että työskentelee noita tavoitteita kohti. Mutta meidän ei pitäisi unohtaa sitä faktaa, että jonkin tekeminen ei ole tae siitä että kyseinen tehtävä vie meitä yhtään lähemmäksi sitä, mihin tähtäämme.

kiire töissä

Monet ihmiset käyttävät päivänsä tehden asioita. He täyttävät aikataulunsa toiminnoilla ja viettävät tunti toisensa jälkeen tietokoneensa näytön edessä. Mutta saavuttaaksesi tavoitteesi sinun ei tarvitse tehdä paljoa. Sinun tarvitsee vain tehdä se, mikä on välttämätöntä. Ongelma on siinä, että monesti se mikä on välttämätöntä on melko raskasta ja monimutkaista. Ja on monesti helpompaa tehdä muita asioita, jotka voidaan ehkä leimata samaksi asiaksi.

Jos haluat saavuttaa jotain elämässäsi, pitää sinun olla oikeasti tuottelias. Sinun tulee miettiä mitä sinä haluat tehdä ja tehdä se tehokkaasti. Lue miten jonkin asian voi tehdä, suunnittele tulevaisuutesi ja puhu siitä mitä aiot tehdä. Tee asioita kokeillaksesi mikä toimii tässä ensimmäisessä vaiheessa. Mutta jos haluat päästä pitkälle, tulee sinun ottaa enemmänkin askelia.

Loppujen lopuksi sillä ei ole väliä mitä teit saavuttaaksesi tietyn asian, vaan sillä mitä sinä todellisuudessa saavutit. Sillä ei ole väliä, että olet tehnyt kovasti töitä tai tuntimäärällä jotka olet siihen sijoittanut saati rahalla jonka olet sijoittanut, tahdolla jota tunnet tai kaikella mitä olet sanonut tai tehnyt. Lakkaa tekemästä asioita ihan vain siksi, että olet ne tehnyt ja ala olemaan tietoinen ajastasi ja teoistasi.

2. Jokaista menestystä edeltää epäonnistuminen

Virheiden tekeminen on inhimillistä ja tämä on yksi tärkeimmistä totuuksista. Jotkut ovat väistämättömiä ja toiset vain ilmestyvät, koska tiettyjä osatekijöitä ei otettu huomioon tai koska niitä ei pidetty tärkeinä. Sillä ei ole väliä. Jos etsit tukea virheistäsi, opit läksyn jota et löydä mistään muualta.

Kun opit virheistäsi sinusta tulee parempi. Vain jos syytät ja moitit itseäsi virheistäsi, sinä olet todella epäonnistunut. Koska se itsessään estää sinua menemästä eteenpäin.

kukka ja kallio

Oppiaksesi virheistäsi, on tärkeää että annat itsellesi anteeksi, etkä tunne häpeää. Tämän sijaan koeta nähdä se laukaisualustana toimivana hetkenä elämässäsi. Jokainen suuri mieli on kokenut epäonnistumisen jossain kohtaa. Niin kauan kuin et anna periksi, ei mitään ole täysin hävitty. 

Oppipojan ja mestarin ero on siinä kuinka paljon he molemmat ovat tehneet virheitä ja epäonnistuneet. Mestari on epäonnistunut paljon oppipoikaa useammin. Mitä enemmän teet virheitä, sitä enemmän sinulla on mahdollisuuksia oppia. Ja siten myös tiedät enemmän.

3. Elämä on hyvin lyhyt

Ihmisten eliniän keskiarvo on hieman yli kahdeksankymmentä vuotta. Joillakin alueilla ja joissakin kulttuureissa tämä saattaa olla hieman enemmän tai jopa hieman matalampi. Oli miten oli, ei kymmenen tai kaksikymmentä vuotta ole mitään kun otetaan huomioon tuhannet vuodet ihmisten historiassa tai miljoonat vuodet, joka universumillamme on takanaan.

Kuolema saa aikanaan meidät kaikki kiinni. Maailma jatkaa radallaan ja historia kulkee eteenpäin. Kuitenkin, kun joku elämässämme menehtyy me yllätymme ja kauhistumme valtavasti. Vaikka se olisi odotettu kuolema, jokin meissä kokee silti muutoksen.

tyttö kuulee totuuksista

Kuinka monta asiaa tällä ihmisellä oli vielä tehtävänään ja sanottavanaan? Kuinka monta asiaa hän menettää? Kuinka monta asiaa halusit hänelle sanoa, mutta et sanonut? Kuinka monia asioita olisit voinut muuttaa hänen hyväkseen, mutta et sitä tehnyt?

Monet ihmiset huomatessaan että kuolema on nopeasti lähestymässä huomaavat myös, että he ovat tehneet monia virheitä. Että he antoivat monien tilaisuuksien lipua ohitse, että he eivät ole eläneet vapaasti. He huomaavat, että he ovat aina sopeutuneet ympäristöönsä. Meidän aikamme tässä elämässä on lyhyt. Mutta se on riittävästi, jos otamme siitä täyden hyödyn irti. Ja jos me lisäksi elämme omien arvojemme mukaan ja etsien keinoja, miten me voimme kasvaa ihmisinä, perustuen tietoisuuteen siitä keitä me olemme ja mitä me teemme.

Suurin menetys ei tapahdu silloin kun kuolemme, vaan ennemminkin kun sallimme mahdollisuuden elää täyttä elämää lipua ohitsemme.
Jaa
UUTISIA VERKOSSA